Ystävän todistus

 EKSYNYT LAMMAS – VALKEUDESTA PIMEYTEEN JA TAKAISIN

Synnyin joulukuun 4. päivä vuonna 1971 pienviljelijäperheeseen Pohjois-Karjalan Rääkkylässä. Kotiloihini kuului henkinen pahoinpitely ja heitteillejättö, joilla saatana muokkasi jo pienestä saakka sieluni maaperää pahoille tarkoituksilleen. Olin perheen lapsista nuorin ja samalla myös omapäisin tai oikeastaan myös parhaiten kykenevä itsenäiseen ajatteluun. Tämä ei sopinut henkisesti sairaalle isälleni, jolla todennäköisesti oli ns. narsistinen persoonallisuushäiriö vaan minusta tuli perheeni musta lammas. Päälleni heitettiin koko perheen synnit, varsinkin isäni synnit, ns. psykologisen projisoinnin muodossa.

Näin kotona runsaasti demonisia manifestaatioita ns. unihalvauksen muodossa. Unihalvaukset alkoivat kun olin noin 5-vuotias, kaiken kaikkiaan koin unihalvauksen noin 60 kertaa. Luku on arvio, koska en todellakaan pitänyt kirjaa tällaisista asioista! Näin myös hyvin rajuja painajaisia niissä i’issä. Eräässä karhu raateli minut hengiltä ja sillä oli isäni kasvot. Eräässä toisessa tukehduin kurkustani kasvavaan juureen.

Samoihin aikoihin äitini sairastui lopullisesti henkisesti (hänellä diagnosoitiin myöhemmin Paiholan mielisairaalassa paranoidi skitsofrenia, äiti kuuli ääniä ja alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti juuri minua kohtaan). Hänet vietiin hoitoon vasta kun olin 13-vuotias eli hän oli hoitamatta kotona ainakin kahdeksan vuotta!

Unihalvauksessa mieli on täysin hereillä, ts. henkilö ei ole unessa! Pystyin näkemään ympäristöni (makuuhuoneen) juuri sellaisena kuin se on luonnollisilla silmilläni. Suuri pelko ja kauhu valtasi minut aina näissä kohtaamisissa. Jokaisella kerralla noin metrin mittainen täysin mustiin pukeutunut huppupäinen olento tuli istumaan rintani päälle ja tunsin samalla valtavan painon rintakehälläni.

Eräällä kerralla sain pelostani huolimatta sen verran rohkeutta, että uskalsin protestoida hengelle. Sanoin että ”Mene pois! Sinulla ei ole oikeutta olla täällä, tämä on minun kotini. Mene pois täältä!”. Henki katseli minua sadistisesti hymyillen ja sanoi: ”Minulla on oikeus olla täällä. Kaikki teidät lapset on luvattu minulle”. Sitten henki poistui sillä kertaa.

Luultavasti lupauksen tekijä oli ukkini. En ole tästä täysin varma mutta isäni kertoman perusteella hänen lapsuutensa on ollut vieläkin pahempi kuin omani ja ukin elämään on liittynyt povausta ja juopottelua, uhkapeliä ja muuta sellaista. Isä myös mainitsi että ukilla oli pakkomielle rahasta ja rikastumisesta. Jos saatana on sellaista ukille luvannut, niin sitten hän jälleen kerran petti seuraajansa. Meidän suvusta ei koskaan tullut rikasta tai vaikutusvaltaista. Sanoisin paremminkin että sukumme oli halveksittu ja vähäarvoisena pidetty. Ja minusta haluttiin tehdä alimmista alin, olinhan minä halveksittu jopa omassa perheessänikin.

Tämä selittäisi sen miksi olen koko ikäni (senkin minkä olin elänyt uskossa) tuntenut, että olisin ikään kuin välitilassa. Halusin kuulua Jumalalle mutta minulla oli outo tunne, että kuulun myös saatanalle? Vaikka tiedänkin, että Raamattu sanoo ettei voi palvella kuin yhtä herraa.

(Matteus 6:24 Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa).

Joka tapauksessa tulin uskoon noin 8-vuotiaana luettuani erästä Leo Mellerin kirjoittamaa kirjaa (luultavasti jokin Ilmestyskirjan selitysteos. Kyllä, luin 8-vuotiaana jo sellaista materiaalia! Silloin sain ensimmäistä kertaa Pyhän Hengen (muistan yhä sen ilon ja helpotuksen tunteen!).

Elin henkisesti (ja joskus fyysisestikin) väkivaltaisessa kodissa, jossa isäni oli despootti, joka ei suvainnut eriäviä mielipiteitä. Isä oli täysin lannistanut äidin orjakseen ja kaikki lapset olivat vain hänen jatkeitaan. Minä olin ainoa lapsi, joka uskalsi edes joskus sanoa isälle vastaan, joten minusta tuli perheen musta lammas, jota isä koko perheeni opetti vihaamaan!

Uskoni oli ollut enemmän tai vähemmän koetuksella siitä lähtien vaikka en siitä silloin luopunutkaan. Eikä Pyhä Henki luopunut minusta. Kokemukseni omasta isästäni jäytivät minua kuitenkin alati ja ne vaikuttivat erittäin kielteisesti myös Jumala-kuvaani.

Usko Jumalan hyvyyteen oli joka tapauksessa jatkuvasti koetuksilla. Tätä luottamusta nakerti myös koko peruskoulun jatkunut koulukiusaaminen. Mielessäni kävi ajatuksia, että ehkä Jumala ei ole sellainen kuin Raamattu sanoo? Molemmat vanhempani tunnustivat Jeesusta ainakin sanallisesti ja muodollisesti mutta heidän elämänsä kertoi jostain ihan muusta. Aloin miettiä, että kumpaa isää muistuttaa enemmän, Jeesusta vaiko saatanaa? Tulin siihen johtopäätökseen, että hän muistuttaa enemmän jälkimmäistä. Kerroin havainnostani isälleni ja sain vastaukseksi raivokohtauksen.

Siirrytään sitten nykyaikaan. Aloin kuunnella jo yli 10 vuotta sitten metallimusiikkia (aluksi kevyempää sorttia) mutta aikojen kuluessa siirryin yhä vain raskaampaan ja raskaampaan metalliin. Tähän väliin haluan huomauttaa, että en väitä, että kaikki metallimusiikki välttämättä on saatanallista. Tämän musiikin kanssa tulee kuitenkin olla varovainen, koska etenkin raskaammat metallimusiikin muodot ovat usein synkkyyttä ja epätoivoa ihannoivia ja sitä ratkaisuksi tarjoavia.

Muutama vuosi sitten aloin kuunnella death metallia (enimmäkseen ns. melodista death metallia ja ajattelin että tämä puhuu paremmin siitä mitä elämä on, ei Raamattu! Hyvin raskaasta metallimusiikista tuli minulle korvike siitä, mistä Jeesus puhuu sanoessaan olevansa ”tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6).

Death ja black metallin sanoitukset uhkuvat epätoivoa ja synkkyyttä ja siitä huolimatta, että olin uskova, minä rakastin kuunnella tuota kurjuuden sanomaa.

Viime kesänä (2023) heinä-elokuussa tutustuin black metal –yhtyeeseen nimeltä Gaerea ja olin lumoutunut ja vakuuttunut, että nyt olin kohdannut totuuden! Ihmettelin itsekin miksi ihastuminen yhtyeeseen vain jatkuu ja jatkuu kun yleensä uuden yhtyeen ”löydettyäni” kuherruskuukausi päättyy muutaman viikon jälkeen. Jälkikäteen ymmärrän, että olin kirjaimellisesti lumottu. Saatanan voima sai tämän aikaan. Olin kuin rakastunut. Sanoinkin silloin leikilläni, että ”jos tämä musiikki olisi vapaa nainen, minä kosisin sitä välittömästi!”

Lokakuun 2023 lopussa kävin erään ystäväni kanssa (hän ei ole uskova) Mikkelissä Black Box –metallimusiikki festareilla, jossa Gaerea soitti. Jälkikäteen mietin, että oliko tämä Jumalalle siinä mielessä viimeinen pisara, että Hänen Pyhä Henkensä lähti minusta? Koska Jumalan Henki on Pyhä, Hän ei voi asua temppelissä, joka on saastainen ja jota jatkuvasti tahallisesti saastutetaan.

Kun olen Jutellut Hulttiksen kanssa viime viikkoina asiasta, hän sanoo huomanneensa, että festarien jälkeen minusta tuli paljon synkempi ja pimeämpi. Jonkinlainen muuri oli noussut väliimme. Jos minä todella menetin Jumalan Hengen tuossa yhteydessä niin se selittäisi tapahtuneen. Pimeydellä ja valkeudella ei voi olla mitään yhteyttä (2. Kor 6:14-17).

14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? 15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? 16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani". 17 Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani 18ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.

Tiesin jo helmikuussa 2024, että Gaerean symboli merkitsee (muiden asioiden muassa?) voimakasta demonia nimeltä Asmodeus. Sain tämän tiedon lukiessani erään Gaerean musiikkivideon kommentteja, mutta en piitannut asiasta enää siinä vaiheessa. Miksi olisinkaan jos minulla ei enää ollut Pyhää Henkeä? Siinä on jotain muutakin lisäksi, luultavasti jonkinlainen sopimus tai vala, joka sitoo yhtyeen mestariinsa?

Sitten keväällä 2024 aloin kuunnella yhtyettä nimeltä Mgla, joka oli ensimmäinen kuuntelemani yhtye, joka soittaa ”puhtaasti” black metallia (Gaerea, Conjurer ja Møl ovat enemmän tai vähemmän hybridejä, jotka sekoittavat muita genrejä, kuten progressiivista metallia, doom metallia ja kansanmusiikkia, black metalliin). Sellaisessa yhtyeessä pimeyskin on puhtaimmillaan. Voidaan sanoa, että Gaerean kuuntelusta alkoi jyrkkä alamäki, Mglan tullessa mukaan kuvioihin jouduin syöksykierteeseen!

Elämääni tuli muitakin syntejä viime syksyn jälkeen, etenkin alkoholin käyttö (loppukeväästä saakka siitä oli tullut jokaviikkoinen tapa) ja jatkuva kiroilu. En väitä etteikö uskovaltakin voisi lipsahtaa huonoja juttuja suusta mutta jatkuva kiroilu on merkki hengellisestä kuolleisuudesta. (1. Joh. 3:9). En ole Raamatun alkukielten (heprean ja vanhan kreikan) asiantuntija, mutta olen kyllä lukenut Iso Kirja –opistossa teologiaa 2nd Bachelor’s Degreen (suurin piirtein vastaa suomalaista teologian kandidaatin tutkintoa) ja tiedän, että tässä Raamatun kohdassa puhutaan jatkuvasta synninteosta, tahallisesta syntielämästä, ei jostain yksittäisestä lipsahduksesta.

Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee (jatkuvasti) syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä (jatkuvasti) syntiä, koska on syntynyt Jumalasta.

En tuntenut suurempia tunnontuskia em. synneistä. Musiikkia en pitänyt minään ongelmana ollenkaan!

Heinä/elokuun vaihteessa 2024 Hulttis sai Herralta kehotuksen rukoilla puolestani. Hän värväsi mukaan muitakin, esimerkiksi Joonan ja Lauran ja muitakin uskovia, mm. joitakin henkilöitä vapikselta. Jenna varoitti minua ja kertoi että oli saanut Herralta kehotuksen tehdä niin (vaikkei hän itse olisi ollutkaan halukas lähtemään koko hommaan).

Minä en ottanut Jennaa vakavasti vaan sanoin hänelle kerta toisensa jälkeen suurin piirtein, että ”Relax! Se on vain musiikkia!...”. Tarkoitin tällä sitä, että pidin kaikkea musiikkia, jopa black metallia, hengellisesti neutraalina (vaikka black metal nimenomaisesti on kehitetty saatanan palvontaa varten). Oli suuri virhe kuvitella, että siellä missä aiemmin on ollut pimeyttä, sitä ei muka siellä enää olisi!

Minun puolestani rukoiltiin noin kolme viikkoa. Mukana oli muitakin veljiä ja sisaria OneWayltä ja vapikselta, esimerkiksi Joona ja Laura. Minä pidin Hulttista vain uskonnollisena fanaatikkona, joka vouhottaa kun hänellä itsellään on traumaattinen tausta, johon liittyy väkivallan kohteeksi joutumista ja myös tätä black metal musiikkia. Ajattelin että hänen oma taustansa estää häntä nauttimasta tällaisesta musiikista. Lähetinkin hänelle myös lopulta vihaisen tekstarin (se oli joko lauantaina tai sunnuntaina 17. – 18. elokuuta), jossa haukuin häntä kiihkoilijaksi, joka ei oman kokemushistoriansa takia kestä kyseistä musiikkia ja haluaa siksi viedä muiltakin viimeiset ilot elämästä.

Viimeisinä päivinä tähän saakka hengellinen turtumus (paatumus) oli kuin satakertaistunut entisestäänkin. Ilmeisesti pimeyden voimat yrittivät pistää minut lopulliseen paatumukseen. Oli kuin minuun olisi pumpattu hengellistä puudutusainetta tai nukutusainetta niin etten olisi ikinä herännyt. Samaan tapaan kuin kirurgi, joka huomaa potilaansa alkavan herätä kesken leikkauksen, lisää nukutusaineen määrää, jotta vahinkoa ei tapahtuisi. Siitäkin muuten on kokemusta mutta en mene nyt siihen.

Jennan vetoomuksista huolimatta olin täysin välinpitämätön, ajattelin suurin piirtein että ”Mitä väliä? Jätä minut rauhaan… Ei kiinnosta”. Edellä mainittua ainutta vihaista purkausta lukuun ottamatta olin täysin välinpitämätön ja turran valherauhan vallassa. Sekään ei herättänyt minua, että olin alkanut tuntea näinä päivinä ns. etiäisiä, ts. minulla oli tunne, että minulla ei olisi kovin paljoa elinaikaa. Koin jopa hengessäni tulevan kuolintapani: Minut tultaisiin puukottamaan (kuka ties jollain matkallani kuten syyskuun 10. päivä tiistaina kun kävin Mikkelissä katsomassa Jukurien peliä?).

Olin silti samaisena viikonloppuna laulamassa yhteiskuoron kanssa ”Kahden maan kansalaisena” –evankeliointitapahtumassa. Olin mukana vaikka en ollutkaan Hengen yhteydessä, koska pidän laulamisesta. Olin yhä pimeydessä, pidin mm. sormia korvissa jotta en kuulisi puhujia. En kuitenkaan jaksanut tehdä sitä koko ajan ja Herra järjesti asiat niin, että kuulin juurikin ratkaisevat sanat! 

Ajattelin mielessäni kumpanakin päivänä, että ”olisi parempi käydä mieluummin sirkuksessa. Siellä pellet sentään ovat hauskoja!” Pidin siis Jumalan Sanan julistajia pelleinä. Lisäksi kuvittelin, että jos Hulttis on oikeassa niin sittenhän minun on täytynyt syyllistyä Pyhän Hengen pilkkaan? Minähän tulin uskoon jo aikaisemmin hyvin nuorena kuten sanoin ja nyt olen luopunut uskosta! Minulla ei olisi mitään toivoa…

Sunnuntai-iltana puhuja (en muista nimeä), sanoi että ”täällä on eräs (huomatkaa yksikkö!), joka on ajatellut tehneensä Pyhän Hengen pilkan. Se ei ole totta. Sekin on vihollisen valheita. Voit yhä palata Jeesuksen luokse, se on yhä mahdollista. Jos vain haluat, Hän ottaa sinut vastaan.” En vielä siltikään siinä hetkessä kääntynyt takaisin Jeesuksen luokse, olin niin jääräpäinen.

Sain myöhemmin Jennalta tietää, että juuri samana iltana pimeyden joukot olivat (jälleen kerran) möykänneet Jennalle ja hihkuneet: ”Me voitettiin, ähäkutti!”. Samalla Hulttikselle oli näytetty mitä kaikkea minulle tehtäisiin jouduttuani kadotukseen. Minut revittäisiin kappaleiksi kerta toisensa jälkeen. Pimeyden voimat hekumoivat tuhostani ja pitivät omia (ennenaikaisia) voitonjuhliaan.

Jenna sanoi maanantaina 19. elokuuta tekstarissa että hän on itkenyt Herran edessä ja että hän oikeasti olisi valmis kuolemaan, jos se edes saisi minut heräämään, koska hän on menossa taivaaseen ja hän tiesi, että minä olin matkalla kadotukseen. Silloin oli jo myöhäinen ilta ja se jäi siltä illalta hänen viimeiseksi viestikseen.

Minä rupesin miettimään ja ajattelin, että on vain kaksi vaihtoehtoa: Joko 1) Jenna on menettänyt viimeisetkin järkensä rippeet tai 2) Jumala on puhunut todellakin hänelle koko tämän kolmen viikon ajan! Totesin että vaihtoehto 1) on täysin mahdoton, tunnen Hulttiksen sen verran hyvin että tiedän ettei hän voi olla täysin mielipuoli, joten jäljelle jäi vain vaihtoehto 2)…

Huusin sydämessäni (oli myöhäinen ilta enkä halunnut herättää naapureitani) ”Herra, minä olen sokea, auta minua!” Minun rukoukseni kesti varmaankin noin kolme sekuntia, puolestani oltiin rukoiltu kolme viikkoa!  Puhuin toki ääneenkin tuon rukoukseni mutta hiljaisella äänellä siis. Näin jälkikäteen ajateltuna, kun olen siirtynyt pimeydestä takaisin valkeuteen, tulee mieleeni hengellinen sovellutus kertomuksesta sokeasta miehestä, joka pyysi saada näkönsä takaisin (Luuk. 18:35-43). Huomatkaa että hän halusi saada näkönsä takaisin, hän oli siis joskus nähnyt mutta menettänyt näkökykynsä myöhemmällä iällä! Juuri näin minullekin kävi hengellisessä mielessä.

Välittömästi minusta tuntui kuin iso käsi olisi temmannut minut pois pimeyden keskeltä ja siirtänyt minut takaisin valkeuteen. Se oli kuin Star Trek –sarjasta: alus kiihdyttää nopeasti yli valonnopeuden poimuajossa.

Sain takaisin Pyhän Hengen, joka oli joutunut lähtemään minusta syntielämäni takia! olin valtavan iloinen, huojentunut ja helpottunut.

Seuraavana päivänä (20. elokuuta tiistaina) kävin Mikkelissä ja tekstasimme Hulttiksen kanssa koko päivän ja se oli yhtä riemujuhlaa!  Minuun teki suurimman vaikutuksen juuri se, että joku oli valmis kuolemaan minun puolestani!

Se oli minulle hämmentävää. Lapsena kaikki olivat valmiit uhraamaan minut tai eivät vain välittäneet minusta pisaran vertaa. ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä”! (Joh. 15:13). Minusta oli käsittämätöntä ja häkellyttävää, että joku oli valmis uhrautumaan minun puolestani! Sellaista ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut, ei varsinkaan lapsuudessani. Minun kokemukseni kotoa ja koulussa oli se, että on kahdenlaisia ihmisiä: 1) niitä jotka käyttävät minua hyväkseen ja 2) niitä jotka eivät välitä pisaran vertaa.

Samalla tämä kokemus konkretisoi minulle myös Jeesuksen rakkautta minua kohtaan. Aloin ensimmäistä kertaa oikeasti ymmärtää myös Jumalan rakkautta minua kohtaan siinä, että Hän lähetti ainoan Poikansa kuolemaan minunkin puolestani. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16). Ihan minunkin puolestani henkilökohtaisesti! En ollutkaan (niin kuin aiemmin olin ajatellut) vain jonkun ison tukkukaupan kylkiäinen, joka otetaan vastaan vain siksi, että sekin tulee muiden tavaroiden mukana ilmaiseksi.

