Pieni ihminen, syyllisyytensä riivaamana etsii pakopaikkaa, jossa ei tarvitsisi kohdata syyllisyyttään.
Mihin menisin?
Menenkö sinne, jossa väitetään, että kaikenlainen vapaus vapauttaa ihmisen syyllisyydestä, että ihminen saa tehdä mitä vaan kokematta tunnontuskia?
Mennäkö mukaan vapauteen, joka johtaa synnin orjuuteen, ja lisää syntiä synnin päälle, poistamatta kuitenkaan syyllisyyttäni?
Vai menisikö niiden luo, jotka väittävät, etteivät ole koskaan mitään pahaa tehneetkään? Niiden luo, jotka väittävät, että ihminen ei ole paha lainkaan, vaan todellisuudessa pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka pelastuu omalla hyvyydellään, jotka omavanhurskaalla sielun kovuudella halveksivat niitä, jotka eivät ole yhtä hyviä kuin he ja kokevat syyllisyyttä, joka heille on vierasta?
Menisikö näiden kylmäsieluisten pyhimysten joukkoon, jotka sanovat etteivät koskaan syntiä tee, selkeästi he kaikki valhehtelee.
Vai menisikö sinne, jossa kaikki totuus kielletään, sanotaan, ettei Jumalaa olekaan, eikä kuoleman jälkeistä elämää, jossa uskotaan, että ihminen on vain eläin muiden joukossa, joka turhentaa ihmisyyden ja arvot, vihaten sitä syyllisyyttä ja tietoa Jumalasta, joka ei kieltämällä katoa?
Sinnekö menisin muiden joukkoon työntämään pääni pusikkoon, pääsemättä kuitenkaan pakoon totuutta ja syyllisyyttäni?
Voi, kuka ottaisi tämän taakan minulta pois?!
Voisivatko he auttaa, jotka väittää, ettei mitään totuutta olekaan, että ihminen voi uskoa ihan mihin vaan, kuitenkaan ei ole oikeaa ja väärää, voit muokata itse oman todellisuutesi välittämättä mistään faktoista? Hekö auttaisivat, jotka uskovat sekalaiseen sakkiin kaikenlaisia jumalia, ja sanovat, että kaikki pääsevät taivaaseen, ei väliä sillä mitä tekee, jokainen uskoo omaan totuuteensa, joka hyvinkin voi olla valhetta.
Voisiko harha todella poistaa syyllisyyden, vapauttaa taakoista ja tulevasta vihasta? Kuitenkin joutuu vielä pettymään. Ei mikään näistä voi pelastaa sieluparkaani, se on selvä juttu.
Toivottoman menisikö Jeesuksen luo, joka kaikki syntini sovitti, kantoi kaiken syyllisyyteni, kuoli puolestani, luvaten minulle elämän? Hän on minut vapauttanut, lunastanut hengellään, eikä Hän tahdo, että hukkuisin. Miksi siis kantaisin syyllisyyttäni enää, kun Jeesus on sen jo kantanut ja sovittanut, jopa kaiken anteeksi antanut? Hän on minusta kalliin hinnan maksanut, joten miksi heittäisin hukkaan Hänen työnsä, joka minut voi ja tahtoo pelastaa?
Jeesus, tule elämääni, ota tämä syntisparka omaksesi, jota niin paljon olet rakastanut, että annoit henkesi edestäni! En tarvii enää syyllisyyttä, ei tarvii pelätä tuomiota, helvetti on minusta kaukana, koska Jeesus pelasti mut.
