Mitä on usko

Usko – mitä se on?

Tässä tekstissä pyrin valaisemaan asiaa uskosta ja sen olemuksesta. Aihe ei ole helppo ja tekstin aikaansaaminen vaati voimia, paljon aikaa, Jumalan sanan ja Tunnustuskirjojen tutkimista ja rukousta. Kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle siitä, että teksti on nyt valmis! Kuten arvata saattaa, en osaa kertoa tätäkään asiaa täysin tyhjentävästi, koska aihe on yliluonnollinen, rajattoman Jumalan aikaansaannos, jota vajavainen ihminen ei voi täysin käsittää.



 Usko on jotain sellaista, mitä ihminen ei itse voi saada aikaan. Usko on Jumalan lahja, jota Hän jokaiselle tarjoaa. Usko tulee kuulemisesta, ei mistä tahansa kuulemisesta, vaan evankeliumin sanasta, joka kertoo meille Jeesuksen Kristuksen ristintyöstä, jolla Hän meille ansaitsi lunastuksen, sovituksen, syntien anteeksiantamuksen, iankaikkisen elämän ja rauhan Isän Jumalan kanssa. Usko on luottamusta siihen, että tämä evankeliumin sana, Jeesuksen sovitustyö on totta ja se kuuluu myös itselle. Usko on rauhaa Jumalan kanssa ja uskossa meillä on toivo, iankaikkinen elämä ja olemme Jumalan lapsia.

 Jumalan sanan kuuleminen saarnattuna, luettuna, kuultuna tavalla tai toisella, itse lukemalla ja tutkimalla saa aikaan meissä uskoa. Jumala toimii sanansa kautta, eikä sana tyhjänä palaja, vaan tekee sen, minkä vuoksi Herra sen lähetti. Tästä syystä on tärkeää, että olemme paljon tekemisissä Jumalan sanan, Raamatun kanssa. Niinkuin sana saa aikaan uskoa, sana myös uskoa vahvistaa. Sana pitää meidät Herrassa ja sana on totuus. Uskon ja sanan kautta tulemme tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen kahleista. Ilman Jumalan sanaa me eksymme helposti, joten on tärkeää olla sanan äärellä. Joka ei pidä Jumalan sanaa arvossa, se ei arvosta Jumalaakaan. Se, kuinka suhtaudut Jumalan sanaan, ilmaisee suhtautumisesi Jumalaan. Jos et välitä Jumalan sanasta, et välitä Jumalastakaan.

 Se, että Jumalan sanaa kaikkialla julistetaan, kertoo sen, että Jumala jokaiselle tarjoaa uskoa ja tahtoo kaikkien pelastuvan. Se, ettei joku usko, on ihmisen oma tahto ja valinta: ihminen paaduttaa itsensä, ei tahdo uskoa sitä hyvää sanomaa Jeesuksesta, ja näin hylkää tämän kalliin lahjan, pahimmillaan hän jopa vihaa ja vastustaa tätä lahjaa ja itse lahjan antajaa. Kuinka voikaan ihminen olla niin hullu, että vihaa pelastusta ja Pelastajaa! Tämä on suurta sokeutta ihmisissä, jotka perkele on sokaissut. Jeesus tahtoisi jokaisen pelastaa, mutta niin moni kääntää Hänelle selkänsä ja Häntä vastustaa. Sellaiset ovat itse valintansa tehneet. Sokeudessaan he eivät ymmärrä omaa parastaan ja valitsevat iankaikkisen kuoleman. Ja se valinta on hyvin turmiollinen. Jumalan tahto ei ole, että kukaan menisi kadotukseen, ihmiset itse sinne tahtovat mennä kieltäessään Jeesuksen, joka kärsi ja kuoli heidänkin puolestaan pelastaakseen heidätkin kadotukselta. Ylpeydessään ja uppiniskaisuudessaan he silti valitsevat kadotuksen, jota vielä tulevat raskaasti katumaan. Voi surkeutta!

 Usko ei ole pelkkää historiallista tietoa, se on lisäksi suostumista ja uskoa Jumalan lupaukseen, jossa meille lahjaksi tarjotaan syntien anteeksiantamus ja vanhurskautus Jeesuksessa Kristuksessa. Kun uskomme Jeesukseen, me saamme kaikki syntimme anteeksi, saamme Pyhän Hengen ja uudistumme. Pyhä Henki on Jumalan Henki, ja Hän uudistaa meidät ja johdattaa meitä. Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta ja vaikuttaa meissä uskon ja rakkauden hedelmiä. Saamme uuden ja todellisen elämän, joka on iankaikkinen. Uskon kautta meillä on rauha Jumalan kanssa. Ja niille, jotka uskovat Jeesukseen, ei ole mitään kadotustuomiota. Joka tämän itselleen uskolla omistaa, sitä haluaa, vastaanottaa, ja siinä elää, se on vanhurskautettu uskosta. Tämä on uskon kuuliaisuutta. Se on sydämen uskallusta Taivaallisen Isän armoon ja autuaaksi tekevään tahtoon, Jeesuksen jokaiselle kuuluvaan kalliiseen ansioon ja sovitukseen, joka Golgatan ristillä täytettiin. Tämän saa jokainen katuva syntinen turvallisin mielin uskolla ottaa vastaan ja itselleen omistaa.