Kotiin palattuanikin myöhään illalla (hieman ennen yhtätoista) minä tunsin kuinka taivaan joukot riemuitsivat minusta ihan konkreettisesti! Minä tunsin sen hengessäni ja jopa kuulin ikään kuin etäistä laulua ja riemujuhlan ääniä. Nämä juhlat jatkuivat vielä seuraavanakin päivänä.

Tunsin myös, että tuomio (väkivaltainen kuolemani, joka oli saatanan suunnitelma minun varalleni) oli peruttu! Raamattu alkoi aueta minulle jälleen uudella tavalla, kun sokeuteni oli poissa. Nyt tunnen myös halua rukoilla ja lukea Raamattua, asia mikä edellisen vuoden aikana oli minulle täysin vieras. Jumalan rakkaus oli vetänyt minut puoleensa (Room. 2:4) ja tämä eksynyt lammas sai palata kotiin! Kiitos, Jeesus!

VIISIKIELINEN:

94: On armo suuri, ihmeinen

LÄHTEET:

https://www.etsy.com/listing/1294710494/sigil-of-asmodeus-svg-png-pdf-jpg

https://www.loudersound.com/features/gaerea-black-metal-masks-interview-2022

“The sigils are the symbol for Asmoday [aka Asmodeus, the Greek/Hebrew ‘prince of demons’ and representation of lust], which relates to the themes on our first EP [2016’s Gaerea].”

”Tunnuksemme ovat Asmodayn (toiselta nimeltään Asmodeus, kreikan/hebrean kielen ’demonien ruhtinas’ ja himon perikuva) symboleita. Tämä liittyy meidän ensimmäisen EP:mme (vuoden 2016 ”Gaerea”) teemoihin.”

LIITTEET:

Asmodeuksen sinetti:

Gaerean symboli:

Huomatkaa, että sana ”ASMODEUS” on poistettu mutta Asmodeuksen symboliin on lisätty jotain muuta, luultavasti yhtyeen Asmodeuksen kanssa tekemä vala tai sopimus. Kysyin asiaa Hulttikselta ja vahvisti, että kyseessä todella on sopimus, joka samalla on loitsu.

Valkeudesta pimeyteen ja takaisin - Jeesus ei luovuta

 "Huuda minua avuksesi, niin minä vastaan sinulle. Minä ilmoitan sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita, joista et mitään tiedä." Jer. 33:3 

Tämä raamatunkohta on tullut vastaan eri yhteyksissä jo reilun vuoden ajan, ja se on puhutellut minua. On kuin se olisi iskenyt suoraan sydämeeni suurella rakkaudella. Tasaisin väliajoin se on tullut vastaan milloin missäkin ja joka kerta se on puhutellut minua erityisesti. Hieman aavistuksenomaisesti se on saanut minut odottamaan, mitä on tulossa. Olen ihmetellyt, mistähän mahtaa olla kyse. Viime aikoina Jumala on johdattanut ihmeellisesti asioita, enkä todellakaan osannut arvata, mitä tulisin kohtaamaan ja millaisen tehtävän Jumala oli minulle varannut. 

Tämä on tositarina pimeyden voimien eksytyksen voimasta ja vaarallisuudesta. 

Ja siitä, kuinka Jumala rakastaa eksyneitä ihmisiä ja haluaa pelastaa heidät takaisin yhteyteensä. Tähän Hän käyttää usein niitä, jotka ovat itse kokeneet eksytyksen ja pelastuneet Jumalan armosta.  

Teksti saattaa kuulostaa käsittämättömältä niille, jotka eivät tunne hengellistä todellisuutta eivätkä Jumalan Hengen asioita. Hengellisesti sokeille tämä teksti on hulluutta. Rukoukseni on, että Jumala avaisi jokaisen lukijan hengellistä näkökykyä ymmärtämään, ettei kyse ole hulluudesta, vaan todellisesta todellisuudesta meidän todellisuudessamme. Vaikka Jumalasta kaukana olevat ihmiset eivät näe hengellistä todellisuutta kuin hyvin harvoin, se ei tarkoita, ettei sitä ole olemassa. 

Meidän todellisuutemme on vain pieni osa hengellisen todellisuuden sisällä. Ja se vaikuttaa meihin monin tavoin. Ja jos ihminen ei ole tietoinen tästä todellisuudesta, silloin häneen on helpompi vaikuttaa ja saada hänet eksymään. Jopa monet kristityt eivät usko henkimaailmaan, mikä vasta hulluutta onkin! Kuinka he voivat uskoa Jumalaan, jos he eivät usko, että henkimaailmaa on olemassa? Eikä sekään kuulosta järkevältä ajatukselta, että ainut henki koko maailmankaikkeudessa olisi vain Jumala. Jumalan lisäksi on saatana, ja on myös enkeleitä ja demoneita ja muita henkiä, hyviä ja pahoja. Meillä jokaisella on omat suojelusenkelimme, mutta nekään eivät voi estää meitä eksymästä pimeyden valtojen vaikutuspiiriin. Pahat henget ovat vallalla tässä maailmassa, koska tämän maailman ruhtinas on pimeyden ruhtinas saatana. Tietenkin hänelläkin on omat joukkonsa, joilla on eri asemat, arvojärjestykset ja tehtävät. Heidän päätavoitteensa on saada mahdollisimman moni ihminen eksymään ikuisesti eroon Jumalasta. He haluavat eksyttää myös kristityt eroon Jumalasta, koska luopiokristityt ovat heille suurin ilo helvetissä. Mitä enemmän he saavat ihmisiä kadotukseen, sitä parempi se on heille. Pimeyden voimat tekevät kaikkensa ihmisten eksyttämiseen. Ja valitettavasti he ovat onnistuneet siinä liiankin hyvin tähän mennessä. Heillä on monia keinoja tähän, joista avaan tässä yhtä, joka on musiikki. Maallistuneet ihmiset tuskin uskovat, että pimeyden voimat voisivat vaikuttaa ihmisiin musiikin kautta, eiväthän he usko henkivaltojen olemassaoloonkaan. Mutta se ei tee niistä olemattomia. 

Saatana onnistuu parhaiten eksyttämään ihmiset, jotka luulevat, ettei häntä ole olemassakaan. Kautta historian paholainen on käyttänyt musiikkia ihmisten eksyttämiseen. Ja niin hän tekee tänäänkin. Musiikki on kätevä keino saada ihminen saastuttamaan itseään, koska harva ymmärtää, että kauniiltakin kuulostava musiikki voi olla täynnä pimeyden saastaa ja voimaa. Ja se, millä itseämme ruokimme, ei voi olla vaikuttamatta meihin.

”Sen minä sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako niin kuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden, ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa. Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan, jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niin kuin totuus on Jeesuksessa; että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten, ja uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen. ” Ef. 4:17-24 

Ei Paavali meitä turhaan varoita. Jopa uskova voi päästää tuntonsa turtumaan, ajautua paatumukseen ja palata takaisin hengelliseen sokeuteen. Jos ihminen ruokkii itseään Jumalan sanan vastaisilla asioilla, ne saatuttavat häntä ja paaduttavat hänen sisintään. Ja niiden kautta ihminen vieraantuu Jumalan elämästä. Nykyajan itsesaastutuskulttuuri on saanut valtaansa jopa uskovia. He antautuvat omien mielihalujensa valtaan ja irtautuvat Jumalan sanasta. He päästävät tuntonsa turtumaan altistaessaan itsensä toistuvasti asioille, jotka saastuttavat heidän mieltään. Lopulta he turvautuvat mieluummin itseään saastuttaviin asioihin kuin Jumalan sanaan. Ja näin he ajautuvat eroon Jumalasta. Juuri tätä sielunvihollinen haluaa. Hän haluaa erottaa kristityt Jumalasta, saada heidät kääntymään omiksi palvelijoikseen. Saatana on niin kavala ja taitava eksyttäjä, ettei häntä tule aliarvioida. Kun ihminen kuuntelee enemmän omia petollisia mielihalujaan kuin Jumalan sanaa, vihollinen saa helpommin valtaa ihmiseen. Hän eksyttää meitä juuri omien mielihalujemme, tunteidemme ja sydämemme kautta. Saatana on mestari kääntämään mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi, pyhän pahaksi ja pahan pyhäksi ja saastutuksen puhdistukseksi ja puhdistuksen saastutukseksi. Vihollinen haluaa "puhdistaa" ihmisen Pyhän Hengen voimasta ja ottaa Jumalan paikan ihmisen sydämessä. 

Saatanan suurimpia valheita on uskotella ihmisille, että siellä missä ennen oli pimeyttä, ei enää pimeyttä olisikaan. Näin hän saa jopa uskovat ihmiset ottamaan elämäänsä asioita, joiden kautta pimeyden voimat saavat hänessä sijaa. Vähä vähältä, täysin huomaamatta vihollinen paaduttaa ihmisen sisintä ja palauttaa hänet takaisin hengelliseen sokeuteen. Silloin enää uskovakaan ei kykene ottamaan vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on. Näin kävi ystävälleni. Eikä hän ole ainut!

Ystäväni oli pitkään kuunnellut metalli musiikkia ja alkanut kuunnella myös black metallia, bändejä, jotka kielsivät palvelevansa saatanaa. Eiväthän he muuten saisi niin paljoa kuulijoita, jos he myöntäisivät avoimesti olevansa pimeyden asialla. Kumma kyllä, pimeyden voimat vaikuttavat silti heidän musiikissaan taustalla. Sanoituksetkin oli tehty niin salakavalasti, ettei niistä arvaisikaan, millaista saastaa ihminen sisimpäänsä päästää tätä musiikkia kuunnellessaan. Musiikki vielä kuulostaakin niin tunteisiin vetoavalta ja vapauttavalta, vaikka se todellisuudessa turruttaa ja paaduttaa, ja samalla sitoo pimeyden voimien valtaan. Eikä tätä edes itse huomaa! Ihminen on kuin lumouksen vallassa ja nauttii sisintään saastuttavasta musiikista. Pimeyden lumous sokaisee ihmisen helposti. Kun pimeys pääsee sokeuttamaan ihmisen, hän pitää hyvänä sitä, kun saastuttaa sisintään kaikella sillä, mistä Jumalan Henki haluaisi ihmisen vapauttaa! Kun kristitty itse palaa takaisin tällaisen mielensaastutuksen äärelle, hän sitoo itsensä takaisin siihen, mistä hänet oli vapautettu. Tällöin mielenmuutos ei ole mahdollista. Siinä käy, kuten Raamattu sanoo: 

"Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen" ja "pesty sika rypee rapakossa". " 2.Piet. 2:22

Ihminen ei itse näe tällaisessa mitään vikaa, eikä hän huomaa vihollisen salakavalaa vaikutusta itsessään. Saatana saa taitavasti jopa negatiivisten tunteiden täyttämän jumalattomien epätoivoon ja rienaamiseen pohjaavan musiikin kuulostamaan todella kauniilta. Juuri tämän mahtipontisen kauneuden kautta paholainen eksyttää ihmisen sellaiseen lumoukseen, joka lopulta voi johtaa ihmisen kumartamaan saatanaa ja palvelemaan häntä. Juuri näin minäkin eksyin teini-ikäisenä palvelemaan saatanaa. Ja ajauduin siinä liiankin syvälle. Tiedän siis, mistä puhun, koska olen itsekin tuon eksytyksen kokenut. Ja Luojan kiitos, olen sieltä pelastunut! Black metal ei ole black metallia, ellei siinä olla omistauduttu pimeyden palvelukseen. Myös death metal ylistää kaikkea sitä, mikä on saatanan mielen mukaista. Eikä pimeydellä tulisi olla mitään osallisuutta valkeuden palvelijan elämässä. Kun kristitty hakee toistuvasti lohtua ja helpotusta tällaisesta musiikista, hän alkaa kokea negatiivisen tunnelatauksen tuottamaa ekstaattista katarsista, joka kyllä tuntuu niin hyvältä, vaikka se todellisuudessa paaduttaa sisintä ja saastuttaa sielun. Hulluinta tässä on, että ihminen todella kokee tämän puhdistavana ja vapauttavana, jopa terapeuttisena! Se on kuin huumetta, joka johtaa hitaasti hengelliseen kuolemaan.

Olen itsekin kokenut tätä ekstaattista katarsista aikoinaan, kun kuuntelin death ja black metallia, ja se lopulta johti minut palvelemaan saatanaa. Minullakin musiikki lähti näennäisen viattomista metalli bändeistä, mutta vähä vähältä ajauduin kuuntelemaan yhä vain raskaampaa musiikkia, ja lopulta en enää muuta kuunnellutkaan, kuin avoimesti saatanaa ylistävää black metallia. Emperor, Gorgoroth, Dimmu Borgir, Burzum, Old Man's Child, Darkthrone, Cradle Of Filth, Marduk... Mitä mustempaa ja raskaampaa, sitä parempaa, luulin silloin, mutta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että se oli pahempaa ja sitoi minut paholaisen valtaan. Tuon musiikin majesteettinen voima ajoi minut kumartamaan saatanaa.

Lopulta tein sopimuksen saatanan kanssa ja annoin sille sieluni. Jo pelkät muistot näistä asioista saavat minut voimaan pahoin. Olin täynnä vihaa, rienaa, katkeruutta ja kostonhimoa, ja kun omistauduin saatanalle, nämä negatiiviset tunteet vain voimistuivat ja negatiivisia tunteita tuli yhä vain lisää. Tein loitsuja, rituaaleja ja veriuhreja, poltin Raamattuja ja tein oman saatanallisen kirjani, joka oli täynnä kostoloitsuja ja muita loitsuja, saatanallisia symboleja ja omaa vertani joka sivulla. Tein siihen mustat kannet ja niissä oli hopeinen risti väärinpäin, taidokkaasti piirrettynä. Kammottaa edes mainita näitä. Kutsuin rituaalien avulla pimeyden henkivallat elämääni ja harjoitin spiritismiä. Ja pimeyden henget vastasivat kutsuuni ilomielin. Missä ikinä liikuinkin, riivaajahenget kulkivat mukanani ja pelottelivat lähelläni olevia. Kotonani kummitteli todella rankasti, läheisenikin kärsivät siitä. Omasta huoneestani oli tullut pimeyden tyyssija. Kun kävin illalla nukkumaan, tunsin, kuinka sänkyni ympärillä oli useita henkiä, jotka tuijottivat minua. Ne olivat piirittäneet minut ja niistä huokui hyvin pahaenteinen tahto. Seinistä kuului koputuksia ja kuulin myös kuiskauksia, naurua ja muita outoja ääniä. Kerran joku henki tarttui poikaystäväni jalkaan keskellä yötä. Pelottelu oli jatkuvaa. Lopulta en pystynyt enää itsekään nukkumaan omassa huoneessani, koska kummittelu oli liian pelottavaa. Jopa aikuiset ihmiset traumatisoituivat vietettyään yön minun huoneessani. Ilmapiiri koko talossa oli hyvin kolkko ja ahdistava. Me kaikki tunsimme, ettemme olleet ainoat asukkaat siellä. Vuosien päästä pahat henget joutuivat väistymään, kun talo siunattiin Jeesuksen nimessä. Mutta pahat henget kulkivat mukanani aina siihen asti, kun käännyin Jeesuksen puoleen. Ne eivät olisi halunneet päästää minua otteestaan, mutta niiden oli pakko, koska Jeesus on niitä vahvempi. Saatanan palveleminen toi elämääni vain enemmän hirveyksiä, ikävyyksiä ja paskaa. Se johti minut yrittämään itsemurhaa useita, useita kertoja. 

Saatanaa palvellessani olin niin täynnä pimeyttä, että kristitytkin kauhistuivat minua. Yksikin uskova mies piti edessään Raamattua suojautuakseen minulta ja saatanalliselta raivoltani. Toinen uskova yritti torjua minua ristillä, mutta joutui pakenemaan. Joku heitti päälleni pyhää vettä, mutta minä vain nauroin, ja totesin, ettei se edes polttanut minua. Pilkkasin heitä ja heidän Jumalaansa hirveällä vimmalla. Joitakin uskovia vedin turpaan, kun he todistivat minulle. Olin todella inhottava ja saatanan vääristämä misantrooppi. Vihasin eniten uskovia. Voi, kunpa voisin pyytää heiltä anteeksi! Hävettää ja kaduttaa vieläkin, millainen olin. Mutta siitä huolimatta Jumala pelasti minut suuressa armossaan! Jeesus teki tyhjäksi sopimukseni saatanan kanssa ja lunasti minut vapaaksi pimeyden vallasta! Riivaajat joutuivat pakenemaan kun Pyhä Henki tuli minuun asumaan. Vaikka olin ollut pilkkaaja, rienaaja ja Jumalan vastustaja, joka olin kohdellut hänen palvelijoitaan väkivaltaisesti, silti Jeesus pelasti minut, joka en mitään ole. Suuri kiitos Hänelle, joka meitä rakastaa niin ihmeellisesti! 

Uskoon tultuani aloin ymmärtää, ettei kristitty voi olla yhteydessä black metalliin. Miksi palaisin takaisin pimeyteen, josta olen vapautunut? Black metal ei enää sovi minulle, vaikka jotenkin jäin kaipaamaan sen taidokasta musiikkia. En enää pysty kuuntelemaan sitä, en edes halua kuunnella sitä, koska se saa minut ahdistumaan hengessäni. Se siis murehduttaa Pyhää Henkeä! Se myös antaa sijaa perkeleelle. Mutta silti moni kristitty kuuntelee black metallia ja death metallia, joiden kautta paholainen saa paadutettua heidän sydämensä. Samalla he karkottavat Pyhän Hengen sydämestään. Kun Pyhää Henkeä murehduttaa riittävän kauan, Hän joutuu poistumaan lopulta. Näin on valitettavasti käynyt monille kristityille. Jotkut kristityt kuuntelevat jopa Gorgorothia ja Mardukia, jotka ovat saatanallisimpia black metal bändejä. Niiden sanoma on täynnä murhaan kehoittamista ja saatanan ylistämistä. Olen menneisyydessä kuunnellut näitä molempia, ja voin sanoa, että ne ovat myrkkyä kristityille! Ja jotkut kristityt pitävät näitä hyvänä ja kokevat mahtipontisia WAU-elämyksiä tällaista pimeyden musiikkia kuunnellessaan. He nauttivat pimeydestä! He päästävät pahuuden voimat vaikuttamaan sisimpäänsä. Ja se vetää heitä syvemmälle pimeyteen.

Pahuus ei koskaan pysy vakiona, vaan se aina vetää yhä syvemmälle pahuuteen ja pimeyteen. Pikkuhiljaa tipuaskelilla. Hitaasti ja huomaamatta.

Kun ihminen alkaa ruokkia itseään sellaisilla asioilla, joissa on pimeyttä ja jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia, ihminen murehduttaa Pyhää Henkeä. Jos ihminen yhä vain jatkaa itsesaastutusta, Herran Henki joutuu pakenemaan sellaista. Pyhä Henki on rauhan ja pyhyyden Henki, joka ei voi sietää kaaosta ja saastuttavaa vaikutusta. Hänellä ei voi osallisuutta Jumalan tahdon vastaisiin asioihin. Ja juuri niitä black metal on täynnä. Se sisältää kaikkea, mikä on myrkkyä Pyhälle Hengelle. Se on täynnä negatiivisia tunteita: katkeruus, viha, kiivastus, huuto, herjaus, epätoivo, vihamielisyys, kyynisyys, masennus, toivottomuus ja jopa jumalanpilkka ja kristittyjen vihaan kehoittaminen. Kuinka Pyhä Henki voisi tehdä hyvää työtään ihmisessä, jos ihminen altistaa itseään yhä uudestaan näille jumalattomuuden perustunteille? Juuri näistä Pyhä Henki haluaa meidät vapauttaa! Pyhä Henki ei tahdo meidän ruokkivan itseämme vihamielisellä, katkeralla, epätoivoisella, kyynisellä, herjaavalla, masentavalla, toivottomalla ja jopa Jumalaa ja kristittyjä vihaavalla musiikilla. Tällainen ei voi olla vaikuttamatta ihmiseen. Jos ihminen toistuvasti altistaa itsensä tällaisten jumalattomuuden perustunteiden vaikutukselle, sielunvihollinen saa hänessä valtaa yhä enemmän. 

