Ateismi on itsepetosta

 Jumalaa ei voida kieltää rehellisesti järjellisin perustein. Jumalan olemassa olo on jokaiselle ilmeinen asia. Meillä kaikilla on sisään luotu tietoisuus Jumalasta. Myös koko luomakunta ja maailmankaikkeus kaikkineen todistaa, että Jumala on olemassa, onpa vielä kaiken luonutkin. Jumala loi myös ne, jotka kieltävät Hänet, huutavat nyrkit kohti taivasta: ”ei ole Jumalaa!”. Se on suurta mielen pimeyttä, kun luotu kieltää Luojansa. Tämä mielen pimeys estää ihmistä näkemästä asioita niin kuin ne todellisuudessa ovat. Tilalle tulee vääristynyt, itsekäs, valheellinen maailmankuva, jossa ihminen ei tahdo tietää mitään Jumalasta, joka on rakkaus, koska Jumalan olemassa olo sotii ihmisen itsekkäitä ja pahoja pyrkimyksiä vastaan. Siksi ihminen valitsee itsepetoksen, Jumalan kieltämisen, koska ei kestä totuutta Jumalasta eikä itsestään.

 Tässä kieltämisen tilassa ihmisellä on myös pakottava tarve vastustaa ja pilkata Jumalaa, ”jota ei ole”. Mutta miksi vastustaa, miksi pilkata jotain sellaista, jota muka ei ole? Tämä todistaa, ettei ihminen pääse pakoon sitä tietoisuutta, että Jumala on olemassa. Siksi hän pilkkaa ja vihaa Jumalaa, koska ei pääse Häntä pakoon, ja kokee sisimmässään olevansa nurkkaan ajettu. Ateismi ajaakin ihmisen nurkkaan, koska koko aate perustuu itsepetokseen, joka aikanaan paljastuu. Olin ennen itsekin ateisti, ja vaikka kuinka yritin kieltää Jumalan, en päässyt Hänestä eroon. Koin jatkuvasti sen, kuinka Jumala näkee, kuulee ja tietää kaiken mitä teen. En saanut hetkenkään rauhaa, en päässyt mihinkään piiloon. Siksi pilkkasin ja vihasin Jumalaa. Tämä sama kokemus on ollut monella muullakin ateistilla.

Ateistin epätoivoinen huuto:

"Jumalaa ei ole! Minä vihaan Jumalaa! Silti Jumalaa ei ole! Silti vihaan Jumalaa!"

 Koska ihminen ei tahdo kohdata omaa pahuuttaan, ei tahdo olla vastuussa teoistaan Luojalleen ja pelkää Jumalan tuomiota, hän valitsee itsepetoksen väittämällä ettei Jumalaa ole, paetakseen todellisuutta. Näin ihminen kuvittelee, ettei joudu vastuuseen ja saa tehdä pahaa niin paljon kuin tahtoo. Tämä valheellinen käsitys vie ihmisen lopulta kadotukseen, ellei hän käänny Jeesuksen puoleen. Ihmisen luulo siitä, että Jumala katoaa kieltämällä perustuu epätoivoiseen haaveeseen ja on pelkkää itsepetosta. Tämä on totaalinen harha, pelkkää toiveajattelua ja valhetta, joka ei poista sitä tosiasiaa, että Jumala on olemassa.

Jos Jumalaa ei todella olisi, meidän ei tarvitsisi Häntä kieltää.

Miksi kieltäisimme Hänet, jota ei ole?

 Järjetöntä. Emmehän me edes tietäisi sellaista asiaa, kuin Jumala, jos Häntä ei olisi. Mielikuvituskaan ei yksin keksisi Jumalaa. Mutta koska Jumala on olemassa, emmekä voi sitä sietää, siksi kiellämme tämän ilmeisen tosiasian ja valitsemme elämän itsepetoksessa. Tietenkään tämä itsepetos ei poista Jumalan olemassa oloa ja sitä, että jokainen on Hänelle vastuussa teoistaan. Viimeistään viimeisellä tuomiolla tämä valhe katoaa, kun olemme Jumalan edessä. Viimeisellä tuomiolla ei ole enää yhtäkään ateistia. Jos ei silloin ole Jeesuksen oma, huonosti käy. Siellä ei enää voi väittää: ”en mä tiennyt, en voinut tietää, ei kukaan kertonut..”. Jokainen tietää, että Jumala on olemassa, ihan jokainen. Joka väittää, ettei tiedä, valehtelee, ja vieläpä itselleen.

Jumalan kieltäminen on turhaa. Se vain turmelee ihmiset, koska kaikki vääristyy ilman Jumalaa ja yhteyttä Häneen.

Tämä kieltämisen tila sumentaa samalla järkemme ja ymmärryksemme.

 Emme enää erota, mikä on totta ja mikä ei, elämme valheellisessa mielikuvitusmaailmassa vailla totuutta. Sovitamme todellisuuden sen valheen mukaan, jossa elämme, ja niin kaikki pimenee ja menettää merkityksensä. Tässä tilassa myös ero oikean ja väärän välillä vääristyy niin, että kuvittelemme ettei ole oikeaa ja väärää. Tämäkin on itsepetosta. Tieto oikeasta ja väärästä jää silti ihmisen tajuntaan. Ihminen kuvittelee, että hän itse voi tehdä mitä haluaa, ja ettei joudu vastuuseen, mutta jos joku toinen satuttaa häntä tavalla tai toisella, vaikka ryöstää ja pahoinpitelee tämän, ihminen toteaa, että se oli väärin ja vaatii tekijää vastuuseen teoistaan. Tämä on ilmeisen ristiriitaista toimintaa, ja paljastaa itsepetoksen, jossa ihminen elää.

Ihminen itse tahtoo tehdä niin paljon pahaa kuin haluaa, joutumatta vastuuseen,

Mutta samalla hän vaatii kanssaihmistä toimimaan Jumalan rakkauden lain mukaan itseänsä kohtaan.

 Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, joten meillä on tieto Luojastamme. Meihin on luotu tietoisuus Jumalasta ja Hänen suuruudestaan niin tunteiden, kuin järjellisten käsitteiden kautta. Jumalan laki on kirjoitettu sydämiimme, josta me tiedämme mikä on oikein, mikä väärin. Tätä lakia emme itse tahdo toteuttaa, mutta vaadimme sitä toisilta luonnollisesti. Synti on se, joka vääristää meidät muun muassa tunteiden, älyn, havaintojen, järjen, arvostelukyvyn, motiivien ja koko minuuden tasolla. Syntisellä ihmisellä on taipumus vastustaa Jumalaa ja totuutta. Siksi Jeesus Kristus tuli maailmaan sovittamaan meidän synnit, että voisimme Hänessä ja Hänen armonsa kautta palata elämään totuudessa. Jeesuksen ristintyön ansiosta meidän ei tarvitse enää paeta Jumalaa, vaan voimme palata Hänen luokseen ja elää todellista elämää, joka ei perustu valheeseen, vaan totuuteen ja rakkauteen. Synti on siinä, etteivät ihmiset usko Jeesukseen, ja se synti kadottaa. Armo on siinä, että Jeesus Kristus sovitti maailman synnit ja ottaa ilomielin omakseen jokaisen, joka Hänen luokseen tulee. Niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, ei ole mitään kadotustuomiota.

Ihminen ei kestä totuutta ilman armoa, ja siksi tarvitsemme Jeesusta, joka on täynnä armoa ja totuutta.

Jeesus on rakastanut meitä niin paljon, että Hän antoi itsensä alttiiksi ristinkuolemaan, pelastaakseen meidät.

Älä anna tämän suuren työn joutua hukkaan osaltasi! Jeesus vuodatti verensä sinun vuoksesi, älä anna tämän kalliin ja pyhän sovintoveren valua hukkaan! Miksi hylkäisit pelastuksen ja menisit kadotukseen? Jeesus kärsi siksi, ettei kenenkään tarvitsisi joutua kadotukseen. Hän kärsi sen rangaistuksen, joka oli meille tuleva. Tästä syystä vain Jeesus Kristus on tie pelastukseen. Joka uskoo, se pelastuu. Joka hylkää tämän iankaikkisen elämän lahjan, polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan ja sinetöi oman kohtalonsa, jonka loppu on kadotus. Jumala ei tahdo kenenkään joutuvan kadotukseen. Ihminen itse tekee sen valinnan. Mikä on sinun valintasi?


Kirjoittanut: Jenna Karjalainen
Kiitos Tapio Puolimatkalle ja Timo Eskolalle hyvistä ja antoisista opetuksista!

Mitä on usko

Usko – mitä se on?

Tässä tekstissä pyrin valaisemaan asiaa uskosta ja sen olemuksesta. Aihe ei ole helppo ja tekstin aikaansaaminen vaati voimia, paljon aikaa, Jumalan sanan ja Tunnustuskirjojen tutkimista ja rukousta. Kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle siitä, että teksti on nyt valmis! Kuten arvata saattaa, en osaa kertoa tätäkään asiaa täysin tyhjentävästi, koska aihe on yliluonnollinen, rajattoman Jumalan aikaansaannos, jota vajavainen ihminen ei voi täysin käsittää.



 Usko on jotain sellaista, mitä ihminen ei itse voi saada aikaan. Usko on Jumalan lahja, jota Hän jokaiselle tarjoaa. Usko tulee kuulemisesta, ei mistä tahansa kuulemisesta, vaan evankeliumin sanasta, joka kertoo meille Jeesuksen Kristuksen ristintyöstä, jolla Hän meille ansaitsi lunastuksen, sovituksen, syntien anteeksiantamuksen, iankaikkisen elämän ja rauhan Isän Jumalan kanssa. Usko on luottamusta siihen, että tämä evankeliumin sana, Jeesuksen sovitustyö on totta ja se kuuluu myös itselle. Usko on rauhaa Jumalan kanssa ja uskossa meillä on toivo, iankaikkinen elämä ja olemme Jumalan lapsia.

 Jumalan sanan kuuleminen saarnattuna, luettuna, kuultuna tavalla tai toisella, itse lukemalla ja tutkimalla saa aikaan meissä uskoa. Jumala toimii sanansa kautta, eikä sana tyhjänä palaja, vaan tekee sen, minkä vuoksi Herra sen lähetti. Tästä syystä on tärkeää, että olemme paljon tekemisissä Jumalan sanan, Raamatun kanssa. Niinkuin sana saa aikaan uskoa, sana myös uskoa vahvistaa. Sana pitää meidät Herrassa ja sana on totuus. Uskon ja sanan kautta tulemme tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen kahleista. Ilman Jumalan sanaa me eksymme helposti, joten on tärkeää olla sanan äärellä. Joka ei pidä Jumalan sanaa arvossa, se ei arvosta Jumalaakaan. Se, kuinka suhtaudut Jumalan sanaan, ilmaisee suhtautumisesi Jumalaan. Jos et välitä Jumalan sanasta, et välitä Jumalastakaan.

 Se, että Jumalan sanaa kaikkialla julistetaan, kertoo sen, että Jumala jokaiselle tarjoaa uskoa ja tahtoo kaikkien pelastuvan. Se, ettei joku usko, on ihmisen oma tahto ja valinta: ihminen paaduttaa itsensä, ei tahdo uskoa sitä hyvää sanomaa Jeesuksesta, ja näin hylkää tämän kalliin lahjan, pahimmillaan hän jopa vihaa ja vastustaa tätä lahjaa ja itse lahjan antajaa. Kuinka voikaan ihminen olla niin hullu, että vihaa pelastusta ja Pelastajaa! Tämä on suurta sokeutta ihmisissä, jotka perkele on sokaissut. Jeesus tahtoisi jokaisen pelastaa, mutta niin moni kääntää Hänelle selkänsä ja Häntä vastustaa. Sellaiset ovat itse valintansa tehneet. Sokeudessaan he eivät ymmärrä omaa parastaan ja valitsevat iankaikkisen kuoleman. Ja se valinta on hyvin turmiollinen. Jumalan tahto ei ole, että kukaan menisi kadotukseen, ihmiset itse sinne tahtovat mennä kieltäessään Jeesuksen, joka kärsi ja kuoli heidänkin puolestaan pelastaakseen heidätkin kadotukselta. Ylpeydessään ja uppiniskaisuudessaan he silti valitsevat kadotuksen, jota vielä tulevat raskaasti katumaan. Voi surkeutta!

