Parannus on sydämen kääntyminen Jumalan tykö. Parannus ei ole vain pahojen tekojen hylkäämistä, todelliseen parannukseen tarvitaan mielenmuutos, metanoia ja elävä yhteys Jumalaan.
Moni luulee, että parannus on sitä, että vain luovutaan pahoista teoista. Sekin on osa parannusta, mutta tärkein puuttuu. Todellinen parannus on kääntymistä Jumalan tykö, uskoa Herraan Jeesukseen, josta seuraa syntien anteeksi saaminen, mielenmuutos, josta seuraa uusi elämä Kristuksessa ja sen myötä myös pahojen tekojen hylkääminen.
Vailla uskoa Jeesukseen parannus ei ole todellinen. Se on kuviteltua omavanhurskautta ja vailla todellista arvoa.Vailla uskoa parannus on turhaa, vaikka jättäisitkin pahat teot ja toiminnat pois, se ei mitään hyödyttäisi, ei se sinua pelastaisi. Moni kuvittelee tehneensä parannuksen ja luulee olevansa menossa taivaaseen, vaikka ei usko Jeesukseen. Se on harhaa, pelkkää ulkonaista touhuamista, joka näyttää kyllä hyvältä, mutta todellisuudessa sydän on edelleen jumalaton ja saastainen, kadotukseen matkalla. Tällainen vailla uskoa oleva parannus tekee ihmisen omavanhurskaaksi ja se saa ihmisen kuvittelemaan, että hän voisi itse itsensä pelastaa. ”Eihän tässä mitään Jumalaa tarvita!”, huutaa tällainen omiin kykyihinsä luottava sokea fariseus. Tällainen omavanhurskas ”parannus” on siis vaarallinen.
Ihmisen uudestisyntymätön tahto on kääntynyt pois Jumalasta, se on Jumalan vihollinen ja perkeleen orja. Ihmisen tahto on halu pahuuteen, kuten 1. Moos. 8:21 toteaa: ”Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.” ja tämän sanoo Jumala. Hän ei valehtele, vaan se valehtelee, joka toisin väittää.
Ihminen on syntiinlankeemuksen myötä niin syvästi turmeltunut, ettei ihmisen sieluun eikä ruumiiseen, ei ulkoisiin eikä sisäisiin kykyihin ole jäänyt mitään puhdasta ja hyvää. Ihminen on kauttaaltaan paha ja turmeltunut syntiinlankeemuksen myötä, ja tämä koskee koko ihmiskuntaa. ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan. Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.” Room. 3:10-12
Turha kuvitellakaan olevansa pyhä, puhdas ja hyvä ihminen. Jumalan Sana todistaa, ettei kukaan ole hyvä tässä maailmassa. Tämä synnin turmelus on meille käsittämätön asia. Sitä ei voi oppia tuntemaan kuin Jumalan Sanan kautta. On itsepetosta kuvitella olevansa ”pohjimmiltaan ihan hyvä ihminen”. Tällainen itsepetos on tyypillistä ihmiselle, ja jos sitä ei saada pois, se vie lopulta tämän ”ihan hyvän ihmisen” kadotukseen. Viimeistään siellä ihminen tajuaa, ettei ollutkaan pohjimmiltaan ihan hyvä ihminen, vaan läpeensä paha ja turmeltunut. Olisi elintärkeää ymmärtää tämä asia ennen kuin vasta kadotuksessa, jossa kaikki on jo liian myöhäistä. Jeesus tuli maailmaan siksi, ettei kenenkään tarvitsisi mennä kadotukseen. Vain Jeesuksessa on pelastus.
Ennen uudestisyntymistä (eli uskoon tuloa) ihminen on hengellisesti kuollut, eikä hän voi itse itseään herättää hengelliseen elämään. Sen vaikuttaa Jumala Pyhän Henkensä ja Sanansa kautta. Ei Jumala tahdo jättää ihmistä hengelliseen kuolemaan, vaan Hän kutsuu jokaista luokseen. Ihminen voi joko suostua tähän tai sitten torjua Jumalan kutsun. Herra ei väkisin pelasta. Kuitenkin jokaisella on etsikkoaikansa.
Jeesus Kristus kutsuu luokseen kaikkia syntisiä ja Hän lupaa auttaa meitä. Hän tahtoo auttaa ihmistä ja pelastaa hänet. Ei Hän turhaan antanut henkeään ristillä meidän edestämme. Sanassaan Hän tarjoaa itsensä ja kutsuu jokaista pelastukseen. Hän tahtoo, että Hänen Sanaansa kuultaisi korvia tukkimatta ja Sanaa halveksimatta, sillä Hänen Sanansa antaa meille elämän. Herra lupaa Pyhän Hengen vaikutuksen ja voiman, myös oman apunsa. Joka uskoo, se pelastuu.
Sanan yhteydessä Pyhä Henki avaa sydämet ja antaa uskon ja ymmärryksen. Ihmisen kääntymys on Jumalan työ, Pyhän Henkensä kautta Hän antaa meille elämän. Ilman Hänen armoaan me emme kykene uskomaan. Parannuksen ja uskon vaikuttaa Jumala. ”Sillä armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ette itsenne kautta, -se on Jumalan lahja-, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Ef. 2:8
Jumalan Sanan kautta Pyhä Henki uudestisynnyttää ihmisen ja vaikuttaa parannuksen ja kääntymyksen, jolloin ihmisen tahto uudistuu ja muuttuu. Ihminen oppii tuntemaan totuuden niin itsestään, kuin myös maailmasta ja elämästä. Vanhat pahat tavat alkaa tuntua pahalta ja ne jäävät pois. Tapahtuu metanoia, mielenmuutos ja ihmisestä tulee Jumalan lapsi. Hän pelastuu ja pääsee vapaaksi perkeleen orjuudesta. Ihminen siirtyy perkeleen valtakunnasta Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan ja pelastuu. Tämän tahtoo Jumala tehdä jokaiselle.
Se, ettei kaikki käänny ja usko, johtuu siitä, ettei ihmiset kuule Jumalan Sanaa lainkaan, vaan ylimielisesti halveksii Sanaa ja tukkii korvansa, paaduttaa sydämensä ja näin torjuu Jumalan kutsun. Näin ihminen itse estää Pyhän Hengen parantavan ja eläväksitekevän vaikutuksen, joka voisi hänet pelastaa. Ja jos ihminen kuuleekin sanaa, hän ei siitä välitä. Ihminen itse sinetöi kohtalonsa paaduttamalla itsensä, kun Jumala kutsuu häntä pelastukseen. Syy siihen, ettei kaikki pelastu, on ihmisessä itsessään, ei Jumalassa.
Tänäänkin Jumala kutsuu ihmisiä parannukseen. Älkää heittäjä pelastusta hukkaan! Älkää paaduttako sydämiänne, antakaa Jumalan pelastaa teidät!