Saatanan tärkeimpiä aseita meitä vastaan ovat juuri negatiiviset tunteet. Miksi uskova edes haluaisi palata tällaisten tunteiden äärelle ja nauttia niistä? Vihollisen eksytys saa sen aikaan. Se tuntuu niin hyvältä! Valitettavasti kaikki, mikä tuntuu hyvältä ei ole meille hyväksi. Vihollinen vääristää helposti negatiiviset ja suorastaan myrkylliset tunteet ja vaikutteet miellyttäviksi. Ne ovat huumaavia. Hengellinen itsesaastutus onkin kuin huumausaineiden käyttöä. Se, mitä black metallista saa, antaa samantyyliset koukuttavat sävärit kuin huumeet narkkarille. Sitä on saatava lisää, se tuntuu niin hyvältä, se on niin kaunista, sillä on niin hyvä vaikutus. Mutta todellisuudessa se on myrkkyä, joka turmelee uskon, karkottaa Pyhän Hengen, paaduttaa sydämen ja palauttaa ihmisen hengelliseen sokeuteen. Mutta tätä ihminen ei itse huomaa, ja kun hän jatkaa tuntonsa turruttamista, hän vieraantuu Jumalasta eikä edes huomaa sitä suurta hengellistä vaaraa, johon on sotkeutunut. Pahimmillaan hän ajautuu iankaikkiseen tuhoon, ellei hän havahdu todellisuuteen.

Mikään negatiivinen ei saa aikaan positiivista eikä musta muutu valkoiseksi, vaikka se tuntuisi kuinka hyvältä! 

Jumala ei katso hyvällä tällaista itsesaastutusta. Kun ihminen yhä uudestaan ruokkii itseään Jumalan tahdon vastaisilla asioilla, hän karkottaa Pyhän Hengen itsestään. Kuinka Pyhä Henki voisi olla läsnä sydämessä, joka täyttää itseään negatiivisella tunnelatauksella ja Jumalaa vihaavilla asenteilla? Ne väistämättä vaikuttavat ihmiseen. Se, millä itseämme ruokimme, myös vaikuttaa meihin. Negatiivisen tunnelatauksen tuottama katarsis on puistattavaa ja sisintä vääristävää. Se on syntiä, joka on perkeleestä peräisin. Synti erottaa Jumalasta ja se antaa valtaa viholliselle. Se vääristää ihmisen mieltä ja tunne-elämää. Se myrkyttää ihmisen persoonaa. Se pimentää ihmisen ymmärrystä ja saa hänen tuntonsa turtumaan. Ihmisen sydän paatuu ja hän alkaa vähä vähältä palata takaisin hengelliseen sokeuteen. Lopulta ihminen ei enää ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on. Se kertoo, ettei hänessä enää asu Jumalan Henkeä. Aivan huomaamatta ja hyvin salakavalasti vihollinen onnistuu eksyttämään ihmisen sydämen paatumukseen tuon musiikin kautta. Ja vähä vähältä vihollinen vetää ihmistä yhä syvemmälle pimeyteen tarkoituksenaan johtaa hänet kadotukseen. Juuri näin kävi myös ystävälleni.

Olin jo pitkään ihmetellyt, mikä meidän ystävyyttämme oikein nakertaa. Jokin oli tullut väliimme, jokin esti yhteyden. Jokin oli toistuvasti aiheuttanut vaikeuksia ja säröjä ystävyyteemme. Kun yhtenä päivänä ystäväni kertoi minulle innoissaan Mgla nimisestä black metal yhtyeen kappaleesta, havaitsin hänessä samanlaista huumaa ja lumousta, jonka vallassa itsekin aikoinaan olin ollut. Hän ihannoi bändin sanoituksia ja halusi näyttää minulle kyseisen kappaleen. Kun aloimme kuunnella biisiä, ahdistuin hengessäni hyvin voimakkaasti. Se kuulosti aivan Gorgorothilta, siis täysin saatanalliselta kirkonpoltto-black metallilta. Eikä se enää kuulostanut kauniilta. Vaikka ystäväni kehui biisin kauneitta, minä en pystynyt siinä enää kauneutta näkemään. Aistin vain pimeyttä. Tunsin, kuinka jokin vanha tuttu, Jumalalle vihamielinen voima alkoi myrkyttämään luovuuttani ja jopa maalaustani, jota olin tekemässä. En pystynyt kuuntelemaan biisiä kahtakymmentä sekuntia pidempään. Aistin heti, että siinä oli jokin todella pahasti vialla. Sanoinkin ystävälleni, että vanhat ajat ja vanha tuttu pimeys tulivat mieleen. En heti itsekään ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Luulin vain, että pelkät muistot palasivat mieleen. Samaa oli tapahtunut joskus aiemminkin, olin luullut, että kyse olisi vain muistoista. Mutta aikaisemmin ei ollut käynyt niin, että jokin alkaisi myrkyttämään luovuuttani ja maalaustani. Jäin ihmettelemään, mitä se oli, kun jokin alkoi saastuttaa luovuuttani ja maalaustani kappaleen soidessa. Vieläpä noin lyhyessä ajassa! Asia jäi vaivaamaan minua ja vasta pari päivää myöhemmin aloin rukoilemaan asian edestä, pyysin Jumalaa avaamaan minulle asiaa. Pitkin päivää pohdiskelin asiaa rukouksessa ja asia alkoi selkeytyä. Kyseessä eivät olleet pelkät muistot menneisyyden pimeydestä, vaan se samainen pimeyden voima vaikutti musiikin taustalla. Se sama vanha tuttu voima, jonka orjana olen itsekin ollut. Ja kukapa muu voisikaan paremmin tunnistaa pimeyden voimien vaikutuksen kuin entinen pimeyden palvelija. Koska olen itsekin ollut tuon voiman vaikutuksen vankina, se on tullut liiankin tutuksi! Enkä tahtoisi kenenkään muun joutuvan tuon inhottavan pimeyden voiman vankeuteen! Ja nyt ystäväni oli päästänyt tuon pimeyden vaikuttamaan elämäänsä. Ja se oli saanut tehdä työtään jo vuosia. Kun oivalsin asian, minut valtasi suuri hätä ystävän sielun puolesta. Koin myös Jumalan kehoittavan minua varoittamaan ystävää.

Luin myös kyseisen biisin sanoitukset, ja minusta ne kuulostivat aivan siltä, kuin siinä olisi puhuttu kristityistä hyvin vihamieliseen sävyyn. Aivan kuin kristityt olisivat umpimielisiä ja yrittäisivät pakottaa kaikki olemaan samaa mieltä kanssaan, jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Aivan kuin kristityt olisivat jotain miekkalähetyksen harjoittajia, jotka nauttivat toisinajattelijoiden tappamisesta kuin mitkäkin muslimit. Vaikka sanoituksissa ei suoraan kristittyjä mainittu, tunsin hengessäni, että sanoitusten taustalla oli vihamielisyys kristittyjä kohtaan ja sanat oli tehty tarkoittamaan heitä. Se näytti liiankin ilmeiseltä. Se juuri olikin ovelaa sanoituksissa, kun tavallaan jokainen kuulija sai itse päättää, ketä sanoituksissa tarkoitettiin. Silti taustalta ei häviä se kristityille vihamielinen pimeyden voiman vaikutus. Ja mitä enemmän sen kanssa on tekemisissä, sitä enemmän se saa ihmisessä valtaa. Vaikka sen vaikutus tuntuisi kuinka ekstaattisen mahtavalta, sen tarkoitus on viedä ihminen hengelliseen turmioon ja lopulta kadotukseen. Kaikki se, mitä sanoituksiin sisältyy, vaikuttaa ihmiseen ja tarttuu häneen. Se saa ihmisen tuntemaan vihaa kristittyjä kohtaan, erottaa Jumalasta, tekee Jumalan sanan tylsäksi ja turhanpäiväiseksi. Ja juuri sitä saatana haluaa. Kun kristityn saa luopumaan Jumalan sanasta, hänet on helpompi eksyttää ja saada lopulta luopumaan Jumalasta kokonaan.

Kun ihminen hylkää Jumalan sanan, hän hylkää myös Herran pelon. Se, kuinka ihminen suhtautuu Raamattuun, kertoo, kuinka hän suhtautuu Jeesukseen. Jos Raamattu ei kiinnosta lainkaan, ei Jeesuskaan kiinnosta. Samalla myöskään Hänen tahtonsa ei kiinnosta ja niin ihminen alkaa kuunnella enemmän omia mielihalujaan, joiden kautta vihollinen pääsee ohjailemaan häntä. Näin Herran pelko unohtuu ja ihminen ajautuu syntiin. Ja tietenkin vihollinen ohjaa ihmisen sellaisten asioiden pariin, joiden kautta hän saa enemmän sijaa ihmisessä. 

Saatana haluaa vääristää ihmisen kaltaisekseen suurnarsistiksi, hän kun on kaikkien narsistien isä. Samoin saatana saa ihmisen käyttämään omia kavalia keinojaan, ja kun ihminen on päästänyt tuon pimeyden ruhtinaan elämäänsä, hän myös on tämän käytössä. Saatana käyttää ihmistä kuiskien hänelle ajatuksia, joita ihminen luulee omikseen. Hän manipuloi ihmistä erilaisten ajatusten, halujen ja tunneyllykkeiden kautta ihmisen sitä huomaamatta. Ihminen luulee toteuttavansa omaa tahtoaan, vaikka hän on vihollisen ohjailtavana. Valitettavasti tiedän monia kristittyjä, jotka eivät ole Jumalan käytössä, vaan vihollisen käytössä. Heidän mielenlaatunsa, tekonsa ja sanansa paljastavat sen. Ja he aiheuttavat paljon haittaa kanssaihmisilleen ja hajoittavat jopa kokonaisia seurakuntia. Heidän toimintansa vuoksi totuuden tie tulee häväistyksi. Juuri tästä syystä meidän tulisi pysyä Jumalan sanaa lähellä, elää Sanassa ja Sanasta, elää valvoen ja parannusta tehden. Kun elää lähellä Raamattua, elää lähellä Jeesusta. Ja kun elää lähellä Jeesusta, pimeydellä ei ole meihin valtaa. Kristityn tulisi pysyä Hengen puhtaudessa ja elää pyhityksessä, ei elää sielun saastutuksessa ja sydämen paatumuksessa. Kristityn ei tulisi leikkiä pimeyden kanssa, koska se voi johtaa hengelliseen kuolemaan. Ei Sana turhaan varoita: 

"Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä." Ef. 5:11

"Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä." Ef. 4:30-31

"Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin." 1.Tess.4:7-8

"Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä." 2.Tim. 2:16-17

"Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät perkeleen pauloista, joka on vanginnut heidät tahtoansa tekemään." 2.Tim. 2:24-26

"Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne!" Hebr.3:7

"Katsokaa veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi." Hebr. 3:12

Sielunvihollinen haluaa saada uskovatkin luopumaan Jumalasta ja saada heidät palvelemaan itseään. Ei kannata tuudittautua siihen väärään uskoon, että kerran pelastettu, aina pelastettu. Ihminen voi eksyessään langeta pois Jumalan armosta, vieraantua Jumalan asioille ja lopulta luopua pelastuksestaan. Sielunvihollinen riehuu myös uskovien ympärillä aiheuttaakseen mahdollisimman paljon tuhoa, estääkseen Jumalan suunnitelman toteutumista ihmisten elämässä ja se yrittää monin keinoin eksyttää uskovat pois Jeesuksen yhteydestä. Hänellä on monia keinoja ihmisten eksyttämiseen, mutta tärkeimmät ovat ihmisen mielihalut, negatiiviset tunteet ja tarve kokea mielihyvää. Näiden kautta se yrittää saada kristityt lankeamaan ja lopulta luopumaan. Se käyttää usein ihmisten tunteisiin vetoavia tekniikoita, ja yksi niistä on musiikki. Kautta historian saatana on eksyttänyt ihmisiä myös musiikin avulla, joten miksi hän ei tekisi sitä tänä päivänäkin? Koska ihmiset yleensä kavahtavat kaikkea saatanaan liittyvää, vihollinen on keksinyt kätevän valheen: Vaikka black metal ennen olikin pimeyden palveluksessa, nykyään siinä ei pimeyttä ole, kun bändin jäsenet niin sanovat. Ei kannata olla liian sinisilmäinen. Musta ei muutu valkoiseksi, vaikka kuinka niin väitettäisiin. 

Olen itsekin eksynyt palvelemaan saatanaa kuuntelemalla aluksi metallibändejä, joilla ei näennäisesti ole mitään tekemistä pimeyden kanssa. Mutta kas kummaa, minä ajauduin pikkuhiljaa yhä vain syvemmälle pimeyteen, kunnes lopulta jo kumarsin saatanaa. Olin niin lumoutunut tuon musiikin kauneudesta, etten tajunnut ollenkaan, mikä voima veti minut pimeyteen. Pimeyden myötä myös monenlainen synti ja pahuus lisääntyivät elämässäni. Kävin lähellä kuolemaa monta kertaa, ja on suuri ihme, että olen vielä elossa! Onneksi pääsin sieltä vapauteen, kiitos Jeesukselle! Koska olen itse palvellut pimeyttä, tunnistan tuon voiman vaikutuksen helpommin. Sama tuttu pimeys oli päässyt valtaan myös ystäväni elämässä, ja Jumalan johdatuksesta vihdoinkin havaitsin sen. Kun Jumala avasi ymmärrystäni lisää tuosta kummallisen tutusta pimeyden kokemuksesta, joka tuli ystäväni ihannoiman musiikin kautta, tajusin ystäväni olevan saman eksytyksen vallassa, jonka olin itsekin kokenut. Ihmettelin suuresti, miksi en ollut tajunnut sitä aiemmin. Uskon, että tämä kaikki tapahtui kuitenkin juuri oikeaan aikaan, viime hetkellä Jumala puuttui asioihin. Koska koin kehoitusta varoittaa, se rohkaisi minua toimimaan. Vain täysin välinpitämätön ja rakkaudeton ihminen jättäisi ystävänsä oman onnensa nojaan havaitessaan tämän olevan eksynyt pimeyden voimien vaikutusvaltaan.

Henkeni hädässä aloin varoittamaan ystävääni. Kerroin hänelle avoimesti, mitä olin kokenut ja kerroin myös, kuinka asia oli alkanut avautua minulle rukouksessa. Toin hänelle esiin juuri näitä asioita, joita olen tässä tekstissä maininnut. Hän ei ottanut minua vakavasti vaan vähätteli asiaa ja väänsi varoitukseni vitsiksi. Jatkoin varoittamista ja ilmaisin hätäni tosissani, mutta silti ystäväni vain luuli, että ylireagoin ja että havaitsemani pimeyden voimien vaikutus olisi ollut vain jotain traumaoireilua. Todistin, ettei ollut, mutta siitä huolimatta hän ei ottanut minua vakavasti. Hän ei enää edes uskonut, että black metallin taustalla voisi vaikuttaa pimeyden voimia! Se oli hänelle "vain" musiikkia! Järkytyin kovasti siitä, kuinka hän oli jo ehtinyt sokeutua hengellisesti. Vaikka yritin varoittaa, hän vain väänsi varoitukseni vitsiksi, piti minua kiihkomielisenä ja ylihengellisenä hulluna ja lopulta hän torjui varoitukseni täysin ja samalla tyrmäsi minut. Koska olen erehtynyt joskus aikaisemmin, olen erehtynyt tässäkin, oli hänen perustelunsa varoitukseni torjumiseen. Aivan kuin minun olisi pitänyt olla erehtymätön, jotta voisin säilyttää uskottavuuteni. Sehän on mahdotonta! Jokainen erehtyy joskus, mutta sen ei pitäisi olla syy torjua ilmeistä ja vakavaa varoitusta. Hän kyseenalaisti minua niin paljon, että aloin itsekin epäillä itseäni. Hän toi esiin useita uskovia ihmisiä, jotka myös kuuntelevat samaista musiikkia ja maintisi myös netissä olevia videoita, joissa kristityt reagoivat positiivisesti black metalliin. Tämä ihmetytti minua, koska entisenä saatanan palvelijana tiedän, ettei black metallissa ole mitään positiivista, se on täynnä pimeyttä. Jatkoin silti varoittamista, mutta ystäväni ohitti sanomani yhä uudestaan ja alkoi väistellä koko aihetta. Hän halusi vaihtaa aihetta ja antoi ymmärtää, että olen ymmärtämätön ilonpilaaja. Tunnistin hänessä itsepetoksen merkit, ja kun maintisin siitä, hän suuttui ja torjui minut täysin. Torjunta ja kyseenalaistaminen oli niin voimakasta, että aloin jo epäillä, olenko psykoosissa. 

Kun ystäväni torjui minut, yritin käydä nukkumaan murheen vallassa. En saanut nukuttua, koska vihollinen tuli kiusaamaan minua. Alkoi kuulua kummittelun ääniä, kolinaa, koputuksia ja kuiskauksia. Jokin kuiski mieleeni itsemurhaan yllyttäviä ajatuksia ystäväni ja erään toisen ihmisen ääniä käyttäen ja lisäksi se käytti myös omaa iljettävää ja pilkkaavaa ääntään. Se väitti minua hulluksi ja sanoi nauraen: "Turhaan varoitat! Maallistunut ihminen ei ikinä usko, että musiikin taustalla voisi vaikuttaa pimeyden voimat! Oli ihan oikein sinulle, että sinut torjuttiin! Hullu sinä olet! Jos vielä jatkat varoittamista, tulemme jatkossakin rankaisemaan sinua! On parempi että tapat itsesi! Pääset sinne typerään taivaaseen sen typerän Jeesuksesi luokse!" Vihollinen käytti vuorottain minua satuttaneen ihmisen ja ystäväni ääniä ja sanoja kehoittaakseen minua itsemurhaan: "Tapa ittes vitun huora!", "Olisi parempi jos olisit kuollut!", "Koska olet erehtynyt aiemmin, olet varmasti erehtynyt tässäkin!", "Kuole pois!", "Hullu sinä olet, kuvittelit vain kaiken!", "Sinä vain ylireagoit! Olet yliherkkä ja ylihengellinen!", "Tapa ittes!", "Sinun traumasi sekoittavat todellisuudentajuasi!", "Mikä sinä olet minulle sanomaan?" jne. Oli todella vaikeaa nukkua tuona yönä. Sama toistui myös niinä öinä, jolloin olin päivällä varoittanut ystävääni. Vihollinen teki kostoiskujaan aina silloin, kun olin varoittanut ystävääni. Aloin niinä öinä kuulla outoja ääniä ulkoa. Tavalliset ulkoa tulevat äänet vääristyivät hirvittävän voimakkaiksi ja niihin sekoittui demonista mörinää ja ölinää. Nimesin tämän uuden ilmiön Pahaenteiseksi Mölinäksi. Välillä kuulosti kuin maailmanloppu olisi ollut tulossa tai sota syttynyt, mutta kun katsoin ulos ikkunsta, kaikki oli hyvin. Tuulen ujellus kuulosti myrskytuulelta, autojen äänet kuulostivat hirveältä jyrinältä ja hävittäjälentokoneen ääniltä. Ne jatkuivat pitkään ja niihin sekoittui pahaenteisiä ääniä. Kaikki ulkoa tulevat äänet voimistuivat voimakkaaksi jyrinäksi ja meteliksi. Polkupyörän natina kuulosti hirveältä kirskumiselta, kuin metallia olisi leikattu metallilla. Kuului pelottavia demonisia huutoja ja pahaenteistä mölinää, ikään kuin kaikuja helvetistä. 