 Usko ei ole pelkkää historiallista tietoa, se on lisäksi suostumista ja uskoa Jumalan lupaukseen, jossa meille lahjaksi tarjotaan syntien anteeksiantamus ja vanhurskautus Jeesuksessa Kristuksessa. Kun uskomme Jeesukseen, me saamme kaikki syntimme anteeksi, saamme Pyhän Hengen ja uudistumme. Pyhä Henki on Jumalan Henki, ja Hän uudistaa meidät ja johdattaa meitä. Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta ja vaikuttaa meissä uskon ja rakkauden hedelmiä. Saamme uuden ja todellisen elämän, joka on iankaikkinen. Uskon kautta meillä on rauha Jumalan kanssa. Ja niille, jotka uskovat Jeesukseen, ei ole mitään kadotustuomiota. Joka tämän itselleen uskolla omistaa, sitä haluaa, vastaanottaa, ja siinä elää, se on vanhurskautettu uskosta. Tämä on uskon kuuliaisuutta. Se on sydämen uskallusta Taivaallisen Isän armoon ja autuaaksi tekevään tahtoon, Jeesuksen jokaiselle kuuluvaan kalliiseen ansioon ja sovitukseen, joka Golgatan ristillä täytettiin. Tämän saa jokainen katuva syntinen turvallisin mielin uskolla ottaa vastaan ja itselleen omistaa.

 Vain uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ihminen tulee vanhurskaaksi, otolliseksi, autuaaksi ja pelastuu. Usko ei ole toimeton meissä, vaan me alamme tekemään hyvää, ja se on Jumalalle otollista, koska tekomme ovat uskossa tehdyt. Siltikään nämä teot eivät meitä vanhurskauta, vaan ne ovat uskon hedelmiä, Jumalan kunniaa kirkastavia tekoja. Usko ei ole meidän ansio, vaan nimenomaan omia ansioitamme vastaan. Usko on Jumalan teko, Jumalan lahja, joka on kaikille tarkoitettu. Ilman uskoa ihminen elää pimeydessä ja hänen mielensä, järkensä ja ymmärryksensä on sumentunut. Hän luulee olevansa viisas, mutta todellisuudessa hän on tyhmäksi tullut kieltäessään ilmeisen tosiasian: Jumalan olemassa olon ja Jeesuksen sovitustyön. Näitä asioita ihminen ei voi kieltää älyllisesti rehellisellä tavalla, joten Jumalan kieltäminen ja Jeesuksen sovitustyön (historiallisen tosiasian), kieltäminen ovat itsepetosta.

 Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle, koska kaikki mikä ei ole uskosta, on syntiä. Jopa parhaimmatkin tekomme ovat syntiä ilman uskoa, koska ne ovat tehdyt sydän jumalattomana. Ilman uskoa emme voi tuntea Jumalaa ja olemme perkeleen ja syntiemme vallassa vailla toivoa. Tässä tilassa kuvittelemme Jumalan vihaiseksi tuomariksi, jota täytyy paeta ja siksi yritämme Hänet kieltää. Ilman uskoa emme tunne rakastavaa Jumalaa, vaan mielikuvamme Jumalasta on vääristynyt. Siksi yritämme paeta Häntä, vaikka todellisuudessa saisimme turvallisin mielin mennä Hänen luokseen turvaten Jeesuksen sovitustyöhön, syntien anteeksiantamukseen, joka koskee jokaista. Miksi heittää hukkaan tämä syntien anteeksianto, joka maksoi Jumalan Pojan hengen? Olisi suuri vääryys heittää hukkaan tämä kallis lahja, jossa meille armo ja pelastus tarjotaan!

 Syntinen luontomme meissä on saanut aikaan Jumalan halveksumisen, Jumalan sanan vihaamisen, epäuskon ja Jumalan kieltämisen, koska ilman uskoa emme tunne Jumalaa, emme edes tahdo Häntä tuntea. Vailla uskoa ja Pyhää Henkeä me yritämme paeta Jumalaa ja Hänen tuomiotaan, voimatta päästä pakoon, vihaamme tuomitsevaa Jumalaa ja siksi kiellämme Hänet. Tässä tilassa emme tiedä, että todellisuudessa tämä vihainen Jumala tahtookin armahtaa meitä ja pelastaa meidät. Synti erottaa meidät Jumalasta ja siksi Jeesus tuli maailmaan sovittamaan synnit ja lunastamaan meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, että meillä olisi uskon kautta yhteys Jumalaan, joka rakastaa meitä. Vain tämän uskon kautta Jeesukseen meillä on yhteys Jumalaan, koska vain Jeesus on meidät sovittanut ja vain Jeesus on tie Jumalan luokse. Ei ole muuta uskoa, jonka kautta voisimme pelastua. Näin on Jumala meille pelastuksen valmistanut. Joka uskoo, se ei häpeään joudu. Joka ei usko, se joutuu häpeään, koska ei ole uskonut Jumalan todistusta Pojastaan, vaan kulkee sydän jumalattomana kohti kadotusta välittämättä pelastuksesta.