 Vain uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ihminen tulee vanhurskaaksi, otolliseksi, autuaaksi ja pelastuu. Usko ei ole toimeton meissä, vaan me alamme tekemään hyvää, ja se on Jumalalle otollista, koska tekomme ovat uskossa tehdyt. Siltikään nämä teot eivät meitä vanhurskauta, vaan ne ovat uskon hedelmiä, Jumalan kunniaa kirkastavia tekoja. Usko ei ole meidän ansio, vaan nimenomaan omia ansioitamme vastaan. Usko on Jumalan teko, Jumalan lahja, joka on kaikille tarkoitettu. Ilman uskoa ihminen elää pimeydessä ja hänen mielensä, järkensä ja ymmärryksensä on sumentunut. Hän luulee olevansa viisas, mutta todellisuudessa hän on tyhmäksi tullut kieltäessään ilmeisen tosiasian: Jumalan olemassa olon ja Jeesuksen sovitustyön. Näitä asioita ihminen ei voi kieltää älyllisesti rehellisellä tavalla, joten Jumalan kieltäminen ja Jeesuksen sovitustyön (historiallisen tosiasian), kieltäminen ovat itsepetosta.

 Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle, koska kaikki mikä ei ole uskosta, on syntiä. Jopa parhaimmatkin tekomme ovat syntiä ilman uskoa, koska ne ovat tehdyt sydän jumalattomana. Ilman uskoa emme voi tuntea Jumalaa ja olemme perkeleen ja syntiemme vallassa vailla toivoa. Tässä tilassa kuvittelemme Jumalan vihaiseksi tuomariksi, jota täytyy paeta ja siksi yritämme Hänet kieltää. Ilman uskoa emme tunne rakastavaa Jumalaa, vaan mielikuvamme Jumalasta on vääristynyt. Siksi yritämme paeta Häntä, vaikka todellisuudessa saisimme turvallisin mielin mennä Hänen luokseen turvaten Jeesuksen sovitustyöhön, syntien anteeksiantamukseen, joka koskee jokaista. Miksi heittää hukkaan tämä syntien anteeksianto, joka maksoi Jumalan Pojan hengen? Olisi suuri vääryys heittää hukkaan tämä kallis lahja, jossa meille armo ja pelastus tarjotaan!

 Syntinen luontomme meissä on saanut aikaan Jumalan halveksumisen, Jumalan sanan vihaamisen, epäuskon ja Jumalan kieltämisen, koska ilman uskoa emme tunne Jumalaa, emme edes tahdo Häntä tuntea. Vailla uskoa ja Pyhää Henkeä me yritämme paeta Jumalaa ja Hänen tuomiotaan, voimatta päästä pakoon, vihaamme tuomitsevaa Jumalaa ja siksi kiellämme Hänet. Tässä tilassa emme tiedä, että todellisuudessa tämä vihainen Jumala tahtookin armahtaa meitä ja pelastaa meidät. Synti erottaa meidät Jumalasta ja siksi Jeesus tuli maailmaan sovittamaan synnit ja lunastamaan meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, että meillä olisi uskon kautta yhteys Jumalaan, joka rakastaa meitä. Vain tämän uskon kautta Jeesukseen meillä on yhteys Jumalaan, koska vain Jeesus on meidät sovittanut ja vain Jeesus on tie Jumalan luokse. Ei ole muuta uskoa, jonka kautta voisimme pelastua. Näin on Jumala meille pelastuksen valmistanut. Joka uskoo, se ei häpeään joudu. Joka ei usko, se joutuu häpeään, koska ei ole uskonut Jumalan todistusta Pojastaan, vaan kulkee sydän jumalattomana kohti kadotusta välittämättä pelastuksesta.

 Tässä jumalattomuuden tilassa meidän parhaimmat ja kunniakkaimmat tekomme ovat syntiä, koska Jumalan vihaaminen ja halveksuminen turmelee ne kaikkein mahtavimmatkin teot, tehden niistä pelkkää saastaa. Teoillamme emme voi sovittaa itseämme Jumalan kanssa, nehän ovat syntiä parhaimmillaankin. Tällaiset teot eivät Jumalalle kelpaa, sillä Hän tuntee meidät kaikki läpikotaisin. Hän tietää, mitä ihminen on. On turhaa yrittää ansaita pelastusta omilla teoillaan, kuten muissa uskonnoissa on tapana. Ne ovat turhuutta, eivätkä voi ketään pelastaa, koska ne palvelevat todellisuudessa pimeyden henkivaltoja. Muut uskonnot yrittävät valmistaa itse tietä ”Jumalan” luokse, joka on mahdottomuus. Kristinuskossa me otamme vastaan Jumalan itse meille valmistaman tien Hänen luokseen, ja se tie on Jeesuksessa, uskon kautta Häneen.

 Jumala tahtoo, että Häntä palvellaan uskossa. Usko on sellaista jumalanpalvelusta, joka ottaa vastaan Jumalan meille tarjoamat hyvät teot; omavanhurskaus/lakivanhurskaus on ”jumalanpalvelusta”, joka Jumalalle tarjoaa meidän omia ansioitamme ja tekojamme. Viimeksi mainittu ei voi meitä vanhurskauttaa eikä sovittaa, koska ansiomme on helvetin tuli ja kaikki tekomme pelkkää saastaa. Vai luuletko sinä, että Pyhä Jumala katsoo sitä hyvällä, kun yrität Hänelle tyrkyttää omia syntejäsi ansaitaksesi armon? Totisesti Hän ei sitä hyväksy, eipä anna armoakaan synnin palkaksi. Sillä synnin palkka on kuolema. Mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Yksin Herra Jeesus Kristus on turmeltuneen ihmisen ainoa Vapahtaja ja vanhurskauttaja.


-kirjoittanut Jenna Karjalainen