Jokaisena yönä, jolloin olin päivällä varoittanut ystävääni, vihollinen teki kostoiskujaan ja yritti nakertaa psyykeni riekaleiksi. Niinä öinä sain olla rauhassa, kun en varoittanut, mutta niitä ei montaa ollut kolmen viikon aikana. Oli inhottavaa joutua tuolla tavalla piinatuksi, mutta siitä huolimatta minun oli jatkettava varoittamista, koska koin siihen kehoitusta. Ystäväni ei kuitenkaan ottanut varoituksiani vakavasti eikä enää uskonut minua. Hän suhtautui minuun kuin kajahtaneeseen ihmiseen, joka puhuu hulluja. Hän alkoi oudoksua minua heti, kun olin paljastanut pimeyden voimien eksyttävän voiman. Minusta oli tullut muukalainen ystävälleni ja välillämme oli muuri. Siitä huolimatta jatkoin varoittamista ja pysyin rukouksessa, vaikka aloinkin olla jo todella uuvuksissa. Samaan aikaan toiseltakin suunnalta tuli persoonaani tuhoavia sanoja, jotka vain vahvistivat todellisuudentajuni kyseenalaistamista. On kuin vihollinen olisi tehnyt yhteistyötä useamman ihmisen kautta tuhotakseen minut ja saadakseen minut näyttämään hullulta.

Jos Jeesus ei olisi kehoittanut minua, tuskin olisin jatkanut varoittamista yhä uudestaan, koska joka kerta kun olin varoittanut ystävääni, vihollinen tuli yöllä tekemään kostoiskujaan. Samalla vihollinen kiusasi minua toisten ihmisten kautta, yrittäen uuvuttaa minut. Jostain syystä kohtasin ikävää käytöstä useammalta ihmiseltä samoihin aikoihin kun varoitin ystävääni. Rukoilin paljon ystäväni puolesta ja pyysin esirukousta myös seurakunnastani. Kerroin asiasta muutamille luotettaville veljille ja sisarille, jotka lähtivät mukaan rukoustaisteluun. En olisi selvinnyt ilman heidän apuaan! 

Rukoustuki on äärimmäisen tärkeää kun taistelee vihollisen voimia vastaan. Veljet ja sisaret rohkaisivat minua ja ottivat minut vakavasti. He ymmärsivät mistä puhuin ja sanoivat, että teen tärkeää tehtävää. He vahvistivat minua Hengessä, ja vahvistivat uskoani armolahjoihini. Olin jo alkanut epäillä omaa todellisuudentajuani ja armolahjojanikin! Epäilin, että onko minulla sittenkään henkien erottamisen armolahjaa ja kuvittelenko vain omiani. Olenko sittenkin ylihengellinen hullu, joka aistii saatanan vaikutuksen siellä täällä ja kuulee vielä Jumalan puhettakin sydämellään. Veljet ja sisaret vahvistivat minua kun olin romahtamispisteessä. Heidän mielestään en ollut kuvitellut omiani. Heidän mielestään on päivänselvää, että kun on ollut pimeyden voimien palvelija, silloin myös tunnistaa sen voiman helpommin. Ja koska olen nyt valkeuden palvelija, hengellinen näkökykyni on Jumalan vaikuttamaa ja realistinen. Koska Jeesus on luvannut antaa minulle henkien erottamisen lahjan, Hän on sen myös antanut, he muistuttivat. Olihan tuon lahjan olemassaolo ilmennyt useita kertoja aiemminkin! Jos minulla ei olisi tuota lahjaa, tuskin olisin havainnut mitään koko musiikista! Ja koska olen paljastanut saatanan kavalat juonet, se raivoaa minulle sen vuoksi. Kun saatana paljastetaan, se raivostuu ja yrittää tehdä hänet paljastaneesta kaikin tavoin epäuskottavan. He lupasivat rukoilla niin ystäväni kuin minunkin puolestani. Olin myös itsekin alati rukouksessa ja Jumalan sanan äärellä. 

Vaikka minulla olikin palava tarve ja tahto varoittaa ystävääni, silti kyseenalaistin itseäni tuon tuosta. Mutta voimakas tarve varoittaa ei hävinnyt, vaikka kuinka epäilin ja kyseenalaistin itseäni. En voinut vaieta, koska kehoitus tuntui sisimmässäni voimakkaana poltteena, ja se vain vahvistui. Jumala vahvisti minulle sanansa yhä uudestaan eri tavoilla: Raamatun, hengellisen kirjallisuuden, uskonveljien ja sisarien kautta. Hän vahvisti toistuvasti havainojeni oikeellisuuden ja kehoitti minua jatkamaan varoittamista. Niin minä jatkoin varoittamista, vaikka ystäväni oudoksui minua ja aistin hänessä tukahdutettua vihaa minua kohtaan. Hän ei itse myöntänyt vihaansa, mutta minä tunsin sen silti. 

Sekin paljasti vihan olemassaolon, kun varoittaessani ystävää hän käänsi tunteen päinvastaiseksi: iloksi. Kun varoitin, tiesin sanojeni herättävän vihaa, mutta ystävä alkoikin iloitsemaan minusta. Se tuntui häiritsevältä, koska iloa käytettiin väärin. Iloon pakenemalla ystävä pakeni kokemaansa vihaa ja samalla ohitti varoitukseni. Tuntui oudolta, kun puhuin hyvin vakavista asioista, ja ystävä vain iloitsi minusta. En tullut kuulluksi, ja se suretti minua. Ilollekin on aikansa, mutta ennen kuin voi todella iloita ystävästä, häntä täytyisi kuunnella ja hänet tulisi ottaa vakavasti. Ilon avulla minut ohitettiin toistuvasti, ja silloin se ei ole oikea tapa iloita toisesta. 

Kun ihminen käyttää iloa itsepetoksen välineenä, se vääristyy. Ja juuri sitä paholainen halusi. Se halusi riistää ystävältäni kaiken ilon, myös kyvyn iloita minusta. Ja samalla vihollinen väitti ystävälleni, että minä olin se ilonpilaaja. Näin perkele valehteli toistuvasti minun tekevän sitä, mitä se itse tekee! 

Minä olin ilonpilaaja, kiihkoilija, eksyttäjä, pakottaja, vaarallinen, epäluotettava, kajahtanut ja ties mitä. Projisointi on paholaisen perustaktiikka. Samalla vihollinen syötti ystävälleni minusta valheiden vääristämän kuvan. Ja silti ystäväni koki iloa minusta, vaikka näki minut vihollisen valheiden vääristämänä. Vaikka ystäväni pakeni vihaansa iloon, viha ei hävinnyt mihinkään. Se kyti sisimmässä ja odotti syttymistään. Ystäväni oli ajautunut moraaliseen ristiriitaan, joka taas oli johtanut hänet itsepetokseen. Kahta herraa ei voi palvella. Ihminen ei voi palvella Jumalaa ja saatanaa samaan aikaan. Kuinka uskova voisi pysyä lähellä Jeesusta, jos hän elää kuunnellen vihollista ylistävää ja negatiivisuudella täytettyä musiikkia, joka on myrkkyä Pyhälle Hengelle? Kun minä toin päivänvaloon tuon moraalisen ristiriidan, se herätti hänessä vihaa. Oli helppoa ajatella, että minä olisin aiheuttanut tuon ristiriidan, mutta todellisuudessa hän oli itse siihen ajautunut päästämällä pimeyden elämäänsä ja sisimpäänsä. Minä vain paljastin sen. Ja se herätti vihaa ystävässäni minua kohtaan. Jatkoin siitä huolimatta varoittamista, vaikka pelkäsinkin jo, että ystävyytemme tuhoutuu. Vaikka kuinka yritin varoittaa, sanani kaikuivat kuuroille korville. Ystäväni ei enää ymmärtänyt Jumalan Hengen asioita, ja se kertoi, että tilanne oli todella vakava.

"Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus." 1.Kor.2:14

Järkytyin yhä uudestaan ystäväni hengellisestä sokeudesta. Oli kuin olisin puhunut hänelle vierasta kieltä. Hän ei enää kyennyt ottamaan vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on, siitä oli tullut hänelle hulluutta. Hän oli täysin välinpitämätön omasta sieluntilastaan, eikä ottanut varoituksiani vakavasti. Vihollisen paaduttava puudutus oli tehnyt tehtävänsä tehokkaasti. Jo sen, ettei hän enää ymmärtänyt hengellisiä asioita eikä edes kyennyt näkemään vaaraa, pitäisi olla vakava huolenaihe. Mutta ystäväni oli turta ja tunnoton. Niin paljon paholainen oli jo onnistunut paaduttamaan hänen sisintään. Hän oli jo niin turtunut, ettei enää osannut pelätä henkensä edestä. Toin esiin toistuvasti, että hengellinen sokeus on vakava asia, mutta hän ei välittänyt. Vaikka hänen olisi pitänyt olla uskova, uskonasiat olivat hänelle hulluutta. Hän oli palannut takaisin jumalattomuuden tilaan. 

Kun uskova vieraantuu Jumalan elämästä ja antaa tilaa saatanalle, hänestä tulee kahtalainen uskova, joka toisaalta palvelee Jeesusta suullaan, mutta pitää elämässään asioita, joiden kautta saatana pääsee vaikuttamaan hänen sydämeensä. Hän jopa nauttii niistä asioista, joiden kautta vihollinen vaikuttaa häneen ja paaduttaa häntä. Kristitty ei voi palvella pimeyttä ja valkeutta. Kun pimeyden päästää elämäänsä, se voi eksyttää kristitynkin. Meidät on vapautettu pimeyden vallasta, miksi palaisimme sinne takaisin? Jos emme ole valveilla ja pysy Jumalan sanassa, me eksymme helpommin. Pimeyden voimien eksyttävä lumous ei ole leikin asia. Se hurmaa ihmisen ja saa rakastumaan pimeyteen. Jos kristitty alkaa rakastamaan pimeyttä, hän ei enää halua tulla valkeuteen. Hän ei halua, että valkeus paljastaisi pimeyden ja vapauttaisi hänet, koska hän on rakastunut pimeyteen. 

"Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi." Joh. 3:19-20

Kahden tien kulkeminen johtaa moraaliseen ristiriitaan, jota on vaikea kohdata. Niinpä ihminen alkaa pettämään itseään. Hän ei enää halua vaeltaa totuudessa, koska moraalinen ristiriita aiheuttaa voimakasta ahdistusta. Hän välttelee totuutta, vaikka juuri totuus voisi vapauttaa hänet! Ajan myötä tämä ristiriita voi herättää jopa vihaa kaikkea terveeseen oppiin liittyvää kohtaan. Kahtalainen kristitty on irrallaan Raamatusta, kaukana Totuudesta, epävakaa uskossaan eikä hän enää kykene ottamaan vastaan Jumalan sanan varoituksia. Hän sulkee korvansa totuutta kuulemasta ja torjuu kaiken, mikä herättää moraalista ristiriitaa ja paljastaisi hänen olevan eksyksissä. Lopulta ihminen ei enää edes tiedä, ketä hän todella palvelee. Tästä on enää lyhyt matka kääntyä palvelemaan avoimesti saatanaa ja luopua Jumalasta kokonaan. Kahta herraa ei voi palvella. Jos saatanalle antaa vähänkään sijaa, se vie helposti koko sielun. Se ei tapahdu heti, vaan hyvin hitaan ja pitkän prosessin tuloksena. Se on pitkä ja hidas prosessi siksi, ettei ihminen itse huomaisi ajautuvansa yhä syvemmälle pimeyteen. Jos prosessia ei pysäytetä, ajan myötä ihminen kuuluu niihin, jotka suullaan tunnustavat Jeesuksen, mutta joiden sydän on kaukana Jeesuksesta. 

Kristinusko on sydämenasia. Jumala tuntee jokaisen ihmisen sydämen, eikä Häntä voi huijata. Jos sydän ei ole oikeassa suhteessa Jeesukseen, vaan sydän on kaukana Hänestä, tilanne on todella vakava. Jos sydän on kaukana Jeesuksesta, se on myös kaukana pelastuksesta. Mitä kauempana ihmisen sydän on Jeesuksesta, sitä lähempänä se on saatanaa. Ei ole mitään neutraalia välimaastoa. Joko sydän on omistautunut Jeesukselle tai saatanalle. 

Mitä kauempana sydän on Jeesuksesta, sitä enemmän erilaiset synnit täyttävät sydäntä, ja sitä suurempi vaara on uskon haaksirikkoutumiselle ja uskon kuolemiselle. Uskon kuoleminen alkaa vieraantumisesta Jumalan sanalle ja Jumalan asioihin. Vieraantuminen näkyy siinä, että ihmisestä tulee tunnoton ja penseä nimikristitty. Rukous on enää vain teennäistä löpinää ja tyhjää hokemista tavan vuoksi. Koska sydän on kaukana Herrasta, myös yhteys Häneen on katkennut. Raamattu ei voisi enää vähempää kiinnostaa ja uskonelämä alkaa maallistua. Eikä maallistunut ihminen enää ymmärrä hengellistä todellisuutta, eipä se häntä enää kiinnostakaan. Hän uskoo pärjäävänsä paremmin omassa voimassaan ja oman petollisen viisautensa varassa, irrallaan Raamatusta ja Jumalan asioista. Herran pelko on haihtunut kuin tuhka tuuleen. 

Maallistunut uskova noudattaa muotomenoja vain näön vuoksi. Maallistuminen johtaa ihmisen penseään tekopyhyyteen. Hän kyllä tuntee Jumalan tahdon, mutta ei enää elä sen mukaisesti. Hän seuraa seurakunnan hengellistä elämää vierestä ja samalla pahimmillaan halveksuu heitä sydämessään. Ja koska hän halveksuu toisia, hän on korottanut itsensä heidän yläpuolelleen. Sitä on ylpeys, joka on luonnollinen seuraus siitä, kun sydän ajautuu kauas Jeesuksesta. Jossain vaiheessa hän saattaa todeta: "Mitä järkeä edes on jatkaa tätä touhua, ihan turhaa ja tylsää koko homma!" Elävässä uskossa oleva kristitty tuskin ajattelisi näin. 

Kun kristitty sulautuu maallistumiseen, hän on pahimmillaan ajautumassa suureen luopumukseen ja heittää itse pelastuksensa hukkaan, jopa huomaamattaan. Niin salakavalaa hengellinen sokeus on. 

Tällainen teennäinen kristillisyys ei jää Jumalalta huomaamatta. Jumala tuntee jokaisen ihmisen sydämen eikä mikään ole Häneltä peitettyä. Siinä ei muotomenot auta mitään, kun sydän on kaukana Herrasta. Yhteys Jumalaan on katkennut, eikä teennäinen tapakristillisyys voi sitä palauttaa. Ei Jumala kaipaa sellaista palvelusta, jossa ihmisen sydän on kaukana Hänestä. Jumala haluaisi läheisen yhteyden jokaiseen ihmiseen, jotta he voisivat pelastua. Ihminen itse voi omalla toiminnallaan irtautua Jumalan rakkaudesta ja ajautua kauas Hänestä. Jumalalla on suuri suru ja hätä tällaisista sieluista. Jumala haluaa palauttaa katkenneen yhteyden ja Hän tekee sen usein toisten elävien uskovien avulla. Vihollinen tietenkin yrittää kaikin keinoin saada nämä Jumalan palvelijat näyttämään typeriltä ja epäuskottavilta. Ja koska he paljastavat pimeyden ja tuovat esiin moraalisen ristiriidan itsepetoksen takaa, se herättää vihaa. Tätä vihaa ja ilmeistä oudoksuntaa sain minäkin osakseni. Tiesin kuitenkin, ettei syyllinen siihen ollut ystäväni, vaan sielunvihollinen, joka hänet oli eksyttänyt.

Jotenkin tiedostin, kuinka paholainen häpäisi minua ystäväni mielessä ja kuiski ystävälleni valheellisia ja vääristyneitä ajatuksia minusta. Huomasin, kuinka ystäväni oli alkanut nähdä minut noiden valheiden vääristämänä. Olin hänelle vain "kiihkomielinen ja ahdasmielinen kaheli, aivan kuin joku fanaattinen muslimi, joka yrittää pakottaa hänet omaan oppiinsa väkipakolla". Tämä tuo mieleen sen kappaleen sanoitukset, joista aiemmin mainitsin. Hän näki jopa minutkin tuon kappaleen sanojen vääristämänä. Ystäväni oli unohtanut, ettei aito Hulttis ole tuollainen eikä toimi noin. Olin hänestä "ylihengellinen ja harhainen hurmahenki", joka yrittää viedä "hänen ainoan ilonsa", siis tuon musiikin, jonka kautta paholainen on hänet eksyttänyt! Olin vain "ilonpilaaja, joka omien taustojensa takia ei pystynyt nauttimaan tästä musiikista", ja joka nyt "yrittää riistää häneltäkin tuon nautinnon". Hätäni ja huoleni ystäväni puolesta vihollinen vääristi pakottamisen tarpeeksi. Ikään kuin olisin joku vaativa paskiainen, joka yrittää pakottaa toisia tahtoonsa. Todellinen persoonani on aivan toisenlainen, mutta ystäväni ei enää nähnyt totuutta minustakaan. 

Empaattinen symppis Hulttis oli muuttunut ahdasmieliseksi kiihkoilija Hulluksi. Vihollinen oli saanut ystäväni unohtamaan kokonaan, millainen oikeasti olen! Havaitsin hänessä myös vihaa ja halveksuntaa muita kristittyjä kohtaan. Olin havainnut hänessä tuota vihaa jo pitkään. Aika ajoin tuo viha nousi esiin, kun puhuimme kristityistä. Ystäväni puhui heistä usein hyvin halveksivaan ja vihamieliseen sävyyn. Hänellä ei ollut paljoakaan heistä hyvää sanottavaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Oli kuin kristittyjen viat ja vääryydet olisivat olleet suurempia kuin jumalattomien vastaavat, ikään kuin kristityt olisivat paljon pahempia syntisiä kuin jumalattomat. Tämä on saatanan valhepieru, suoraan helvetistä pihalle pieraistu, ja pahan hajuinen. Totuus on, että me kaikki olemme yhtä lailla syntisiä ja armon tarpeessa. Saatana haluaa saada meidät syyttämään ja tuomitsemaan muita, vaikka meidän tulisi enneminkin katsoa peiliin ja tuomita itsemme. Ja kun meidät armahdetaan, tahdomme armahtaa toisiakin. Silloin tuomitsemiselle ei ole enää sijaa. "Se, joka ei ole syntiä tehnyt, heittäköön ensimmäisen kiven", sanoi Jeesus kun fariseukset syyttelivät syntiin langennutta naista. Armo toimii paremmin kuin tuomio. Tämä tulisi olla elämänasenteemme.

Saatana lietsoo kaikin keinoin vihaa, syytöksiä ja tuomitsemisen henkeä kristittyjä vastaan. Se iloitsee, kun saa kristityn vihaamaan veljiään ja siariaan. Olin jo pitkään ollut huolissani tästä piirteestä ystävässäni. Kun aiemmin yritin puhua aiheesta, hän kielsi koko asian. Myöhemmin hän myönsi, että kun oli alkanut kuunnella black metallia, viha ja halveksunta kristittyjä kohtaan oli alkanut kasvaa hänen sydämessään. Rakkaus ja myötätunto veljiä ja sisaria kohtaan oli muuttunut vihaksi ja halveksunnaksi. Jumalan sana ei häntä kiinnostanut, eikä rukouskaan kiinnostanut, se "kiinnosti yhtä vähän kuin kilo paskaa" hänen omien sanojensa mukaan. Silti tällaisetkaan ajatukset eivät saaneet häntä havahtumaan oman sieluntilansa vakavuuteen! Perkele oli siis paaduttanut hänen sydäntään jo hyvin pitkän aikaa. Vaikka hän kävi hengellisissä kokouksissa, hän ei ottanut sanomaa vastaan. Hän oli sulkenut korvansa kuulemasta tervettä oppia. Jotenkin olin aistinut tämän hänestä jo paljon aiemmin, mutta en uskaltanut luottaa havaintooni. Tai ennemminkin: en halunnut uskoa sitä todeksi! Kristityistä hän ajatteli näin kokouksissa: "Ovat typeryksiä kaikki! Kuka pelle tuollaisia uskoisi? Hulluja ovat kaikki! Jos pellejä haluaa nähdä, kannattaisi mennä sirkukseen, siellä on pellet ovat sentään hauskoja!" Tällaisia ajatuksia saatana oli hänelle syöttänyt. Ystäväni luuli vihollisen kuiskauksia omiksi ajatuksikseen, niin voimakkaasti pimeys oli hänet sokaissut. Jostain syystä Jumala salli minun nähdä tämän mielentilan, johon ystäväni oli ajautunut. Ehkä siihen vaikutti se, että olen itsekin ollut vastaavassa mielentilassa aikoinaan. Olin syvästi kauhuissani hänen puolestaan ja rukoilin kyyneleet silmissä hänen puolestaan. Vain Jumala voi auttaa!