 Tässä jumalattomuuden tilassa meidän parhaimmat ja kunniakkaimmat tekomme ovat syntiä, koska Jumalan vihaaminen ja halveksuminen turmelee ne kaikkein mahtavimmatkin teot, tehden niistä pelkkää saastaa. Teoillamme emme voi sovittaa itseämme Jumalan kanssa, nehän ovat syntiä parhaimmillaankin. Tällaiset teot eivät Jumalalle kelpaa, sillä Hän tuntee meidät kaikki läpikotaisin. Hän tietää, mitä ihminen on. On turhaa yrittää ansaita pelastusta omilla teoillaan, kuten muissa uskonnoissa on tapana. Ne ovat turhuutta, eivätkä voi ketään pelastaa, koska ne palvelevat todellisuudessa pimeyden henkivaltoja. Muut uskonnot yrittävät valmistaa itse tietä ”Jumalan” luokse, joka on mahdottomuus. Kristinuskossa me otamme vastaan Jumalan itse meille valmistaman tien Hänen luokseen, ja se tie on Jeesuksessa, uskon kautta Häneen.

 Jumala tahtoo, että Häntä palvellaan uskossa. Usko on sellaista jumalanpalvelusta, joka ottaa vastaan Jumalan meille tarjoamat hyvät teot; omavanhurskaus/lakivanhurskaus on ”jumalanpalvelusta”, joka Jumalalle tarjoaa meidän omia ansioitamme ja tekojamme. Viimeksi mainittu ei voi meitä vanhurskauttaa eikä sovittaa, koska ansiomme on helvetin tuli ja kaikki tekomme pelkkää saastaa. Vai luuletko sinä, että Pyhä Jumala katsoo sitä hyvällä, kun yrität Hänelle tyrkyttää omia syntejäsi ansaitaksesi armon? Totisesti Hän ei sitä hyväksy, eipä anna armoakaan synnin palkaksi. Sillä synnin palkka on kuolema. Mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Yksin Herra Jeesus Kristus on turmeltuneen ihmisen ainoa Vapahtaja ja vanhurskauttaja.


-kirjoittanut Jenna Karjalainen

Jumalan rakkaus

Tämä on pieni teksti suuresta asiasta.

  Jumalan rakkaus on jotain niin suurta ja radikaalia, ettemme voi sitä käsittää. Elämässä kuitenkin saa nähdä ja kokea Jumalan rakkautta, joka ilmenee monin tavoin, ja sen kautta saamme ymmärtää edes jotain Jumalan rakkaudesta. Kuten arvata saattaa, en pysty tästä saamaan aikaan täysin tyhjentävää ja kaiken kattavaa tekstiä, eikä se ole tarkoituskaan, koska en pysty siihen. Jumalan rakkaus on niin käsittämätön, ettei vajavainen ihminen voi sitä täydellisesti esittää, eikä käsittää. Tässä joitain asioita, joissa ilmenee Jumalan suurenmoinen ja rajaton rakkaus.


o Jo se, että Hän on meidät luonut, on suuri rakkauden osoitus. Herra olisi voinut olla luomatta sinut tai minut, mutta Hän loi meidät, koska Hän rakastaa meitä. Me emme ymmärrä, kuinka suuri asia on se, että Jumala loi meidät, sinut ja minut. Se on suurta rakkautta, kun Jumala antoi meille elämän. Jokainen ihmisen hengenveto on pelkkää Jumalan armoa.
 Kaikki on yksin Hänen varassaan, ja Hän pitää huolen luoduistaan. Miksi emme turvaisi Häneen, joka on meidät luonut? Jumala tahtoo olla yhteydessä luotuihinsa. Hänen tahtonsa on, että eläisimme Häneen turvaten, emmekä itseemme. Ihminen omassa varassaan ei tiedä, mihin menee. Kun ihminen elää Jumalan yhteydessä, hänen ei tarvitse pelätä tulevaa, koska kaikki on Herran kädessä. Jumala on paras turva ihmisen elämässä.

o Se, että Jumala pitää huolta meistä kaikista, niin uskovista, kuin ei uskovista, on suurta rakkautta. Kukaan meistä ei ole ansainnut Hänen huolenpitoaan, mutta silti Hän huolehtii meistä jokaisesta. Hän pitää huolen jumalattomistakin, antaa heillekin kaikki tarpeet, kodin, ruoan, lämmön, perheen, työn, kaiken. Vaikka he eivät kunnioita Jumalaa, eivät Häneen usko, Hän silti pitää heistäkin huolen yhtälailla kuin uskovista.
 Hän voisi jättää jumalattomat ja uskovatkin vaille huolenpitoa, mutta Hän ei tee niin, koska Hän rakastaa meitä kaikkia. Osoittamalla huolenpitoaan Hän tahtoo vetää meitä luokseen. Hän tahtoo pelastaa meidät. Jumalaton ei sitä ymmärrä, hän ei tajua, että kaikki hänen tiensä, koko hänen elämänsä on Jumalan kädessä. Kaikki se hyvä, mitä saamme, tulee Jumalalta, joten miksi emme olisi kiitollisia kaiken hyvän antajalle? On suurta armoa se, että Herra pitää huolen meistä kaikista, jumalattomistakin, jotka eivät edes usko Häneen.

o Jumala tahtoo pelastaa meidät syntiset ihmiset, ja se on suurta rakkautta kaiken Luojalta meitä syntisiä kohtaan, jotka emme ole ansainneet muuta kuin kadotustuomion. Me olemme syntisen luontomme vuoksi Jumalan vihollisia, joka ikinen. Hän voisi tuomita meidät kaikki kadotukseen täysin oikeudenmukaisesti, mutta Hän ei tahdo, että kukaan joutuisi kadotukseen. Koska Hän rakastaa meitä, vihollisiaan, Hän tahtoo meidät pelastaa. Kaikki.
 Näin radikaali on Jumalan rakkaus.  Hän on jopa valmistanut meille pelastuksen lahjaksi, koska me emme kykene pelastamaan itseämme. Oman älynsä ja tekojensa varassa ihminen hukkuu, menee laveaa tietä helvettiin, ja siitä Jumala tahtoo meidät pelastaa.
 Mitkään ihmisen teot eivät voi meitä pelastaa, tekomme ovat pelkkää saastaa, joten kuka kehtaisi tyrkyttää Jumalalle syntisiä tekojaan, muka ansaitakseen niillä armon? Monikin (valitettavasti), mutta teoillamme emme voi ansaita armoa. Jumalalla on toinen keino pelastaa meidät. Se on ainut keino pelastua. Hän tahtoo johdattaa meidät ahtaasta portista kaidalle elämän tielle, ja se tie on Jeesus Kristus.

