Todistus
Moro.
Mä oon Jenna. Käytin useita vuosia aineita. Nyt oon ollu kuivilla 1v 10kk. En olis pystyny lopettaa omin voimin. Sain apua eräältä henkilöltä.
Mä aloitin kaman käytön hyvin nuorena.
Miksi?
Koska mun oli hiton vaikee olla ja mua kiusattiin koulussa erilaisuuteni takia. Aineet autto mua kestää kaiken sen paskan.
Kun asia tuli esiin, alkoi vuosien laitoskierre, turhaan.
Kaikkiaan kävin 9 kertaa psykiatrisella, josta 3 kertaa lensin pihalle ja sain sit porttikiellon.
Päihdeongelma ei ole mielenterveysongelma heidän mielestään. Mulle sanottiin myös: "Tapa ittes. Ainiin, sähän teet sitä koko ajan!"
Kun psykiatrit ei halunnu auttaa mua, jouduin sit erityislastensuojelu-yksikköön. Se paikka oli helvetillinen. Mun tilanne vaan paheni kun pääsin pois sieltä.
Sit jouduin lastenkotiin, josta mut parin kuukauden jälkeen potkittiin pihalle.
"Ei sua voi auttaa." ne sano.
Kaikkiaan 7 kertaa kävin kiertelee katkoilla ja siellä sama juttu. Aivan sama minne menin, joka paikassa hoitajat nosti kädet pystyyn ja sano ettei mua voi auttaa.
Kyl mua ois voitu auttaa.
13-vuotiaana mulla diagnosoitiin ADHD. Jos olisin saanu jo sillon lääkityksen, moni piikki ois voinu jäädä vetämättä.
Mistä tiedän?
Siitä, että kun sain ADHD-lääkityksen (aloitettiin 2015), en oo sen jälkeen vetäny yhtäkään piikkiä, en nokkia, en pommeja, en mitään.
Mulla oli vuosia niin paha olla, etten voinu olla selvänä. Halusin vaan kuolla. Monet kerrat sitä yritinkin, mut en vaan onnistunu, mikä on ihme. Auttajani ei antanu mun kuolla. Onneks.
Olin niin pahassa koukussa et tein mitä vaan saadakseni aineita.
Ja mulle myös tehtiin paljon pahaa: psyykkistä-, fyysistä-, ja seksuaalista väkivaltaa. 2 kertaa mut on yritetty tappaa kun elin väkivaltaisessa suhteessa.
Vähemmästäkin haluaa kuolla.
Olin täynnä vihaa itteeni ja koko maailmaa kohtaan.
En välittäny mistään muusta kuin seuraavasta piikistä.
2012 aloin sit rukoilemaan apua Herralta.
Ja se kannatti.
2013 pääsin korvaushoitoon. Silti retkahtelin vähän väliä, tyyliin kerran viikossa. Kovasti yritin olla ilman oheiskäyttöö, mut se ei vaan onnistunu. Jotain olennaista puuttu vielä.
2014 Herra lähetti nykyisen aviomieheni mun elämään. Alettiin kuunnella Raamattua ja mun usko alko voimistua. Mun mies myös tajus et tarviin ADHD-lääkityksen.
2015 maaliskuussa mun huumeiden käyttö loppui, kun Herra järkkäs mulle ADHD-lääkityksen. Vuosien ajan mulle oltiin sanottu ettei mua voi auttaa. Sit yhtäkkiä sattuukin löytyy lääkäri joka ymmärtää et kyl mua voi auttaa.
Sen jälkeen en oo piikkiä tarvinnu.
Vihdoinkin aloin saada elämääni järjestykseen. Uskokin voimistui siinä samalla. Jonkin ajan kuluttua huomasin et hei, mähän oon ekaa kertaa elämässäni onnellinen ja oon saanu myös rauhan.
Myös viha on kadonnut. Tottakai mä vihaa tunnen välillä, mut se ei ole enää sitä jatkuvaa vihaa itteeni ja koko maailmaa kohtaan.
Enää en halua kuolla.
Tää muutos on ollu niin radikaali, ettei se olis onnistunu ilman Herraa Jeesusta. Ennen en päässy sängystä ylös ilman piikkiä, mun koko elämä oli piikin varassa. Se ei ollu elämää.
Nyt mun elämä on Herran varassa ja se on todellista elämää!
Kuten Saarnaaja (Raamatusta), mäkin tajusin et ilman Herraa kaikki, aivan kaikki on pelkkää turhuutta ja tuulen tavoittelua.
Rakastan Herraa! Oon niin kiitollinen kun Hän pelasti mut. Olin matkalla helvettiin, mut Herra päätti toisin. Oon niin kiitollinen, et vähintä mitä mä voin tehdä Hänen hyväkseen, on alkaa kirjottaa tässä blogissa uskon asioista.
Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Jos sua kiinnostaa lukee mun kamahelvetistä enemmän niin mene osoitteeseen www.hulttiotytto.blogspot.com