On hämmästyttävää, kuinka kukaan muu kristitty ystäväni lähipiirissä ei nähnyt, millaiseen pimeyteen ystäväni oli joutunut! Kuten ystävänikin sanoi minulle vapauduttuaan eksytyksestä: "Sinä olit ainut, joka näki, millaiseen pimeyteen olin eksynyt! Kukaan muu ei huomannut mitään!" Hämmästyin tämän kuullessani ja ihmettelin, miksi muut kristityt eivät havainneet, millaiseen vaaraan ystävä oli joutunut. Jopa jotkut veljet tukivat häntä pysymään siinä uskossa, että tuolla musiikilla on ystävääni aina hyvä vaikutus ja että minä puhun vain omiani. Joku veljistä oli todennut, että hän on nähnyt kuinka positiivinen ja terapeuttinen vaikutus tuolla musiikilla on ystävääni! Siis jopa jotkut kristityt pitivät tuota pimeyden musiikkia hyvänä ystävälleni! 

Mutta onko se positiivinen ja terapeuttinen vaikutus, kun ystäväni ei enää ottanut vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on? Onko se positiivista ja terapeuttista, kun ystäväni oli palannut takaisin hengelliseen sokeuteen ja vieraantunut Jumalan elämästä sydämensä paatumuksen vuoksi? Onko se positiivista ja terapeuttista vaikutusta, kun ystäväni oli alkanut kokea vihaa ja halveksuntaa kristittyjä kohtaan? Onko se positiivista ja terapeuttista vaikutusta, kun minusta tuli ystävälleni muukalainen heti kun paljastin pimeyden voimien vaikutuksen? Onko se positiivista ja terapeuttista vaikutusta, kun ystäväni ei enää edes uskonut, että Jumala voisi puhua minulle ja kehoittaa minua varoittamaan häntä? 

Yksikin veli oli sanonut ystävälleni, että jos ystäväni on todella eksynyt, kyllä Jumala sen hänelle suoraan sanoisi. Hän ei ottanut lainkaan huomioon sitä, mitä tapahtuu ihmisen jumalasuhteessa, kun ihminen eksyy pimeyden voimien valtaan. Yhteys Jumalaan katkeaa! On todella outoa, jos kristityt eivät ole tästä tietoisia. Sen pitäisi olla ilmeistä Raamatun perusteella. Synti erottaa Jumalasta. Kun ihminen eksyy eroon Jumalasta, yhteys katkeaa. Ja kun ihminen on joutunut hengelliseen sokeuteen, ei hän kuule Jumalan ääntäkään. Kun ihminen on palannut hengelliseen sokeuteen, eikä ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on, se kertoo, ettei hänessä enää ole Jumalan Henkeä. Siksi Jumala on kautta historian lähettänyt jonkun omistaan varoittamaan eksyneitä ihmisiä ja eksyneitä kansoja. Tämä tehtävä on ollut usein äärimmäisen raskas, mutta silti he ovat varoittaneet eksyneitä. Moni on varoittanut oman henkensä kustannuksella. 

Jumala haluaa palauttaa katkenneen yhteyden, ja siksi Hän lähettää jonkun omistaan varoittamaan eksynyttä. Armossaan Jumala lähettää varoittajan, jotta hän voisi johdattaa eksyneen takaisin Jumalan yhteyteen. En arvannut joutuvani itse tähän tehtävään. Olen vieläkin mykistynyt ja ihan äimänä. Koko juttu tuli minulle täytenä yllätyksenä. Jumala johdatti ihmeellisesti tilanteesta toiseen, ja oli suurta armoa, että havaitsin sen, millaiseen vaaraan ystäväni oli joutunut. Ja koska havaitsin vaaran, minun oli varoitettava. Ja vaikka sain paskaa niskaani ja vihollinen teki kostoiskujaan, silti jatkoin varoittamista. Siitä huolimatta ystäväni ei ottanut minua vakavasti. Miksi ottaa, kun muutkin uskovat pitävät black metallin vaikutusta häneen niin positiivisena? Ja kyllähän moni muukin kristitty nauttii black metallista! He suorastaan ovat ekstaattisessa hurmiossa ja itkevät liikutuksesta kuunnellessaan tuota musiikkia, joka paaduttaa heidän sisintään ja on myrkkyä Pyhälle Hengelle! Ja silti heillä on niin hauskaa, joten mitä vaaraa siinä muka olisi? Aina ei kannata mennä virran mukana, vaikka se näyttäisi kuinka hauskalta. Vaikka pimeyden voimien eksyttävä lumous näyttää ja tuntuu päällepäin hauskalta ja hyvältä, todellisuus on toinen: sen tarkoitus on johdattaa ihminen kadotukseen. Näistä kristittyjen ekstaattisista liikutuksista black metalliin on vaikka kuinka videoita netissä. Ainut soraääni muiden joukossa olin minä. Minä olin se "ilonpilaaja, joka ei ymmärtänyt tuon musiikin mahtavuutta". 

Ystäväni oli jo alkanut kuunnella joitain kertoja Satyricon -nimistä black metal bändiä, joka on minulle liiankin tuttu. Se on täynnä demonista raivoa ja avointa saatanan ylistämistä. Pimeys siis oli jo vetämässä häntä vieläkin syvemmälle. Jo tätäkin ennen hän oli kuunnellut Gaeraea -nimistä black metal bändiä, joiden levyjen kansissa on Asmodeus demonin symboli. Tähän bändiin ystäväni rakastui ja hän itsekin ihmetteli, kuinka jäi koukkuun siihen. Ja tämän bändin kautta pimeyteen syöksyminen voimistui toden teolla. Eikä ihme. Asmodeus on demonien kuningas, joka hallitsee monia nautinnon alueita. Asmodeus on siis himon demoni, jota tämä bändi avoimesti palvelee. Ja kun bändi on omistautunut tuollaiselle voimalle, se myös vaikuttaa heidän musiikkinsa kautta. Ei ole ihme, että eksytys oli päässyt niin väkeväksi. 

Koska ystäväni oli päästänyt tällaisen pimeyden elämäänsä, se oli myös ottanut hänen elämänsä valtaansa. Ystäväni elämään oli alkanut tulla himoja, jotka johtivat tekoihin. Juuri himon kautta hän palasi yhä uudestaan kuuntelemaan tuota pimeyden musiikkia, se oli koukuttanut hänet kuin huume. Pian myös hänen elämäänsä tuli säännöllistä alkoholin käyttöä, joka vakiintui hyvin nopeasti ja myös lisääntyi. Hän joi vahvaa alkoholia yhä useammin ja oli täysin välinpitämätön tämänkin asian suhteen. Hän oli kuin sumussa, hyvin voimakkaassa hengellisessä kokovartalopuudutuksessa. Näin hän itse kuvasi tilaansa jälkeenpäin. Hän vain kulki turtana eteenpäin pimeyden talutusnuorassa ja pimeyden voimat ohjasivat häntä vähä vähältä yhä syvemmälle syntiin ja pimeyteen. Hän vain jatkoi tuon demonisen musiikin kuuntelua ja antoi viholliselle valtaa yhä enemmän. Kun aloin varoittamaan ystävää, hän koki saaneensa kymmenkertaisen annoksen tuota hengellistä puudutusainetta, joka huumasi hänet täysin ja teki hänestä helposti ohjailtavan viholliselle. Puudutus paadutti häntä yhä vain enemmän, ja siksi hän ei kyennyt vastaanottamaan varoituksiani. Vaikka hänellä olikin jo sisimmässä herännyt aavistus ja pelko siitä, ettei hän eläisi enää kauan, sekään ei saanut häntä ottamaan varoituksiani vakavasti. Ystäväni oli alkanut kokemaan alitajuista pelkoa siitä, että vihollinen oli aikeissa tappaa hänet. Hän koki jonkinlaisia etiäisiä väkivaltaisesta ja äkillisestä lopustaan. Myös minulla oli jonkinlainen aavistus siitä, että vihollinen oli aikeissa ajaa ystäväni ensin syvälle syntiin ja pimeyteen, ja lopulta tappaa hänet äkkiarvaamatta. Näin ystäväni ei ehtisi kääntyä Jeesuksen puoleen. Siksi varoitin häntä henkeni hädässä. Ja koska vihollinen tiesi, että minä tiesin, mitä se aikoi, vihollinen yritti tuhota ystävyytemme ja kävi tuon tuosta tekemässä kostoiskujaan minua vastaan. Niistä huolimatta jatkoin varoittamista ja pysyin rukouksessa rukoustukijoukot tukenani.

Olin aistinut, että vihollinen oli jo pitkään etsinyt aihetta herättää ystäväni vihaan minua vastaan. Tiedostin, että se haluaa tuhota ystävyytemme kokonaan. Minä olin vaarallinen, koska paljastin sen toimet. Siksi se halusi tuhota ystävyytemme. Jos emme enää olisi tekemisissä, kukaan ei olisi enää varoittamassa ystävääni ja niin vihollinen saisi rauhassa kiskoa hänet pimeyteen ja tehdä hänestä oman palvelijansa. Ja viedä hänen sielunsa mukanaan voitonmerkkinä kadotukseen. Lopulta vihollinen sai ystäväni suuttumaan minulle täysin aiheeseen liittymättömän asian vuoksi, josta ei olisi edes ollut aihetta suuttua. Täysin aiheettoman suuttumuksen vallassa se ohjasi ystäväni torjumaan täysin aiheellisen varoitukseni. Vihollinen vääristeli sanani kieroon ja antoi jälleen minusta väärää kuvaa ystävälleni saadakseen hänet suuttumaan minulle (tämän ystäväkin myöhemmin myönsi). Kun ystäväni sitten suuttui, hän vihan vallassa torjui kokonaan varoitukseni ja kielsi uskovansa, että Jumala olisi kehoittanut minua varoittamaan häntä. Hän torjui minut vihan vallassa täysin ja sanoi rehellisesti: "Minä EN usko, että Jumala on sinulle puhunut! EI ole Jumala sinua lähettänyt varoittamaan minua!" 

Hänen mielestään olin niin sekaisin päästäni, että olin kuvitellut Jumalan puhuvan minulle voimakkaan tunnekokemuksen vallassa! Vaikka en edes ollut voimakkaan tunnekokemuksen vallassa, kun sain kehoituksen varoittaa. Olin kämpälläni taiteilemassa rauhassa, hiljaisuudessa ja rukouksessa, kun Jumala avasi minulle asiaa ja antoi kehoituksen varoittaa. Vaikka sanoin tämän hänelle, ystäväni totesi, ettei se muuta asiaa miksikään. Hänen mielestään olin niin kajahtanut, että ensin kuvittelen aistivani saatanan voimien vaikutuksen black metallin taustalla ja myöhemmin vielä kuvittelen Jumalan puhuvan minulle ja kuvittelen Hänen kehoittavan minua varoittamaan ystävääni! Jos todella olisin kuvitellut kaiken, olisin silloin psykoottinen väärä profeetta, joka seuraa oman sydämensä harhaa ja julistaa valhetta Herran nimessä. Silloin minä olisin se eksyttäjä! Näin taitavasti saatana projisoi oman eksyttäjän luonteensa minuun. Noin kaukana totuudesta oli ystäväni kuva minusta! Vihollinen oli aikaisemmin jopa kehoittanut ystävääni lyömään minua, jotta "akka pitäisi sen turpansa kiinni"! Vihollinen oli kuiskinut ystävälleni kostoajatuksia myös muita kohtaan, kehoittaen häntä väkivaltaan. Jos tällainen yllytys olisi saanut jatkua, se olisi saattanut johtaa ystäväni ajan myötä toteuttamaan noita yllykkeitä.

Onko tämä sitä black metallin positiivista ja terapeuttista vaikutusta? 

On todella outoa, jos uskova ei voi enää uskoa, että Jumala voi puhua omilleen ja kehoittaa varoittamaan Hänestä eroon joutunutta. Vihollisen valheet saivat ystäväni uskomaan, että uskonelämäni on vain ylikierroksilla käyvän höyrypään mielikuvituksen tuotetta. Todellisuudessa elän lähellä Jeesusta ja se myös näkyy: seurassani on ollut hyvä olla ja minusta on välittynyt rauha toisillekin, koska olen itse rauhassa ja balanssissa. Seurassani masentuneillakin mieli paranee ja minusta onkin sanottu, että olen elävä masennuslääke. Tuon rauhaa, toivoa ja iloa ympärilleni. Jos olisin hörypää, jonka uskonelämä on pelkkää ylikierroksilla käyvän mielikuvituksen harhaa, vaikutukseni toisiin olisi aivan toisenlainen. Koska olen erityisherkkä empaatikko, aistin asioita voimakkaasti ja näen pintaa syvemmälle. Aistin ja havaitsen asioita, joita moni muu ei huomaa. Herkkyyteni on ollut sekä siunaus että kirous. Jumalan käytössä herkkyyteni on tullut enemmän siunaukseksi. Henkien erottamisen lahja on juuri sopiva erityisherkälle. Koska elän lähellä Jeesusta, myös hengellinen todellisuus on osa kokemusmaailmaani. 

Suuri osa uskovista todistaa, että Hulttis on varsin tervehenkinen uskossaan ja ollut usein Jumalan käytössä. Vain täysin häikäilemätön valehtelija väittäisi, että uskonelämäni on pelkkää ylikierroksilla käyvän kiihkomielisen höyrypään mielikuvituksen tuotetta. Jokainen, joka tuntee minut, tietää, ettei se ole totta. 

Kun kerroin seurakunnassa siitä, kuinka itsekin epäilin itseäni ja mietin, olenko todella joku ylihengellinen kiihkoilija ja omavanhurskas farisealainen, jonka uskonelämä käy ylikierroksilla mielikuvituksen aistiharhojen voimasta, seurakuntani pastori sanoi minulle: "Sinähän olet tervehenkisimpiä kristittyjä koko seurakunnassa! Raittiimpaa uskoa harvoin näkee! Olet teologi!" Yksi seurakuntamme vanhimmista sanoi: "Olet aarre tälle seurakunnalle, tärkeä työntekijä! Jumala käyttää sinua monin tavoin johdattaakseen ihmisiä luokseen. Jumalan rakkaus näkyy sinussa! Outoutesi on arvokasta! Jo omalaatuinen tyylisi herättää ihmisten mielenkiinnon ja sinulla on sellainen tarina kerrottavana, jota harvoilla on. Olet elävä todiste Jumalasta ja Hänen voimastaan!" Mutta ystäväni, joka vielä joskus tunsi minut, ei enää muistanut, kuka olen. Saatanan sokeisevaa voimaa ei kannata aliarvioida. Vaikka olin kuinka varoittanut ja perustellut asiani hyvin Raamattuun vedoten, silti ystäväni torjui minut täysin ja piti minua kajahtaneena hulluna fanaatikkona! Ihmettelin, miksi ystäväni ei halunnut uskoa minua, vaikka hän tiesi, että olin itsekin eksynyt saman pimeyden lumouksen voimasta saatanan palvelijaksi ja menin vielä siinä syvälle. Enkö muka tiennyt, mistä puhuin? 

Koska olen palvellut tuota julmuuden kuningasta , enkö muka pystyisi tunnistamaan hänen voimansa vaikutusta? Sehän oli minulle liiankin tuttu!

On hulluutta olla ottamasta vakavasti sellaisen ihmisen varoituksia, joka on itse eksynyt samalla tavalla ja ajautunut todella syvälle pimeyden palvelukseen, kunnes lopulta on pelastunut Jumalan armosta. Tietenkin sellainen ihminen huomaa vaaran, joka on itse kyseiseen vaaraan langennut ja sieltä pelastunut kuin ihmeen kaupalla. Ja tietenkin sellainen ihminen tunnistaa pimeyden voimien vaikutuksen, joka on itse ollut niiden orjana ja tullut tuntemaan niiden voimat, juonet ja kavalat keinot.

Vaikka eksynyt ihminen ei itse vaaraa näkisi, se ei tarkoita ettei vaaraa olisi. Eksytys sokaisee ihmisen, ja juuri siksi olisi aiheellista ottaa aina vakavat varoitukset tosissaan. Kun ihminen ei kuule varoituksia ja torjuu ne toistuvasti, hän samalla paaduttaa sydäntään yhä enemmän ja näin vihollinen saa lisää valtaa häneen. Ylpeys estää ottamasta varoituksia vakavasti. Varoittajaa vähätellään ja hänet nähdään vain höyrypäänä, joka kuvittelee omiaan. Minustakin oli tullut ystävälleni muukalainen, vaikka ennen olin ollut hänelle hyvin läheinen ystävä. Nyt olin hänelle vain muukalainen, jonka sanoja, havaintoja ja kokemuksia ei tarvitse ottaa vakavasti vaan ne voi kieltää ja torjua. Vihollisen valheet olivat saaneet hänet unohtamaan aidon persoonallisuuteni ja aikaisemman hyvän vaikutukseni ystävääni. Ystäväni kertoi myöhemmin, kuinka saatana oli sumentanut hänen mieltään niin, ettei hän edes kyennyt muistamaan muuta kuin viime päivien tapahtumat. Minusta oli tullut niin vieras ystävälleni, ettei hän enää pitänyt havaintojani, aistejani, kokemuksiani ja sanojani lainkaan uskottavina. Emme enää puhuneet samaa kieltä ja välillämme oli muuri. Vihan vallassa hän kyseenalaisti minut täysin, antoi havainnoilleni ja kokemuksilleni jumalattoman selityksen ja torjui täysin varoitukseni. Samalla hän torjui myös Hänet, joka oli lähettänyt minut varoittamaan. Tämä tyrmäys oli niin voimakas, että luulin jo saatanan voittaneen.

Kun ystäväni oli torjunut minut näin voimakkaasti, vihollinen piti ilojuhlaa ja minä itkin ja rukoilin apua Jeesukselta. Jo tätäkin ennen olin ollut niin epätoivoinen, että olin alkanut rukoilla, että jos mikään muu ei avaa ystäväni silmiä, niin antakoon Jumala minun kuolla. Olin valmis jopa kuolemaan, jos viimeistään sitä kautta ystäväni heräisi ja palaisi Jeesuksen yhteyteen. Kun ystäväni torjui minut, pyysin tätä sitäkin hartaammin. Minä voisin huoletta kuolla, koska olen jo Jeesuksessa: pääsisin taivaaseen kuoltuani, mutta jos ystäväni jäisi tuohon tilaan ja kuolisi, hänelle ei kävisi yhtä hyvin. En halunnut hänen joutuvan kadotukseen! Jos kuolemani olisi ainut keino saada ystäväni heräämään ja palaamaan Jeesuksen luokse, olin siihen valmis. Niin epätoivoinen olin nähdessäni, kuinka pimeys veti ystävää yhä vain syvemmälle. 