o Jumala lähetti ainokaisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen maailmaan sovittamaan meidän kaikki synnit, pelastaakseen meidät kadotusesta, tästä nurjasta sukupolvesta ja tulevasta vihasta, joka kohtaa jumalatonta maailmaa. Hän teki sen, koska me emme itse voi itseämme saattaa autuuteen, emme voi itseämme pelastaa. Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että Hän antoi alttiiksi ristinkuolemaan meidän edestämme ainokaisen Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi lahjaksi iankaikkisen elämän.
 Jumala ei tahdo kenenkään menevän kadotukseen, ja siksi Hän lähetti Herran Jeesuksen Kristuksen sovittamaan maailman synnit, poistamaan vihollisuuden, valmistamaan meille lahjaksi pelastuksen, iankaikkisen elämän. Tämä elämä on Jeesuksessa. Joka uskoo, se pelastuu. Joka uskoo, se saa syntinsä anteeksi, hänestä tulee perkeleen lapsen sijasta Jumalan lapsi, hänet luetaan vanhurskaaksi Jeesuksen tähden, hän saa Pyhän Hengen ja uuden elämän, todellisen elämän.
 Ilman uskoa ihminen on hengellisesti kuollut, perkeleen vallassa vailla toivoa ja kun ihminen tulee uskoon, hän uudistuu, saa Pyhän Hengen ja saa aidon elämän, vailla hengellistä kuolemaa. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja näin paholaisen valta kukistuu. Tämä on täyttä ja iankaikkista elämää. Suuri rakkauden teko Jumalalta meille syntisille. Miksi emme ottaisi vastaan tätä suurta lahjaa?

o Jumala on rakkaus. Rakkaus ei ole vain pelkkä ominaisuus, vaan Jumala ON rakkaus. Tätä on pienen ihmisen vaikea käsittää, mutta niin se on, Jumala on rakkaus. Hän ei vain rakasta, vaan Hän on rakkaus. Tämä on ilmeisen suuri asia pienen ihmisen ymmärrykselle, joka on hyvin rajallinen. Jumala taas on niin suuri ja ihmeellinen, ettemme voi täysin (läheskään) Häntä käsittää.
 Jumalan rakkaus on aivan toisella tasolla, kuin ihmisen rakkaus. Ihmisen rakkaus on kovin vajavaista, Jumalan rakkaus on täydellistä. Niitä ei voi edes verrata toisiinsa. Jumalan rakkaus on pyyteetöntä, kaiken kattavaa, niin voimallista, ettemme sitä käsitä. Jumalan rakkaus on pyhää. Jumala on Pyhä, Jumala on Rakkaus.
 Miksi emme palvelisi perkeleen sijasta todellista, rakastavaa Jumalaa, jolla on meitä kohtaan hyvä tahto? Toisin kuin saatanalla, joka tahtoo meidät tuhota, Jumalalla on meitä kohtaan rauhan eikä tuhon ajatukset.

o Vaikka me olemme raskaasti rikkoneet, tehneet paljon syntiä Jumalaa vastaan, Hän tahtoo antaa meille synnit anteeksi. Siksi Hän lähetti Herran Jeesuksen sovittamaan meidän synnit ja lunastamaan meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Tämä syntien anteeksiantamus otetaan vastaan uskolla. Meidän ei tarvitse tyrkyttää omia tekojamme Jumalalle, yrittää Häntä niillä lepyttää, totisesti meidän parhaimmatkaan tekomme eivät voi Jumalaa lepyttää, sillä parhaimmatkin tekomme ovat synnin tahraamat.
 Sen sijaan me saamme ottaa vastaan Häneltä lahjaksi syntien anteeksiannon ja pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Miksi emme ottaisi tätä suurta lahjaa vastaan? Otammehan me ihmisiltäkin vastaan lahjoja, joten miksi hyljätä Jumalan meille tarjoama lahja, joka voi meidät pelastaa varmalta tuholta? Jumala niin paljon meitä rakastaa, että Hän on tehnyt kaiken meidän puolestamme, valmistanut meille lahjaksi pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, uskon kautta Häneen. Vain hölmö hylkää tämän lahjan, joka voisi hölmönkin pelastaa!
 Jumala tahtoo antaa anteeksi meidän pahat tekomme, koska Hän rakastaa meitä. Hän voisi jättää meidät sovittamatta, syntiemme valtaan ja tuomita meidät kaikki kadotukseen ansiomme mukaan, mutta Hän ei tee niin. Jeesus on jo sovittanut meidät, tehnyt kaiken puolestamme, ja joka ottaa vastaan tämän sovituksen lahjan eli uskoo Jeesukseen, se pelastuu. Joka hylkää tämän lahjan, se on hullu, joka on valinnut itselleen kadotuksen pelastuksen sijasta.