Itkin ja rukoilin, että ystäväni pelastuisi ja saisi hengellisen näkökykynsä takaisin. Vain Jumala voi antaa sokealle kyvyn nähdä. Kerroin tilanteen esirukoilijoille ja hekin rukoilivat. Rukoilimme yhdessä, että Herra avaisi sokean silmät näkemään, korvat kuulemaan ja sydämen ymmärtämään. Tätä kesti kolmisen päivää. Tuon ajan olin kuin pimeydessä. Olin täysin uuvuksissa ja voimaton. Hätä ystävän sielusta oli suuri. Tuska ja murhe olivat jatkuvasti taustalla. Tuntui kuin pimeys olisi voittanut. Yölläkin pimeyden voimat pitivät jälleen vääristynyttä mölinäänsä ja tuohon mölinään sekoittui riemuitsevia ääniä. Oli kuin joku karmea ääni olisi huutanut ulkoa valtavalla volyymilla ja mörisevällä äänellä: "Ähäkutti! Ha ha ha!" Vihollisen voitonjuhlaa kesti läpi yön. Jossain vaiheessa kuulosti kuin juna olisi kulkenut suoraan asuntoni vierestä. Karmeaa jyrinää ja kuului ja tuntui kuin se jyrinä olisi resonoinut jopa kehooni. Välillä taas kuulosti kuin taivaalla olisi lentänyt useita hävittäjäkoneita. On hämmästyttävää, kuinka pahat henget voivat vääristää ääniä tällä tavalla. Ja näihin ääniin sekoittui demonista mörinää ja riemuitsevaa älämölöä. Ajattelin jo itsekin, että olenko tullut hulluksi. Muut tuskin noita ääniä kuulivat. 

Mieleen tuli, että ehkä minun sallittiin kuulla asioita henkimaailman puolelta. Näitä ääniä en vain olisi halunnut kuulla. Oli kuin pimeyden vallat olisivat riemuinneet voitostaan ja hekumoineet jo etukäteen siitä, kuinka saisivat ikuisuudessa repiä ystäväni kappaleiksi yhä uudestaan ja uudestaan, aina ja ikuisesti. Olin kauhuissani ja lyöty. Tuon älämölö toi mieleeni inhottavia kauhukuvia pimeyden henkivaltojen himosta repiä ystäväni kappaleiksi helvetissä yhä uudestaan ja uudestaan. Se oli sadistista himoa, joka ei tuntenut armoa eikä empatiaa. Oli kuin minulle olisi näytetty, mitä niillä oli mielessään. Olin epätoivoinen ystäväni tilanteesta. Mutta kaiken tämän keskellä Jeesus vahvisti minua ja lohdutti minua. En ollut yksin eikä Jeesus ollut hylännyt ystävääni. Jeesuksella on kaikki valta taivaassa ja maan päällä, vaikka vihollisen voimat täällä riehuvatkin vielä. Eikä Jeesus aikonut antaa saatanan voittaa.

 

Kun ystäväni oli torjunut minut, olin hiljaisuudessa seuraavan päivän ja rukoilin. Sain olla rauhassa sen yön, koska en varoittanut ystävää. Olin silti kuin sumussa. En enää tiennyt, kuinka puhua ystävälle, koska hän ei uskonut lainkaan minua. Epäilin itsekin itseäni aika ajoin, mutta toisaalta tiesin, etten puhunut omiani. Silti vajosin aika ajoin voimakkaisiin epäilyksen tiloihin ja pelkäsin olevani kajahtanut. Vihollinen oli onnistunut jo pitkään horjuttamaan todellisuuskäsitystäni ja jumalasuhdettani toistuvan kyseenalaistamisen kautta. Kahdesta suunnasta minua kyseenalaistettiin ja minusta annettiin aivan vääristynyttä kuvaa samaan aikaan. Minua syytettiin asoista, joita en ollut tehnyt ja minun väitettiin olevan jotain, mitä en ole. Lyötyä lyötiin oikein olan takaa. Aloin olla jo äärirajoilla, koska voimavarani olivat jo lopussa. Jo lähes kuukauden olin saanut kuulla hyvin ikäviä asioita itsestäni, jotka eivät olleet totta. Pitkään jatkunut oudoksuminen, kyseenalaistaminen, torjutuksi tulemiset ja toisaalta tulleet haukut, mitätöinti, syyllistäminen ja vääristellyt väitteet saivat minutkin epäilemään itseäni oikein urakalla. Epäilin yhä uudestaan omia havaintojani, ajatuksiani, aistejani, päätöksiäni, arvojani, asenteitani, uskoani ja ylipäätään itseäni. Kuitenkin Jumala vahvisti minua Sanansa kautta ja nosti minut epäilyksen suosta. Olin todella huolissani ystävästäni koko ajan. Rukoilin vain: "Herra, hän ei kuuntele minua, puhu sinä Hänelle." 

Eikä mennyt kauan, kun Jumala puhui hänelle yhdessä kokouksessa. Ystäväni ollessa kokouksessa julistaja oli sanonut jotain, mikä osui ystäväni sydämeen: "Täällä kokouksessa on eräs henkilö, joka ajattelee teheensä Pyhän Hengen pilkan. Sekin on vihollisen valhetta. Jeesus rakastaa sinua yhä ja haluaa armahtaa sinua jos vain haluat palata Hänen tykönsä! Valinta on edelleen sinun." Onneksi edes tämä sanoma läpäisi paatuneen sydämen ja tuli torjunnan läpi! Saatana oli syöttänyt ystävälleni tuonkin valheen, että hän olisi tehnyt Pyhän Hengen pilkan torjuessaan minut ja kieltäessään Jumalan puhuneen minulle. Jos ystäväni olisi uskonut vielä tämänkin, silloin saatana olisi saanut hänet lopullisesti. Jos ystäväni olisi uskonut tuon valheen, hän olisi menettänyt toivonsa lopullisesti. Tässäkin nähdään paholaisen valheiden ristiriitaisuus: Ensin minä olen vain joku kiihkomielinen kajahtanut kaheli, joka kuvittelee omiaan harhaisessa mielessään, ja sitten kun ystäväni on torjunut minut ja kieltänyt varoitukseni, hän onkin muka tehnyt Pyhän Hengen pilkan! Onneksi Jumala esti tuon valheen läpi menemisen! 

Herra myös avasi ystäväni hengellistä näkökykyä. Ystäväni alkoi tuntea sen, kuinka hänen sielustaan käytiin taistelua. Hän koki, kuinka Jumala ja saatana kävivät sotaa hänen sielustaan, ja se oli niin voimakasta, että hänestä tuntui kuin häntä olisi revitty kahteen suuntaan; kumpikin halusi saada hänet itselleen vaikka kilon kappaleina. Ystäväni alkoi ymmärtää, etten puhunut omiani. Myös hänelle lähettämieni julisteiden tekstit osuivat sydämeen, vihdoinkin. Omatunto alkoi hetätä turtumuksestaan ja vaikka se kirveli ja sattui, ystäväni päätti siitä huolimatta ottaa sanoman vastaan. Hän ajatteli: "Koen mieluummin hetken tuskaa kohdatessani totuuden kuin kärsisin ikuisesti tuskaa kadotuksessa." En siis tehnyt julisteita turhaan! Tuskani keskellä Raamattua selaillessa päädyin ensimmäiseen Johanneksen kirjeeseen, ja sieltä löytyi juuri oikeaa asiaa tilanteeseen. Laitoin näitä kohtia julisteisiin, joita ystävälleni lähetin ja luotin siihen, että Herran sana ei tyhjänä palaja. 

"Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen." 1.Joh. 4:6

"Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta." 1.Joh 1:6

"Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänet." 1.Joh 1:11

"Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot." 1.Joh 3:8 

"Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi." 1.Joh. 3:15 

"Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden." Jaak. 5:19-20

Nämä raamatunkohdat kolahtivat ystävääni uudella tavalla. Aikaisemmin edes Raamatun kohdat eivät herättäneet hänessä muuta kuin ajatuksen: "Turhanpäiväistä!" Mutta nyt Sanan totuudet osuivat sydämeen ja valheen voima alkoi murtua. Jumala kuuli rukoukset ja Hän avasi sokean silmät näkemään totuuden ja sen suuren vaaran, johon hän oli joutunut. Samalla ystäväni mielessä pyöri minun sanomani lause: "Olen tuskassa rukoillut, että jos mikään muu ei auta, niin ottakoon Herra minun henkeni, jos edes se saisi sinut heräämään." Tämä sai ystävän miettimään: "Joko Hulttis on sata kertaa hullumpi kuin hänen solvaajansa väitää, tai sitten tämä on Jumalan vaikutusta." Hän päätyi viimeiseen vaihtoehtoon. Myös moraalinen ristiriita tuli nyt selvästi esiin ja se johti ystävän valinnan paikalle: Joko hän ottaa varoitukset vakavasti ja kääntyy turvaamaan Jeesukseen, tai jatkaa torjumista ja alkaa avoimesti palvelemaan saatanaa. Valinta ei ollut vaikea! Olin kirjoittanut hänelle muun muassa näin, kun aloimme keskustella uudestaan:

"Täällä menee aika hitaasti. En meinannut jaksaa olla töissäkään, mutta sinnittelin. Väsyttää ihan sikana kun yö meni päin persettä. Ja sekin vähäinen uni, mitä sain, ei virkistänyt. Heräsin jo ennen klo 6 ja sain unen pätkittäin. Pitkään meni nukahtaessa kun taas kuului ääniä ja koputuksia ja kolinaa ja kuiskauksia ja vääristynyttä mölinää. 😖 Enkä saanut unessakaan olla rauhassa, niihinkin piti tulla kiusaamaan. Tämä oli odotettavissa, mutta en arvannut, että tällä kertaa se olisi näin voimakasta. Vielä aamuyölläkin se jatkui, kun heräsin. 😵‍💫 

On ihan voimaton olo ja koko ajan pyörii mielessä tää juttu. Samoin myös tiedät kyllä kenen kanssa vaikeudet edelleen jatkuu. Enemmän tää asia pyörii mielessä, koska koen tämän paljon vakavampana. Ihmisten väliset ongelmat eivät ole lopullisia. Mutta jos eksyy eroon Jeesuksesta, silloin voi käydä todella huonosti. Olen halunnut kysyä, että pelottaako sinua lainkaan, kun olet ajautunut eroon Jeesuksesta? Iankaikkisuuden kannalta se on kuolemanvakava vaara. 

Se kertoo jo paljon sydämesi paatumuksesta, ja hengellisestä sokeudesta, kun et enää pysty ymmärtämään niitä, mitkä Jumalan Hengen asioita ovat. Ja jopa olet torjunut varoitukseni useampaan otteeseen. Minä ainakin olen KAUHUISSANI! 

On äärimmäisen hälyttävää, kun ihminen torjuu näin vakavan varoituksen, joka on Herrasta. Jos ei olisi, olisin luovuttanut jo ajat sitten!

"Joka tuntee Jumalan, se kuulee meitä; joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden Hengen ja eksytyksen hengen. " 1.Joh. 4:6 

Jumalan Hengen omat ymmärtävät Hengen asioita ja ottavat ne vastaan. Mutta maallistunut ja eksynyt ihminen ei enää ymmärrä Hengen asioita ja torjuu koko sanoman omaksi kadotuksekseen. Minulla on sellainen aavistus, että jos vielä kolmannen kerran torjut minut, sen jälkeen ei ehkä ole enää paluuta. Ei kannata jäädä saatanan valtaan, se johtaa vain helvettiin. Jeesus ei tahdo sinun kadotusta ja siksi Hän taistelee sinun sielusta! Sun on vain itse tehtävä valinta, ketä seuraat, kenen oma haluat olla. 

En halua menettää ystävää, en tässä elämässä enkä iankaikkisuudessa! Jeesus haluaa sinut takaisin yhteyteensä. Hän on lähettänyt minut varoittamaan sinua ja minun kauttani Hän kutsuu sinua takaisin yhteyteensä. 

Vaikka tää on ollut helvetin rankkaa, silti kiitän Herraa siitä, että saan olla johdattamassa ystävää takaisin Jeesuksen uskoon. En ole eksynyt turhaan saatanan lumoukseen! Ehkä eksyin aikoinaan juuri siksi, että voisin nyt olla varoittamassa sinua ja paljastamassa pimeyden ruhtinaan kavalat juonet. Olisi hulluutta olla ottamatta vakavasti ihmistä, joka itse on eksynyt juuri samalla tavalla kuin sinä nyt, ja ajautunut vielä todella syvälle! En ole kuvitellut sitä kaikkea! Olen oikeasti kokenut sen. Ja päässyt sieltä! Ja tahdon, että sinäkin pääsisit! 

"Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu" 

"Katsokaa veljet, ettei vain kenellekään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta." Hebrealaiskirje

"Tänä päivänä, jos kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne!" Hebrealaiskirje

"Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka. Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä." Efesolainen luku 4. Juuri näitä kyseinen musiikki pitää sisällään. Ja sellainen saastuttaa ihmistä, jonka pitäisi olla Pyhän Hengen temppeli. Herran Henki ei kestä sellaista saastutusta. Se on Hänen tahtonsa vastaista, ja siis syntiä. 

Juuri noita edellä mainittuja kun päästää sisimpäänsä ja alkaa turruttamaan itseään niillä, se murehduttaa Pyhää Henkeä. Jos sitä silti jatkaa itsepintaisesti, silloin Pyhä Henki joutuu poistumaan. Ja se on suuri suru ja murhe! Silloin ihminen palaa takaisin hengelliseen sokeuteen ja jumalattomuuteen. Ja siksi hän ei enää ymmärrä Jumalan Hengen asioita. Kuinka voisikaan, koska hänessä ei enää asu Pyhää Henkeä? Kun Pyhän Hengen temppelin täyttää kaikenlaisella saastalla, mikä on Hänen tahtonsa vastaista, Hänen on poistuttava temppelistä. Hän ei voi olla osallinen sellaiseen. 

Juuri näin kävi Isrelissa, kun he häpäisivät ja saastuttivat Jumalan temppelin. Herra poistui sieltä ja temppeli tuhottiin. Uuden liiton aikana me uskovat ollaan Jumalan temppeli. Siksi meidän ei tulisi enää elää omien mielihalujemme vallassa, vaan elää kuuliaisuudessa Jumalan tahdolle. Ei Jumala tahdo meidän saastuvan eikä paatuvan, vaan pyhittyvän ja elävän totista elämää lähellä Jeesusta. Meillä on toinen mieli, kun olemme Jeesuksessa. Kaikki pahuus ja muu hengensaastutus on meille kauhistus. Emme tahdo joutua eroon Herrasta! Miksi kukaan haluaisi eroon Jeesuksesta? Silloin menettää myös pelastuksen! 

Siinä ei ulkonaiset muotomenot auta mitään, jos sydän on kaukana Herrasta. Ne ovat Hänelle turhuutta, koska ne eivät ole Hänessä tehtyjä. Kaikki tekemämme jää vajaaksi ilman Jeesusta. Ei ole rauhaa Jumalassa, vaan levottomuus ja sekasorto. Sekin saatanan antama valheellinen rauhan tunne on vain hetken kestävä ja ajan myötä se vain lisää levottomuutta sisimmässä. 

Saatanan valheellinen rauha ei ole mitään verrattuna Jumalan antamaan rauhaan! 

Muistan itsekin, kuinka aiemmin koin tuota valheellista rauhaa black metallia kuunnellessa. Nyt kun olen saanut todellisen rauhan Herrassa, se valherauha oksettaa ja inhottaa minua. Niin petollinen ja epäaito se oli! Tajusin sen vasta kun sain Jumalan rauhan. Minä rukoilen ja pyydän, ettet torjuisi sanojani, vaan lukisit ne AJATUKSELLA ja RUKOUKSESSA. Herra avatkoon ymmärrystäsi! Jeesuksen nimessä ja veressä Hulttis todistaa."

Kun edellisen kerran keskustelimme, alku oli vaikeaa, koska vihollisen vääristymät saivat hänet vieläkin näkemään tarkoitukseni väärin. Toin rehellisesti esiin, mikä on totuus minusta ja hän alkoi vihdoinkin alkaa muistamaan, etten ollut mikään ilkeä ja kovasydäminen ihminen, joka mitätöi koko ystävyyden yhden eksymyksen vuoksi ja yrittää vielä rankaista häntä siitä. En ikimaailmassa tekisi niin, ja tein sen selväksi. Miksi mitätöisin ystävyytemme, koska tahdoin nimenomaan pelastaa ystävyytemme? Ja miksi rankaisisin ystävää eksymisestä, koska tahtoni oli pelastaa hänet sieltä Jeesuksen yhteyteen? Armoa minä tahdon, en rangaistusta. Toin esiin sen, että nämä vääristyneet ajatukset eivät ole ystävästäni, vaan vihollisesta. Hän oli itsekin alkanut vihdoinkin tiedostaa, kuka oli myrkyttänyt hänen mieltään jo pitkän aikaa. Tällä kertaa ystäväni sanoi: 

"Minä uskon nyt sinua! Olet oikeassa, minä olen ollut eksyksissä. Anna anteeksi, Hulttis, olen ollut mieletön! En enää torju varoitustasi!" Julistin hänelle oman anteeksiantoni ja myös Jeesuksen anteeksiannon. Kerroin hänelle Jeesuksen armosta ja rakkaudesta, ja ystäväni alkoi turvautua Jeesukseen. Vihdoinkin hän alkoi ymmärtää, mistä puhuin ja mikä parasta: vihdoinkin hän palasi Jeesuksen yhteyteen! Koimme molemmat tuona iltana, että taivaassa pidettiin riemujuhlaa ystäväni pelastuksen johdosta! Mekin yhdyimme tähän riemuun ja ainakin pari esirukoilijaa kertoi myös kokeneensa taivaallista riemua tuona samana ajankohtana. Vihdoinkin myös minä oivalsin jotain: Olen todella kiitollinen ja otettu siitä, että Jumala katsoi minut arvolliseksi johdattamaan pimeyteen eksyneen takaisin yhteyteensä! Pääsin johdattamaan ihmisen saatanan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan! Tämä on ollut sydämeni palo jo vuosia! Vaikka tämä taistelu on ollut TODELLA vaikeaa ja tuskaa ja haavoja tuottavaa, silti siihen kätkeytyy samalla siunaus. Myöskään oma eksymykseni pimeyden voimien palvelukseen ei ole ollut turha! Tässä taistelussa saamani haavat ovat minulle arvokkaita, koska ne ovat tulleet taistelussa ystävän sielun pelastuksen puolesta. Sanoinkin ystävälleni: 

"Hyvän asian edestä sietääkin kärsiä. Varsinkin Jeesuksen asialla! En tahdo jättää kaveria hätään, vaikka joutuisinkin sen takia kärsimään! Kuolisin vaikka, jos siitä olisi apua, jos mikään muu ei auttaisi. Pääasia on, että arvokas sielusi pelastuu ja pääset Jeesuksen yhteyteen! En voi jättää ystävää pimeyden valtakunnan vangiksi! Tahdon hänet Valkeuden valtakuntaan, jossa on iankaikkinen elämä! Pimeyden valtakunta johtaisi vain kadotukseen, ja siksi teen kaikkeni, jotta pääsisit perkeleen pauloista vapaaksi ja takaisin Jeesuksen yhteyteen!

Olen kyyneleet silmissä syvässä tuskassa yrittänyt varoittaa yhä uudestaan, ja tullut torjutuksi toistuvasti. On kuin hätäni sielustasi olisi ollut hulluutta sinulle, samoin kaikki muu kertomani. Olen ollut niin hädissäni ja epätoivoinen toistuvien torjutuksi tulemisien takia, että olen pyytänyt Herralta sitä, että jos mikään muu ei auta, niin tahtoisin kuolla, jos se olisi ainut keino saada sinun silmät aukenemaan. 

Olen ihmetellyt sitä, kuinka välinpitämätön sun suhtautuminen tähän asti on ollut oman sielusi tilasta. Vaikka näit, ettet enää ymmärtänyt Jumalan Hengen asioita, sekään ei saanut sinua havahtumaan siihen, että jokin on pielessä. Onneksi nyt asia on alkanut avautumaan! Tiedostan kyllä sen valheen voiman ja saatanan lumouksen syvyyden, että siitä on vaikea herätä todellisuuteen ennen kuin jotain hyvin hälyttävää ja ikävää tapahtuu. 

Koska tiedän tuon kokemuksesta, siksi olen rukoillut omaa kuolemaani, koska olen uskonut, että se viimeistään saisi sut heräämään. Onneksi nyt alat nähdä ja ymmärtää! Kannattaa pitää kiinni tuosta ymmärryksestä kaikin voimin!" 

Ystäväni vastasi tähän: "Olen samaa mieltä! Juuri tuo halukkuutesi jopa uhrautua minun puolestani sai minut lopulta heräämään siihen, että nyt on tosi kyseessä! Kiitos sinulle Hulttis! Kyllä tämä minutkin on vetänyt vakavaksi. Olin turta ja välinpitämätön. Kiitos sinulle ja Jeesukselle, ettei näin ole enää! Kiitos Hulttis uskollisuudestasi! Muut ovat halunneet vain käyttää hyväkseen ja uhrata minut. Sinä taas olisit uhrannut itsesi minun puolestani..." 

Olen itsekin ihmeissäni tästä ja hyvin liikuttunut. On ihmeellistä, että Jumala on antanut minulle tällaisen valmiuden. Olen rukoillut, että Jeesus eläisi minussa ja Hänen rakkautensa eläisi minussa, ja Hän on kuullut rukoukseni, jopa vastannutkin niihin! Olen yhtä lailla yllättynyt siitä, että olen valmis menemään jopa noin pitkälle, jotta ihminen ei hukkuisi. Jeesus tämän minussa vaikuttaa. Koska Hän antoi itsensä minun puolestani ja koko maailman puolesta, olen saanut Hänen yhteydessään eläessäni kasvaa tuossa ihmeellisessä rakkaudessa, ja se myös näkyy minussa. Tulkoon Jeesuksen rakkaus näkyväksi meissä kaikissa, jotka Häneen uskomme! Tätä rakkautta kannattaa rukoilla, koska anovalle kyllä annetaan. Jos Jumala antaa rakkauttaan tällaiselle Hulttiolle, niin kyllä Hän antaa sitä muillekin! Jumalan tahto on, että rakastamme toisiamme, ja Hän haluaa meille tätä rakkauttaan antaa. Emme me omassa voimassamme kykene sellaiseen rakkauteen, joka tulee Jumalasta. Hänen rakkautensa on jotain aivan ihmeellistä, ja tätä rakkautta kannattaa pyytää! Hän vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, ja myös rakkautta. Kun elämme lähellä Jeesusta, Hän myös vaikuttaa meissä!

"Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Joh. 15:12-13 

Luulin aikaisemmin, että Jeesus puhui tässä itsestään. Kyllä Hän puhuikin, mutta Hän samalla antoi meille esimerkin ja Hän myös vaikuttaa meissä rakkauttaan, kun elämme lähellä Jeesusta. Ja tämä on tullut todeksi myös minun tahdossani puhtaasta armosta. Olen mykistynyt ja ihmeissäni. Voi Hänen rakkauttaan! Niin pienieksi sitä itsensä kokee tuon suuren rakkauden edessä. On suurta armoa, että Hän vaikuttaa meissä syntisissä ihmisissä tätä rakkautta, joka on valmis jopa antamaan henkensä ystäviensä edestä! Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa!

Jeesuksen kohtaaminen muuttaa ihmisen, ja Hänen lähellään eläminen muuttaa ihmisen yhä enemmän Jeesuksen kaltaisuuteen. Samalla ihminen kuitenkin säilyy omana itsenään. Jeesuksen yhteydessä saamme kasvaa todelliseksi itseksemme. Jumala on luonut jokaiselle yksilöllisen persoonallisuuden ja Hän arvostaa ainutlaatuisuuttamme. Jumala arvostaa aitoutta! 

Saatana taas haluaa tehdä meistä itsensä kopioita. Paholainen vääristää persoonaamme synnin kautta. Saatana haluaa tehdä meistä oman iljettävän kuvansa kaltaisia, saada meidät toteuttamaan hänen iljettävää tahtoaan elämällä kaikkinaisessa vääryydessä käyttäen saatanan metodeja ihmissuhteissamme ja elämässä selviytymiseen. Koska saatana on maailmankaikkeuden suurin narsisti, hän haluaa saada myös hänen vallassaan olevat ihmiset vääristymään narsistisia keinoja käyttäviksi narsistisiksi ihmisiksi. Sellainen ei ole ihmisen aito identiteetti. 

Synti vääristää ihmistä paholaisen kuvan kaltaisuuteen. Synti turmelee ihmisen minuutta, ja juuri sitä paholainen haluaa: turmella Jumalan kuvaksi luodun ihmisen ja viedä hänet kadotukseen voitonmerkkinä. 

Koska jokainen meistä on syntinen, synti on vääristänyt identiteettiämme. Langennut ihminen on paholaisen vallan alainen. Siksi Jeesus kuoli ristillä ja sovitti syntimme. Jeesus haluaa vapauttaa meidät pimeyden ruhtinaan vallasta. Jeesus teki meille tien pois helvetistä. Jeeuksen pelastamat armahdetut syntiset saavat tulla kasvamaan pois noista vääristymistä ja löytää todellisen itsensä. Vain Jeesuksen läheisyydessä ihminen voi löytää todellisen identiteettinsä, kasvaa aidoksi itsekseen, sellaiseksi kuin Jumala on meidät itse kunkin tarkoittanut. Silloin elämällemme löytyy tarkoitus ja pääsemme toteuttamaan sen tarkoituksen, joka itse kullekin on varattu. Jumalalla on jokaiselle ihmiselle suunnitelma ja tarkoitus. Vain Jeesuksen yhteydessä voimme sen tarkoituksen löytää. On valtavan ihmeellistä elää Jumalan suunnitelmaa todeksi omassa elämässään! Se on jokaiselle juuri oikea ja sopiva, ja se on erittäin mielekäs. Olen kiitollinen, että olen saanut löytää omat tehtäväni ja päässyt käyttämään lahjojani toteuttaessani Jumalan suunnitelmaa! Sydämessäni on ollut jo vuosia palava tahto päästä johdattamaan ihmisiä pimeydestä valkeuteen, saatanan valtakunnasta Jumalan valtakuntaan. Ja nyt se tehtävä alkaa aukenemaan! 

En olisi itsekään arvannut vielä kuukausi sitten, mitä tulisin kohtaamaan ja mitä kaikkea tulisi tapahtumaan. Herra osaa yllättää, ja vielä positiivisesti! Olemme ystäväni kanssa ihmetelleet yhdessä näitä tapahtumia ja edelleen käymme läpi tätä prosessia. Tästä seuraa vielä jotain siistiä molempien elämään, se on selvää! Tämä taistelu palautti ystävien yhteyden ja johti sielun pelastukseen. Tämä on ollut molemmille merkittävä kokemus. Olen ollut valtavan kiitollinen ja helpottunut, kun ystävä pelastui pimeyden petoksen vallasta! Ystäväni oli ajautunut jo todella voimakkaaseen paatumukseen ja hengelliseen sokeuteen tuon musiikin kautta. Kolme viikkoa hän torjui varoitukseni ja suhtautui minuun kuin kaheliin. Hänen hengellinen sokeuden tilansa oli niin vakavaa, että näytti jo siltä, että hän jäisi pimeyteen. Mutta onneksi Jumala puuttui asiaan! Hän avasi sokean silmät näkemään, korvat kuulemaan ja sydämen ymmärtämään! 

Ystävälleni ratkaisevin asia oli tämä: "Juuri tuo sinun valmiutesi tehdä äärimmäinen uhraus teki minuun suuren vaikutuksen. Minä ajattelin, että joko Hulttiksen täytyy olla vielä 1000 kertaa hullumpi kuin hänen solvaajansa pahimmissakaan väitteissään tai... Taustalla on Jumalan voima! Minun oli pakko myöntää, että ensimmäinen vaihtoehto on täysin mahdoton, joten takana oli pakko olla Jumalan voiman!" 

Kiitos Jeesukselle Hänen ihmeellisestä armostaan ja rakkaudestaan! Jumalan rakkautta eivät pimeyden voimat kykene voittamaan! Ystäväni sanoikin: "Näin minä pysähdyin järkeilemään asian kanssa ja totesin olevani moraalisessa umpikujassa. Ainoat vaihtoehtoni olivat joko TIETOINEN valinta palvoa saatanaa tai uskoa että Jumala todella on kurottamassa pelastavaa kättään kohti minua." Kun pimeys on paljastettu ja samalla näytetty tie pois pimeydestä, ihmisen on itse tehtävä valinta: jäänkö minä tänne pimeyteen vai annanko pelastaa itseni. Otanko Jumalan armon vastaan vai jäänkö palvelemaan saatanaa? Jumalan armo oli luonnollisesti ystävälleni mielekkäämpi vaihtoehto. 

Kun ystäväni kääntyi Jeesuksen puoleen, hän nöyrtyi ja rukoili: "Jeesus, minä olen sokea, auta minua!" Ja samassa hän koki, kuinka hänet kiskaistiin ylivalonnopeudella syvältä pimeydestä valkeuteen. Matka pimeydestä valkeuteen oli pitkä, mutta se tapahtui hetkessä. Ystävä kertoi tunteneensa hengessään, kuinka käsi tarttui häneen ja kiskaisi hänet pimeydestä valkeuteen valtavalla nopeudella. Oli kuin hän olisi kulkenut pitkän matkan ylivalonnopeudella tuon pelastavan käden voimasta. Jeesus oli pelastanut ystäväni! Riemu taivaassa oli suuri, kun eksynyt sielu pelastui! Myös minä ja ystäväni yhdyimme tähän taivaalliseen riemuun kumpikin tahollamme. 

En pysty sanoin kuvaamaan sitä iloa ja kiitollisuutta, jota koen siitä, että olen päässyt johdattamaan eksyneen ihmisen takaisin Jeesuksen yhteyteen! Enää ei ole muuria välillämme ja nyt puhumme samaa kieltä. Ystäväni sai Pyhän Hengen ja vihdoinkin hän näki tuon eksytyksen salakavalan voiman kaikessa kauheudessaan. Hän on hyvin järkyttynyt siitä, millaiseen pimeyteen olikaan joutunut. Myös helpotus ja kiitollisuus pelastuksesta ovat voimakkaita tunteita hänessä. Yhdessä olemme käsitelleet tätä asiaa ja jatkamme sitä edelleen. Olemme kumpikin eksyneet samalla tavalla, ja siksi voimme myös tukea ja ymmärtää toisiamme. Tämä taistelu on ollut meille molemmille hyvin merkittävä kokemus. Vaikka saatana yritti tuhota ystävyytemme, tämä kaikki on vain lujittanut ystävyyttämme! Ja vaikka saatana yritti viedä ystäväni sielun kadotukseen, Jumala teki tuon aikeen tyhjäksi ja pelasti ystäväni! Tulevaisuudessa voimme tehdä yhteistyötä Herran työssä! Meillä molemmilla on halu johdattaa ihmisiä pimeydestä valkeuteen, koska olemme itse kokeneet tuon pimeyden helvetillisen voiman ja vapautuneet siitä Jeesuksen armosta. Ystävien yhteys ja myös Hengen yhteys on tullut todeksi välillämme! Nyt olemme samalla puolella ja taistelemme yhdessä! Saamme kasvaa Jumalan armossa toinen toistamme rohkaisten ja tukien. Olen varma, että Jumalan armo tulee saamaan meissä vielä ihmeitä aikaan! 

Kun ystäväni oli kääntynyt Jeesuksen puoleen ja taivaallinen ilo oli täyttänyt sydämemme, rukoilin ja ylistin Jumalaa illalla ennen nukkumaan menoa. Kiitin Häntä siitä, kuinka ihmeellisesti Hän on johdattanut ja kuinka ihmeellisiä asioita Hän on minulle avannut. Silloin Jumala puhui sydämelleni ja sanoi: "Minä näytän sinulle vielä ihmeellisempiä asioita kuin nämä ovat!" Tämä sai minut repeämään nauramaan. Kyyneleet silmissä nauroin ja kiitin Jumalaa. Hän osaa olla todella hauska! Jumalan huumori on maailman parasta huumoria. Tuo lause oli niin huumorintäyteinen, innokas ja niin osuvasti sanottu, etten voinut kuin nauraa. Totesin, että jo tämä on ollut todella ihmeellistä, ja Jumala aikoo näyttää vielä tätäkin ihmeellisempiä asioita! Hän todellakin on IHMEELLINEN! Pieni ihminen ei voi kuin hämmästellä Jumalan suuruutta ja rakkautta. Tuon rakkauden edessä koen itseni niin pieneksi ja samalla kuitenkin näen, kuinka Jumala katsoo pienen syntisen ihmisen arvolliseksi johdattamaan muita syntisiä ihmisiä yhteyteensä. Ja Hän vielä täyttää pienen ihmisen rakkaudellaan, joka on valmis vaikka kuolemaan toisen sielun pelastuksen puolesta. Se on niin mykistävä kokemus, ettei siihen sanat riitä. Syvä liikutus valtaa mielen, kun sitä ajattelee. Vain Jumala voi vaikuttaa tällaista ihmisessä. Jumala vaikuttakoon ihmeellistä rakkauttaan meissä kaikissa jatkossakin! Juuri tuo rakkaus murtaa kovimmankin sydämen, eikä sitä voi pimeyden voimat voittaa!

Uskon, että jokainen ihminen joutuu jossain vaiheessa elämäänsä tämän valinnan eteen: palvelenko Jumalaa vai saatanaa. Jumala haluaa pelastaa jokaisen, ja Hän kutsuu jokaista luokseen tavalla tai toisella. Samalla myös paljastuu se pimeys ja synti, jonka vallassa ihminen on. Samoin myös paljastuu se, kuka on tuon pimeyden ja synnin ruhtinas. Se ruhtinas on murhaaja, varas ja valehtelija, joka haluaa vain tappaa, varastaa ja tuhota. Se ei ole ihmisen ystävä, vaikka osaakin sellaisena näyttäytyä. Se vihaa ihmisiä sydämensä pohjasta ja haluaa viedä mahdollisimman monta mukanaan kadotukseen. Jumala ei halua yhdenkään ihmisen kadotusta! Siksi Hän antoi ainoan Poikansa Jeesuksen, joka sovitti maailman synnit, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. 

Langennut ihminen on luonnostaan saatanan vallan alaisuudessa, vaikka ei häntä avoimesti palvelisikaan. Ei ole mitään välitilaa: ihminen kuuluu joko pimeyden valtakuntaan tai valkeuden valtakuntaan. Valkeuden valtakuntaan voi päästä vain Jeesuksen kautta. Jeesus sovitti syntimme, jotta voisimme uskon kautta Häneen päästä takaisin Jumalan valtakuntaan. Jumala ei pakolla pelasta, vaan Hän kunnioittaa ihmisen tahdon vapautta. Hän kutsuu jokaista luokseen Sanansa ja palvelijoidensa kautta, samoin myös elämän kriisien ja vaikeuksien kautta. Valinta on kuitenkin ihmisen. Usein ihmisen täytyy ajautua hyvin vaikeisiin tilanteisiin, ennen kuin hän nöyrtyy ja kääntyy. Ihmisen sydän on paatunut, koska hän on langennut syntiin ja elänyt saatanan vallan alaisena sukupolvesta toiseen. Usein tarvitaan paljon tuskaa ja ikävyyksiä, ennen kuin ihminen havahtuu omaan tilaansa ja on valmis vastaanottamaan Jumalan armon voidakseen pelastua.

Ylpeydessään ihminen kuvittelee: "En minä mitään armoa enkä Jeesusta tarvitse! Minä olen hyvä ihminen! Kyllä minä ominkin voimin voin ansaita pelastuksen, vaikka elänkin vääryydessä." Tämä ylimielinen harha on saatava murtumaan, jotta ihminen voisi nähdä totuuden itsestään ja tilastaan. Totuus sattuu, mutta vain hetken. Kun totuuden on kohdannut ja ottanut armon vastaan, totuus vapauttaa. On valittava: Hetkellinen kipu totuuden edessä vai ikuinen kärsimys kadotuksessa? Ihmisen on nähtävä, ettei hän voi omin voimin pelastusta ansaita. On nähtävä oma turmeltuneisuutensa ja se, mihin hän on matkalla ilman Jeesusta, jotta ymmärtäisi tarvitsevansa armoa. Jumala vetää hyvyydessään meitä puoleensa ja haluaa pelastaa meidät. Kun ihminen torjuu Jumalan kutsun yhä uudestaan ja pysyy sydämensä paatumuksessa, hän itse on ikuisuutensa määränpään valinnut. 

Jumalan kutsua ei kannata torjua! Vaikka me luulemme, että meillä on aikaa, sitä ei välttämättä ole. Kuoleman hetki voi tulla koska tahansa, ja siksi olisi hyvä olla välit kunnossa Jumalan kanssa. Viisainta olisi kääntyä Jeesuksen puoleen, ennen kuin on liian myöhäistä. Moni on torjunut Jumalan kutsun ja kuvitellut, että kyllä hän vielä joskus ehtii kääntyä. Mutta sitä hetkeä ei ole tullut, vaan kuolema on tullut nopeammin kuin luulikaan. Helvetissä ei voi enää kääntyä eikä sieltä voi enää koskaan pelastua. Eikä helvetti katoa kieltämällä. Jeesus kärsi ja kuoli puolestamme, jotta meidän ei tarvitsisi mennä helvettiin. Hän maksoi todella kalliin hinnan jokaisen ihmisen sielusta. Joka uskoo Jeesukseen, se pelastuu. On ylimielistä ja pilkkaavaa torjua Jeesus, joka on ainut, joka voi ihmisen pelastaa. Miksi mennä kadotukseen, kun pelastus on meille valmistettu lahjaksi? Valinta kannattaa tehdä tässä elämässä, ennen kuin on liian myöhäistä. Kuka meistä tietää, mitä huomenna tapahtuu? Jeesusta ei kannata torjua, koska se johtaa ihmisen vain kadotukseen. Jeesus haluaa pelastaa jokaisen ihmisen. On siis turha syyttää Jumalaa siitä, jos joutuu helvettiin. Hän ei tahdo yhdenkään ihmisen kadotusta! Tie helvetistä on valmistettu jokaiselle uskon kautta Jeesukseen. Joka torjuu Jeesuksen, valitsee itse kadotuksen. On ihmisen oma valinta, missä viettää ikuisuutensa. Ei siis kannata torjua Jeesusta, Hän on ainoa, joka voi meidät pelastaa.

"Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi." Room. 2:5 

"Mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus." Room. 2:8

Vain ylimielinen ihminen kieltäytyy armosta ja valitsee itse itselleen kadotuksen. Se on verrattavissa ihmiseen, joka kuulee tiellä ajaessaan, että edessä on kuolemanvaara ja sen voi välttää kääntymällä sivutielle, mutta silti hän vähät välittää varoituksesta ja ajaa suoraan tuohon vaaraan ja kuolee. Iankaikkinen kadotus on vielä pahempi vaara, koska se ei lopu koskaan. Sielu ei kuole. Kuoleman jälkeen sielu jatkaa elämäänsä, ja myös aistit toimivat, mutta paljon voimakkaammin. Helvetin vaaraa ei tulisi vähätellä. Ei Jeesus turhan takia kärsinyt ristinkuolemaa ja sovittanut syntejämme. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että Hän kuoli puolestamme, jotta voisimme pelastua. Jos ihminen kieltäytyy ottamasta vastaan pelastuksen lahjaa, hän itse valitsee kadotuksen. 