o Jumalan rakkautta on sekin, että Hän on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa Sanassaan, Raamatussa. Hän tahtoo olla tunnettu ja tunnustettu luotujensa joukossa. Hän on Sanassaan ilmoittanut kaiken tarpeellisen, mitä meidän tulee tietää Hänestä. Sanassa kerrotaan kaikki tarpeellinen maailman luomisesta maailman loppuun asti. Tämän Sanan avulla me tulemme tuntemaan Jumalan ja Hänen tahtonsa ja suunnitelmansa.
 Sana tekee meidät eläväksi, Sana vahvistaa uskoamme, Sanan kautta Jumala puhuu ja toimii, Sana pitää meidät totuudessa, Sana opettaa meidät tuntemaan myös itsemme, syntisyytemme ja Jumalan tuomion, Sana ilmoittaa meille tien pelastukseen Jeesuksessa, anteeksiantamuksen ja toivon, Sanassa meille tarjotaan monia suuria lupauksia Jumalalta meille uskolla omistettaviksi, Sana myös lohduttaa, kasvattaa, opettaa, nuhtelee, vahvistaa, luo varman ja vankkumattoman perustuksen ihmisen elämään tässä epävakaassa maailmassa.
 Sana pitää meidät Jumalassa, tuli mitä tuli. Jumalan Sana on Henki ja Elämä, se on elävää sanaa, ei tästä maailmasta, vaikka maailmassa onkin. Se on voimallinen ja varma. Jumalan sana pysyy iäti. Vain tietämätön ja hullu hylkää tämän Sanan, vieläpä väittäen sitä valheeksi! Jumalaton ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen ilmoittamaa on, se on heille hullutus. Vielä nämä Jumalan Sanan vastustajat tulevat tuntemaan sen, että Jumalan Sana on kokonansa totuus.

o Jumalan rakkaus ilmenee usein myös ahdistuksissa ja koettelemuksissa. Kaikki ikävä ei kuitenkaan ole Jumalasta, mutta tarpeen tullen Jumala käyttää ahdistuksiakin meidän hyväksemme. Niiden avulla Herra vetää meitä puoleensa, ojentaa meitä, ettemme liikaa luottaisi itseemme, vaan Häneen. Kun ahdistusten keskellä huomaamme oman avuttomuutemme, käännymme Hänen puoleensa, turvaamme Jumalaan ja Hän auttaa meitä ja lohduttaa, ohjaa meidät oikealle tielle.   Hän myös kasvattaa meitä ahdistusten ja koetusten kautta. Niiden avulla me vahvistumme. Se mikä ei tapa, se vahvistaa, sanotaan ja se on totta. Vaikka ahdistukset ja koetukset eivät siinä hetkessä tunnu mukavalta, niillä kuitenkin useimmiten on hyvä tarkoitus. Esim. kun ihminen on ylpeydessään ja sokeudessaan täysin tietämätön Jumalasta ja turmelee itseään, tehden syntiä synnin päälle, Jumala voi hänelle lähettää voimakkaan ahdistuksen herättämään hänet, että hän tulisi huomaamaan oman mahdottomuuteensa, nöyrtyisi ja tulisi tuntemaan totuuden niin itsestään kuin Jumalastakin, ja tunnustaisi Jumalan, kääntyisi Hänen puoleensa ja turvaisi Häneen, ja saisi syntinsä anteeksi.
 Ahdistus on koetus, joka voi saada itseensä luottavaisen uskosta osattoman, jopa uskovankin katkeroitumaan Jumalalle, koska hän ei ymmärrä, että Jumala kasvattaa häntä ja kutsuu häntä kääntymään parannukseen. Uskovia ahdistuksen koetus kasvattaa uskossa ja saa yhä enemmän luottamaan Jumalaan, koska hän tietää, että kaikki vaikuttaa hänen parhaakseen ja hän voi ahdistuksessa turvata Jumalaan, jolla on kaikki valta yli ahdistuksen ja kaiken.
 Ahdistuksissa Jumala tahtoo, että turvaamme Häneen, emmekä itseemme. Hän on kaiken Herra, joten miksi emme turvaisi Häneen, jolla on kaikki vallassaan?


   Työllä ja tuskalla kirjoittanut: Jenna Karjalainen (ei todellakaan ollut helppo aihe!)

   P.S. Herra armahtakoon minua tässä suuressa työssä, että osaisin ilmaista asiat oikein ja ymmärrettävästi!

Rukoileva ateisti

Kun mä nuorena yritin olla ateisti, ei siitä tullut mitään. Vaikka sanallisesti kielsinkin Jumalan, en päässyt eroon siitä sisäisestä tiedosta, että Jumala on olemassa.
 Tunsin Hänen katseensa missä vain olinkin, en päässyt mihinkään piiloon, vaikka kuinka yritin hokea: "Jumalaa ei ole".
 "Hullu sanoo sydämessään: 'Ei ole Jumalaa.' " (Ps. 14:1) Se on totuus.
 Tämän havaitsin todeksi myös itseni kohdalla.

 Yritin uskoa ihan mihin tahansa muuhun, kuin Jumalaan. Yritin uskoa evoluutioon, mutta se oli niin mieletön asia, että Jumalaankin on helpompi uskoa kuin siihen. Yritin uskoa myös saatanaan, mutta siitä seurasi vain paskaa niskaan.
 Vaikka sanoin, ettei millään ole mitään merkitystä, samalla näin selvästi, että kaikella on merkitys. Luonto huusi minulle olemassaolollaan: Jumala loi kaiken, ei sattuma voi saada aikaan maailmaa täynnä eläviä olentoja.
 Yritin ja yritin kieltää Jumalan, mutta en onnistunut. Joskus jopa löysin itseni rukoilemassa kun oli vaikeaa. Rukoileva ateisti!
Olen varma, etten ollut ainoa ateisti, joka rukoilee.

Kun aikani yritin elää tuossa turhassa kieltämisen tilassa, huomasin sen todellakin olevan turhaa. Tietoisuus Jumalan olemassaolosta ei vain kadonnut. Luovutin.
 Ei Herra kieltämällä katoa.
 Häntä ei voi paeta.
 Herra on. Hän on, vaikka kuinka yrittäisimme Hänet kieltää. Emme pääse Häntä pakoon mihinkään. 
 Miksi kieltää, kun se on turhaa?
 Miksi yrittää paeta, kun ei voi?
Viimeistään viimeisellä tuomiolla Hänet kohtaamme, ja silloin on myöhäistä yrittää puolustautua. Jos silloin ei ole Herran Jeesuksen oma, käy huonosti. Ihminen ei selviä Jumalan edessä synteineen ilman Jeesusta.
 Kaikki omat teot ovat turhia, ne eivät voi meitä pelastaa. Kaikki meidän teot ovat pahoja, ne parhaimmatkin sisältää syntiä jos jonkinlaista.   Ihminen ei voi pelastaa itse itseään. Siksi Jeesus tuli ja sovitti maailman synnit. Joka uskoo, se pelastuu.