Ylpeys saa ihmisen pettämään itseään, ja tämä itsepetos voi johtaa ikuiseen turmioon, ellei ihminen nöyrry ja kohtaa totuutta itsestään. Totuuden kohtaaminen pelottaa, vaikka se voisi ihmisen vapauttaa. Ylpeälle ihmiselle nöyrtyminen on vaikeaa, ja niinpä hän mieluummin pettää itseään. Itsepetoksen vallassa ihminen yrittää vierittää omat vikansa ja tekonsa toisten niskaan kuvitellen, ettei joutuisi vastuuseen. Mutta näin hän tekee kaksinkertaisen synnin. Hän rikkoo toista ihmistä vastaan tehdessään hänestä syyllisen tekoihin, joita toinen ei ole tehnyt. Ei omia vikoja ja vääryyksiä voi toisten niskaan heittää, sehän on pelkää petosta ja raukkamaisuutta. Ei toinen voi kantaa kahden ihmisen vikoja ja vääryyksiä. Ihminen, joka sysää omat vikansa ja tekonsa toisen ihmisen niskaan, tekee syntiä tätä toista vastaan ja yrittää laittaa hänet kantamaan oman syyllisyytensä ja tekojensa seuraukset tekemällä tästä toisesta oman syntipukkinsa. Sehän on todella alhaista ja raukkamaista! Eikä tällainen petos toimi Jumalan edessä. Muiden tekojensa lisäksi ihminen joutuu vastaamaan myös kaikista niistä teoista, kun hän on vierittänyt vikansa ja syyllisyytensä ihmisen niskaan, jolle nuo viat ja syyllisyys eivät edes kuulu! Usein ihminen vielä sysää omat vikansa ja tekonsa juuri sen niskaan, jota hän on itse kohdellut väärin, ja vielä vaatii tätä siivoamaan omat sotkunsa. Röyhkeyden ja raukkamaisuuden huipentuma! Näin nöyryytetään nöyryytettyä, koska ihminen itse ei kykene nöyrtymään. Ja se vain pahentaa asiaa Jumalan silmissä. Kun ihminen ei suostu nöyrtymään, vaan pitäytyy sydämensä kovuudessa ja paatumuksessa, se voi johtaa näinkin hulluun toimintaan:

Ensin kohdellaan toista huonosti ja sitten vieritetään omat teot toisen niskaan ja syytetään tätä toista juuri niistä vääryyksistä, joita itse hänelle teki. Syyttömästä tehdään syyllinen, koska todellinen syyllinen ei kestä kohdata omaa syyllisyyttään. Ja vielä vaaditaan toista korjaamaan tuo sotku, jota hän ei ole tehnyt, vaan joka on tehty hänelle! Eikä siinä kaikki: siirretään vielä omat viatkin toisen niskaan ja syytetään häntä siitä, millainen syyttäjä itse todellisuudessa on! 

Väärin kohdellusta tehdäänkin se väärintekijä, ja väärintekijä vielä väittää toisen olevan sellainen kuin hän itse todellisuudessa on. Tällainen toiminta tuhoaa ja vääristää toisen ihmisen persoonaa, ja sysää hänen niskaansa väärää syyllisyyttä, joka ei hänelle kuulu. On todella tuhoisaa joutua syytetyksi teoista, joita ei ole tehnyt ja kuulla olevansa sellainen, mitä ei ole. Väärät syytökset rikkovat toisen persoonaa, samoin myös väärän kuvan antaminen toisesta. Se on ihmisen persoonallisuuden vääristämistä ja henkistä murhaamista! Juuri sitä samaa sairasta toimintaa, mitä saatana tekee. Mitähän Jumala tästä ajattelee? Hän on aina sorrettujen puolella ja auttaa niitä, joita kaltoinkohdellaan. Kun sortaja vääristää sorretun sortajaksi ja kaltoinkohtelija syyttää kaltoinkohdeltua kaltoinkohtelijaksi, se on Jumalan silmissä suuri synti ja vääryys. Jumala ei päästä tekijää vastuusta ja tekijä saa sitä kovemman tuomion, mitä enemmän hän yrittää vääristää toisen persoonallisuutta syyttämällä tätä omista teoistaan ja vioistaan. Viat ja teot, vastuu ja syyllisyys pysyvät tekijänsä päällä, vaikka hän kuinka yrittäisi tehdä toisesta syntipukkia. 

On erittäin törkeää ensin kohdella toista huonosti, ja sitten laittaa kaikki omat viat, teot ja syyllisyys tämän niskaan! Ja sitten vaatia väärinkohdeltua tekemään sovinto ja korjaamaan tekijän itse aiheuttamat tuhot, joista toinen on joutunut kärsimään! Murennettaan lisää jo valmiiksi murtunutta. Eikä väärintekijä itse edes koe tehneensä väärin, toinen kun on hänen mielestään niin arvoton, huono ja surkea olento, että on vain ansainnut kaiken. Ja siksi hänen on myös korjattava tilanne, joka ei ole hänen vastuullaan. Ja vaikka toinen kuinka yrittäisi puolustautua ja rehellisesti todistaa, ettei syytökset pidä paikkaansa, tekijän mielestä tämä on syyllinen, vaikka toisin todistaa. Kaltoinkohdeltu on se todellinen kaltoinkohtelija, piste. Näin nöyryytetään nöyryytettyä ja samalla tekijä osoittaa, kuinka arvottomana pitää toista. Häntähän saa kohdella miten huvittaa, ja hänen on vain alistuttava ottamaan kaikki paska vastaan, kannettava omien vikojensa ja haavojensa lisäksi myös toisen syyllisyyys, viat ja vastuu, ja kiltisti suostuttava vaatimukseen "sovinnosta" (ennemminkin alistuttava osaansa), ja vielä korjattava toisen aiheuttama sotku ja tuho. Kerta toisensa jälkeen. Jos toinen ei tähän suostu, vaan puolustaa rajojaan eikä ota vastaan vääriä syytöksiä eikä suostu syntipukiksi, hän saa kuulla olevansa katumaton, vaikka todellisuudessa juuri näiden tekojen tekijä on se, joka on katumaton. Jos tekijä katuisi, hänen ei tarvitsisi toimia näin! Hänhän juurikin yrittää vierittää omat tekonsa ja vastuunsa toisen ihmisen niskaan, jotta voisi jatkaa samaan malliin ja pysyä katumattomuudessaan. Tällainen kertoo ankarasta itsepetoksesta, syvästä sydämen pimeydestä ja osoittaa kylmää armottomuutta. Tämä on ääriesimerkki siitä, mihin ylpeys ja totaalinen paatumus voi ihmisen johtaa. Onneksi ystäväni ei päätynyt näin syvälle!

Jos kerran kokee "oikeudekseen" toimia mielensä mukaan ja tehdä mitä huvittaa, silloin pitäisi myös olla oikeudenmukainen ja kyetä ottamaan itse teoistaan vastuu eikä yrittää raukkamaisesti vierittää niitä toisten niskoille.

Tällainen toiminta osoittaa ihmisen ylimielisen itsepetoksen. Sisimmässään ihminen tietää tehneensä väärin, kun yrittää vierittää tekojaan ja vikojaan toisten niskaan. Jos hän ei olisi tehnyt väärin, eihän hänen tarvitsisi tehdä niin. Hänen ei tarvitsisi yrittää paeta tekojaan ja niiden seurauksia, jos hän toimisi oikein. Armossa elävän ei tarvitse toimia näin, koska hän on saanut kaikki vikansa, tekonsa ja syyllisyytensä anteeksi, ja elää Jumalan anteeksiannossa. Hän on kohdannut totuuden itsestään ja ottanut vastuun omista teoistaan. Tämä vapauttaa hänet näkemään asiat realistisesti ja hän kykenee itsekriittiseen ajatteluun. Hän ei ota vastaan väärää syyllisyyttä, joka ei hänelle kuulu, eikä suostu kantamaan toisten vikoja ja vääryyksiä, vaan hän kantaa vastuun itsestään. Toimiessaan väärin hän myöntää sen rehellisesti ja vie tekonsa Jeesukselle. Ristin juurella syntinen armahdetaan. Ketään ei enää tarvitse syytellä eikä tuomita, koska Jeesus on sovittanut jo kaiken. Armahdettu haluaa armahtaa toisiakin ja johdattaa heidätkin armoon. Olisi hulluutta vierittää tekojaan toisten niskaan, koska Jeesus on ne sovittanut ja vain Hän on kantanut kaikki vääryytemme. Miksi aiheuttaa lisää tuskaa toiselle, tehdä syytön syylliseksi omiin tekoihin, kun omat viat ja vääryydet voi viedä Jeesukselle? Vain Hänessä meillä on lunastus ja anteeksianto.

Vain armon varassa totuuden itsestään voi kohdata. Siksi kun totuuden kohtaamisen aika tulee, samalla myös armo on läsnä. Ja "missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi." Room. 5:20 Armo ja totuus kuuluvat yhteen. Armo ilman totuutta on pelkkää turhuutta, joka sallii vääryyden. Totuus ilman armoa on julmuutta, joka tuhoaa ihmistä. Armoa ja totuutta ei voi erottaa. Vain ne yhdessä voivat mahdollistaa muutoksen. Jumala haluaa armahtaa, ei kadottaa! Ihminen menisi itse itsensä varassa kadotukseen. Siksi Jumala kutsuu jokaista ihmistä luokseen. Ihmisen on herättävä sokeudestaan ja kohdattava totuus, jotta hän voisi ottaa vastaan Jumalan armon. Koska jokainen ihminen on tehnyt syntiä, jokainen on ansainnut kadotuksen. Ei ole ihmistä, joka ei olisi ikinä tehnyt mitään väärää. Jo pelkillä sanoillamme olemme tehneet paljon tuhoa, teoista puhumattakaan. Omin voimin ihminen ei voi ansaita pelastusta millään keinolla. Jokainen on langennut ja tehnyt syntiä, jota mikään hyvä teko ei voi sovittaa. Ihminen on sisimmässään niin turmeltunut, ettei hyvät tekommekaan ole puhtaita. Niihinkin sisältyy syntiä. Kuten Sana sanoo Jumalasta erossa olevan ihmisen turmeluksesta: 

"Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan; ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. 

Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä." Room. 3:10-18 

Lankeemuksensa vuoksi luonnollinen ihminen pakenee Jumalaa ja kokee vihaa Jumalaa vastaan. Hänen jumalakuvansa on saatanan vääristämä. He näkevät Jumalan rankaisevana tuomarina, vaikka Hän todellisuudessa haluaa armahtaa ja pelastaa meidät. Joka ikisen. Jumala on tehnyt meille tien pois helvetistä. Se tie löytyy uskosta Jeesukseen. Vain Jeesus on sovittanut ihmisten synnit. Muuta tietä pelastukseen ei ole. Muut tiet ovat pelkkää petosta ja valhetta. Kukaan muu ei ole sovittanut ihmisten kaikkia syntejä kaikkina aikoina, ja näin tehnyt mahdolliseksi pelastua kadotustuomiolta. Joka uskoo Jeesukseen, se saa kaikki synnit anteeksi ja pelastuu armosta. 

"Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa." Room. 3:23-24 

Sielunvihollinen ei haluaisi kenenkään pelastuvan. Siksi hän yrittää eksyttää uskovatkin pois uskostaan ja saada heidät maallistumaan, ottamaan elämäänsä asioita, joiden kautta paholainen pääsee vaikuttamaan heihin ja johdattamaan heidät tipuaskelilla pimeyteen ja luopumukseen. Siksi meidän kristittyjen tulisi pysyä valveilla ja lähellä Jeesusta ja Jumalan sanaa. Ilman Sanaa meidät on helppo eksyttää, mutta kun tunnemme Raamatun ja elämme siinä kiinni riippuen, opimme erottamaan hyvän pahasta ja valheen totuudesta. Kristitty erossa Jumalan sanasta on helppo kohde viholliselle. Jos kristitty on jo etääntynyt Raamatusta niinkin paljon, ettei juuri koskaan sitä lue, silloin ollaan jo vaarassa. Kun uskova etääntyy Raamatusta, hän etääntyy samalla Jumalan pelosta, ja juuri sitä vihollinen haluaa. Ilman Jumalan pelkoa ihminen alkaa helposti tekemään syntiä. Herran pelko on pahan vihaamista ja myös viisauden lähde, joten siitä luopuminen on todella vaarallista. Herran pelon myötä katoaa myös rakkaus Jeesukseen. Ilman Jeesusta emme voi mitään tehdä. Jos jätämme Jeesuksen, ajaudumme pahimmillaan heittämään pelastuksemme hukkaan perkeleen petosten voimasta. Eikä vihollisen juonia tule aliarvioida! Saatana on kautta historian hionut taitojaan ihmisten eksyttämiseen, ja se tuntee meidän jokaisen heikkoudet, joiden kautta se kiusaa ja viettelee meitä saadakseen meidät lankeamaan syntiin. Siksi meidän tulisi valvoa ja rukoilla, ettemme joutuisi kiusaukseen ja eksytyksiin. 

Emme voi ajatella niin ylimielisesti, että kun olemme kerran pelastuneet, meille ei voi enää käydä mitään vaaraa, emme voi eksyä emmekä joutua vihollisen pettämiksi. Emme voi ajatella, että kyllä Jeesus meitä suojelee, aivan sama miten elämme ja minkä kanssa olemme tekemisissä. Ei Jeesuksen kuulu valvoa puolestamme. Eikä Hänen tahtonsa ole, että jäämme vanhan luontomme valtaan. Hän on antanut meille Sanassaan ohjeet, kuinka elää, ja sen mukaan meidän tulisi ojentautua. Vaikka olemmekin pelastuneet armosta, voimme omalla toiminnallamme menettää pelastuksemme. Jos olemme tottelemattomia emmekä välitä lainkaan kuuliaisuudesta Jumalan tahdolle, vaan elämme niin kuin jumalattomat, mitä eroa meillä on uskosta osattomien kanssa? Meidän ei tulisi lähteä mukaan tämän maailman itsesaastutuskultuuriin, vaan pysyä Jumalan sanassa. Jos vähät välitämme Jeesuksen sanoista ja Raamatusta ylipäätään, saatamme ajan myötä huomaamattamme palata takaisin paatumukseen ja hengelliseen sokeuteen. Todellinen Kristuksen seuraaminen ei jätä ihmistä synnin ja paatumuksen valtaan, vaan johtaa mielenmuutokseen ja parannukseen. Älkäämme murehduttako Pyhää Henkeä, ettei Hän joutuisi meistä poistumaan. Ei ole aivan sama, kuinka vaellamme ja mitä kaikkea päästämme elämäämme. Jos jatkamme synnissä elämistä, vaellamme pimeydessä. Kristitty ei voi olla osallinen pimeyden kanssa millään tavalla. 

Jos päästämme elämäämme pimeyttä, se myrkyttää uskoamme hitaasti ja tukahduttaa kasvuamme huomaamattamme. Lopulta se vie sielun mennessään, ellei sitä pysäytetä. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita kuin ystäväni, joka pelastui pimeyden voimien eksytyksen vallasta. Liiankin moni vaeltaa edelleen pimeydessä eksytettynä ja moni on mennyt vieläkin syvemmälle kuin ystäväni. Hänkin on järkyttynyt nähtyään netissä kuinka moni kristitty fanittaa jopa avoimen saatanallista black metallia ja kokee siitä syvää ekstaattista hurmiota. Ihmettelen vain, kuinka he voivat nauttia musiikista, joka ilmaisee raivoa Jumalaa kohtaan, ylistää saatanaa ja saatanan tekoja, kehoittaa vihaan ja vainoon kristittyjä kohtaan ja jopa murhaamaan heitä! Tällainen ei voi olla vaikuttamatta heidän sisimpäänsä. Kuten ystävänikin nyt huomaa, black metal todella vaikutti hänen sisimpäänsä todella haitallisesti! Pimeyden voimat tekivät salakavalaa työtään tuon musiikin kautta ryöstääkseen hänen sielunsa. Onneksi Jumala puuttui asiaan, ennen kuin oli liian myöhäistä! Hän johdatti Hulttion taisteluun ystävän sielun puolesta! On ollut ihmeellistä elää Jumalan työtoverina! En osannut arvata, että pääsisin johdattamaan ystävän pimeydestä valkeuteen. Tämä tehtävä opetti hyvin paljon minua ja ystävääni. Olen valtavan liikuttunut siitä, että Jumala katsoi minut arvolliseksi tähän. En voi kuin ihmetellä, kiittää ja ylistää Taivaallista Isää Jeesuksen nimessä!

Ystäväni sanoi minulle: "Olet seisonut muurin aukossa kun minä hortoilin omilla teilläni, aseettomana vihollisen mailla. Minusta se tosiaan oli vaikuttavinta mitä ikinä olen nähnyt! Että joku on valmis kuolemaan minun puolestani! Lapsena kaikki olivat  vain valmiita käyttämään minua hyväkseen. Sinussa tosiaan vaikuttaa valtava Jumalan rakkaus!" Olen itsekin todella ihmeissäni tästä kaikesta, ja äärimmäisen kiitollinen ja helpottunut siitä, että ystävä on pelastunut! Eksytykseen ajautunut ihminen todella on aseeton vihollista vastaan. Hän ei edes tiedosta olevansa pimeyden valtojen manipuloinnin kohteena. Siksi on tärkeää, että me kristityt pysyisimme valveilla ja lähellä Jeesusta, jotta voisimme julistaa totuutta ja johdattaa ihmisiä pelastukseen. On ollut ihmeellistä olla Jumalan johdatuksessa! Kaiken kaikkiaan tässä on ollut mukana Jumalan armollinen johdatus ja vaikutus. Ihmisen omassa voimassa tätä ei olisi voinut tapahtua! Ilman Jeesusta tästä ei olisi selvitty! Hän oli joka hetki mukana taistelussa ja Hän johdatti taisteluun myös rukoustukijoukot. Ilman heidän tukeaan olisi voinut käydä huonosti! 

Pimeyden voimia vastaan ei koskaan kannata lähteä taistelemaan ilman rukoustukea. Olen valtavan kiitollinen heistä jokaiselle! Jatketaan samaan malliin! Koska olen itse pelastunut paholaisen vallasta ja olen saanut avun Jeesukselta, tahdon johdattaa toisetkin Herran armoon, maksoi mitä maksoi. Eräs kokenut lähetystyöntekijä sanoi minulle kerrottuani hänelle tästä kaikesta: "Jumala on antanut sinulle harvinaisen tehtävän ja Hän johdattaa sinua jatkossakin auttamaan ihmisiä vapauteen pimeydestä, takaisin Jeesuksen yhteyteen. Näen katseestasi, kuinka sydämesi palaa tälle tehtävälle. Olet väkevä Jumalan ase saatanan valtoja vastaan! Käydessäsi syvällä pimeydessä Jumala valmisti sinua tähän tehtävään. Koska olet tullut tuntemaan nuo voimat, kykenet myös tunnistamaan ne muita helpommin. Älä pelkää mitä eteesi tulee, sillä Jeesus on kanssasi ja on jo voittanut pahan vallat!" 

En todellakaan ole eksynyt turhaan saatanan syvyyksiin! Minun oli käytävä syvällä pimeydessä tullakseni tuntemaan saatanan voimat, keinot ja juonet, jotta voisin toteuttaa Jumalan antaman tehtävän. Ehkä siksi riivaajahengetkin huutelevat minulle terveisiään riivattujen ihmisten kautta, että "Kerro sille Jennalle, että se on ihan hyödytön, ei siitä mitään tule"! En ole niille vain hyödytön, olen niille suorastaan vaarallinen! Tunnen niiden voimat ja keinot liiankin hyvin. Kiitos Jeesukselle, että olen niistä vapautunut! Koska olen itse kokenut, miten hirveää on elää saatanan orjuudessa ja riivaajahenkien ympäröimänä, jatkuvan kiusan ja piinan alla, en toivo sitä kenellekään! Niiden tarkoitus on vain turmella ja vääristää ihminen, saada hänet toteuttamaan saatanan sairasta tahtoa, vastustaa kaikkea Jumalaan liittyvää, mikä voisi ihmisen pelastaa ja viedä ihminen lopulta helvettiin. Sitä kohtaloa en kenellekään tahdo! Siksi kirjoitan, puhun, todistan ja laulan, elän lähellä Jeesusta ja riipun kiinni Raamatussa, ja elän elämäni niin, että moni voisi tulla elämäni kautta tuntemaan Jeesuksen! Ja kun huomaan jonkun olevan vaarassa, minä varoitan, enkä helpolla luovuta. Kun Jeesus on kanssani, mikään ei pysäytä minua! 

Kirjoittanut: Jumalan Hulttio - Jenna Karjalainen