"Herran laki on täydellinen,
se virvoittaa sielun.
Herran todistus on vahva,
se tekee tyhmästä viisaan.
 Herran asetukset ovat oikeat,
ne ilahuttavat sydämen.
Herran käskyt ovat selkeät,
ne valaisevat silmät.
 Herran pelko on puhdas,
se pysyy iäti.
Herran oikeudet ovat todet,
kaikki tyynni vanhurskaat."
 (Ps.19:8-10) Tämän olen saanut itsekin kokea.

"Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.." (Room. 3:21-24)

Kun tämän ymmärsin, tuli helpotus. Mun ei tarvitse kieltää. Mun ei tarvitse paeta. Jeesus on sovittanut mun pahat teot, joten mun ei tarvitse paeta. Saan ottaa vastaan pelastuksen Jeesuksessa. Saan uskoa kaikki syntini anteeksi, saan olla Jumalan lapsi tällaisena kuin olen.
 Tämä ei koske vain minua.
Jeesus sovitti jokaisen ihmisen jokaisen synnin kaikkina aikoina. Ihan jokaisen Hän on lunastanut. Joka sen uskoo, se pelastuu.
 Jeesus Kristus on Herra!
Tämä tosiasia muutti mun elämän täysin. Silmät aukeni, oli kuin olisin saanut näköni. Kaikki palaset loksahti paikoilleen kun tulin uskoon. Elämällä todellakin on tarkoitus.
 Mikään ei ole turhaa, kun elää Jeesuksen yhteydessä.
 Ilman Jeesusta kaikki on turhaa, ja sen turhuuden loppu on kadotus.
 Ero on merkittävä.
 Jeesuksessa meillä on kaikki, ilman Häntä meillä ei ole mitään.

Hälytyskellot soi

Moni pitää elämää itsestäänselvyytenä. Sitä se ei ole. Elämä voi päättyä koska tahansa. Olen nähnyt monta kuolemaa, ja ne on tulleet yllättäen. Kuolema yllättää, se voi tulla hetkenä minä hyvänsä.
 Joka hetki ihmisiä kuolee. Yllättäen. Ei voi tietää, näkeekö toista enää seuraavana päivänä. Ei voi tietää, elääkö itsekään enää seuraavana päivänä.
 Kun kuolema tulee, se iskee äkkiarvaamatta. Et voi tietää, koska kuolet. Se voi tapahtua koska tahansa. Ennen kun kuolema tulee, kannattaa olla välit kunnossa Jeesuksen Kristuksen kanssa.
Jos siis tahdot pelastua.

 Jeesus on ainoa, joka on voittanut kuoleman ja Hän on ainoa, joka voi ihmisen pelastaa iankaikkisen kadotuksen kauhuilta.
 "Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat." (Room. 8:1) ja: "Joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä." (Joh. 6:47)
 Jos kuolet ilman uskoa Jeesukseen, et voi pelastua. Helvetti on todellinen paikka, eikä sinne tahdo kukaan, joka tietää millainen tuskan ja kauhun paikka se on. Jeesus tuli siksi, ettei kenenkään tarvitsisi joutua helvettiin.

Kyse on valinnasta. Uskotko Jeesukseen, vai etkö. Uskon kautta Jeesukseen ihminen pelastuu. Jeesus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole." (Joh. 11:25,26) Uskovan elämä jatkuu kuoleman jälkeenkin, ei kadotuksessa, vaan taivaassa. Tie taivaaseen kulkee vain Jeesuksen kautta. Muuta tietä taivaaseen ei ole.
 "Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." (Ap.t. 4:12)
 "Kuka ikinä kieltää Pojan (Jeesuksen), hänellä ei ole Isääkään (Taivaallinen Isä, Luoja), joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä." (1.Joh. 2:23)
 Joka väittää olevansa yhteydessä Jumalaan ilman Jeesusta, se ei ole yhteydessä Tosi Jumalaan, joka loi taivaat ja maan. Sellainen yhteys on yhteyttä perkeleeseen. Vain Jeesuksen välityksellä ihminen voi olla yhteydessä Elävään Jumalaan.

 Ilman Jeesusta ei ole Jumalaa, ei elämää, ei toivoa, ei pelastusta, vaan kaikki on turhuutta! Ja sen turhuuden loppu on helvetti.

 Miksi elää turhaa elämää, kun on olemassa todellinen elämä Jeesuksessa? Kun uskoo Herraan Jeesukseen, ei tarvitse pelätä kuolemaakaan. Se on vain portti iankaikkiseen elämään. Jeesuksessa ihminen saa kaikki synnit anteeksi.

Uskon kautta Jeesukseen me olemme pelastetut. Sen todistaa itse Jumala. "Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä Hän on todistanut Pojastansa.
 Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee Hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
 Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on Hänen Pojassansa.
 Jolla Poika on, sillä on elämä: jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää." (1.Joh. 5:9-12)
 Tämä on Jumalan Sana.
Joka muuta väittää, on valehtelija ja hän olkoon kirottu!

Älkää vaeltako valheessa
kohti kuolemaa.
Kuolemassa valheesi
turhaksi todetaan.
Valhe ei voi pelastaa
eikä vapauttaa.
Ainoastaan Jeesus
voi ihmisen vapahtaa.

Rukoukset kuullaan

Kun eilen kävin seurakunnan tilaisuudessa, se oli selkeetä johdatusta. Ei mulla ollut hajuakaan, että siellä saisin kuulla jotain itsestäni. Ja jotain Jumalan huolenpidosta.

Siellä oli mies, joka kertoi että todella moni oli rukoillut mun puolesta mun käyttöaikoina. Hän itsekin kun oli nähnyt mut kadulla kulkemassa milloin missäkin oloissa, oli pysäyttänyt auton ja alkanut rukoilla mun puolesta. Toistuvasti.
 Sama mies kertoi myös, että kerran kun olin sairaalassa tosi huonossa kunnossa, siellä oli ollut myös kaksi uskovaa naista samassa huoneessa mun kanssa. Mä olin ollut kovin levoton ja rauhaton. Nää naiset rukoili mun puolesta ja yhtäkkiä ne näki mut siinä sairaalan sängyssä enkelin kaltaisena, kirkkaana ja kauniina. Ja mä olin rauhoittunut ja nukuin.
 Se oli heille merkki siitä, että Jumala on varannut mulle elämän. Iankaikkisen. Ja myös, että mulla tulee olee täälläkin vielä jotain tehtävää näinä lopun aikoina.
 Tää näky, jonka ne kaksi naista minusta näki, rohkaisi heitä ja muita uskovia rukoilee vieläkin enemmän mun puolesta. Se antoi heille toivoa siitä, että tämä toivoton tapaus ei ole Jumalalle toivoton. Tämä näky rohkaisee ja lohduttaa minuakin.
 Niinkun en ollutkaan. Eikä ole kukaan muukaan!

Todella moni rukoili mun puolesta käyttöaikoina. En itsekään tiedä kuinka moni, Herra sen tietää.
 Eräskin uskova pariskunta kun näkivät mun usein kulkevan heidän talonsa ohi, hekin päättivät alkaa rukoilemaan mun puolesta.
 On aika erikoista kuinka Jumala herättää aivan toisilleen tuntemattomia rukoilee toisen puolesta. Voi sitä Jumalan rakkautta, kuinka Hän pitää meistä huolta! Vieläpä meidän siitä mitään tietämättä!

Myös mun läheiset rukoili mun puolesta. Mun isäkin kun äitipuolen kanssa kierteli ympäri Suomee, ne meni aina jokaiseen matkan varrella olleeseen kirkkoon, sytyttivät kynttilän ja rukoilivat mun puolesta, samaan aikaan kun minä totisena tuhosin itseäni.

Myös mun blogiin (Hulttiotytön Blogi) tuli kommentteja lukijoilta, että hekin rukoilevat mun puolesta.
 Kuinka monen Jumala onkaan herättänyt rukoilemaan yhden toivottoman narkkarin puolesta! Ja ne rukoukset eivät jääneet kuulematta!
Kiitos kaikille esirukoilijoille! Kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle!

Koska mun tapauksessa Jumala kuuli rukoukset ja nosti minut sieltä pohjalta, saman Hän voi tehdä kenelle tahansa! Rukoilkaa, rukoilkaa läheistenne puolesta, sillä rukoukset kyllä kuullaan, ja ajallaan niihin vastataan.
 Ei ole Herran käsi liian lyhyt auttamaan! Ei Hän ole kuuro eikä sokea. Hän aina näkee meidät, tuntee meidät ja myös meidän tuskamme. Ja Hän tahtoo auttaa!
 Jo se on todistuksena Jumalan voimasta, kun Hän minut nosti syvältä huumehelvetistä, minut, jonka pitäisi olla kuollut. Kun Hän minut pystyi pelastamaan, Hän kyllä pystyy pelastamaan kenet vain!

Kaikessa turvatkaa Herraan! Hänen rakkautensa on väkevämpi kuolemaa!

Turvapaikka on Jeesus

"Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
 Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,   rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,   pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa ralastavia;
 heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman."
2.Tim. 3:1-5

Niinpäniin ihminen, löysitkö listasta itsesi? Minä löysin.
 Jos joku väittää, ettei hänessä mitään tuollaista ole, se on sokea ja ulkokultainen.
 Tätä kohtaa kun lukee, huomaa että se kertoo nykyajan ihmisistä. Pahuus vaan kasvaa ja kasvaa ja ihmiset rakastaa sitä entistä enemmän. Eivät tahdo lupua pahasta. Herra Jeesus sanoo:
 "Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta, sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojaan nuhdeltaisi." Joh.3:19-20

 Mutta ei Herra Jeesus tullut nuhtelemaan meitä, vaan pelastamaan meidät saatanan vallasta. "Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että Hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot." 1.Joh.3:8
 Ja Hän tuli ja ristinkuolemallaan teki tyhjäksi perkeleen teot, voitti synnin, kuoleman ja perkeleen, vapautti meidät niiden vallasta.   Joka uskoo, se pelastuu.
 Joka ei usko, se joutuu kadotukseen, koska ei ottanut vastaan Jumalan lahjaksi tarjoamaa pelastusta.

 Jeesus sanoo: "Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun." Joh.16:9
 Jumala tarjoaa pelastusta lahjaksi jokaiselle. Jeesus kärsi ja kuoli ristillä minun, sinun ja jokaisen puolesta, ettei meidän tarvitsisi mennä kadotukseen, vaan saataisi ikuinen elämä uskon kautta Jeesukseen. Jeesuksen sovitustyö on niin valtavan suuri ja ihmeellinen asia, sen kautta Hän valmisti meille pelastuksen omalla verellään. Hän antoi itsensä, ettei yksikään joutuisi kadotukseen.

 Joka uskoo, se pelastuu.
 Joka ei usko, se pilkkaa Jumalaa ja tuomitsee itse itsensä iankaikkiseen kadotukseen. Jos näin teet, se ei ole Jumalan tahto, vaan oma tahtosi.

 Jumalan tahto on, että jokainen pelastuu. Hän vaan ei voi meitä pakolla pelastaa. Jokaiselle Hän tarjoaa lahjaansa Kristuksessa, ihminen joko ottaa sen vastaan (ja pelastuu) tai hylkää tämän lahjan (ja menee kadotukseen).
 "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.3:36
 Jeesus vapautti meidät myös tulevasta vihasta. On hulluutta jäädä Jumalan vihan alle, kun turvapaikka on olemassa! Se turvapaikka on Herra Jeesus Kristus.