"Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta." Joh. 8:47
On kahdenlaisia ihmisiä. On Jumalan lapset ja perkeleen lapset. Perkeleen lapset vihaavat Jumalaa ja Hänen omiaan. He väittävät, ettei Jumalaa olekaan, ja vihaavat kaikkea Jumalaan liittyvää. Jumalan lapset eivät vihaa ketään. He ovat saaneet syntinsä anteeksi ja ovat pelastuneet tulevasta vihasta, joka kohtaa uskotonta ja pahaa maailmaa. He kertovat perkeleen lapsille Jeesuksesta, jotta hekin pelastuisivat. Pelastus Jeesuksessa kuuluu kaikille.
Me kaikki olemme luonnostamme perkeleen lapsia. Se johtuu synnistä, joka meidät on turmellut. Meidän luontainen pahuutemme on perkeleen orjuutta, ja siitä Jumala tahtoo meidät pelastaa. Jumala kutsuu meitä kaikkia luokseen, mutta Hän ei pakota meitä omakseen. Koska Jumala on rakkaus, Hän on antanut meille vapauden valita itse kohtalomme. Joko käännymme Hänen puoleensa, vapaudumme synnin ja perkeleen orjuudesta tai emme käänny Hänen puoleensa ja jäämme perkeleen ja synnin orjuuteen.
Jumala on ilmoittanut meille tien pelastukseen, ja se tie on Herra Jeesus Kristus. Jumala ei tahdo kenenkään hukkuvan, ja siksi Hän valmisti meille tien pelastukseen Jeesuksen Kristuksen kautta.
Kysymys kuuluu: taivas vai kadotus?
Jokaisen on tämä valinta tehtävä.
Joka uskoo Jeesukseen, se pelastuu, ja joka ei usko, se joutuu kohtaamaan Jumalan vihan ja ikuisen kadotuksen. Vielä ei ole myöhäistä kääntyä, armon aikaa on vielä. Mutta kun Jumalan vihan aika koittaa, ei ole enää mahdollista kääntyä.
Jumalan viha kohtaa tätä surkeaa maailmaa, ja silloin Hän ottaa omansa pois täältä, mutta kaikki ne jäävät tänne, jotka eivät uskoneet Jeesukseen.
Tätä maailmaa kohtaa hirvittävät vitsaukset ja tuomio, ja sen joutuvat kokemaan ne, jotka eivät tahtoneet pelastua uskon kautta Jeesukseen. Heillekin oli annettu mahdollisuus pelastua, mutta he hylkäsivät sen.
"Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä." Luuk. 21:10,11
"Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat.
Ja ihmiset menehtyvät pelätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät.
Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella." Luuk. 21:25-27
Tämä paha ja syntinen maailmaa kohtaa loppunsa, kun Jumalan vihan aika koittaa. Jeesus pelastaa omansa, mutta voi niitä, jotka tänne jäävät!
Ei ole heillä pakopaikkaa, ei toivoa pelastuksesta. He ovat valintansa tehneet hylätessään ja kieltäessääm Jeesuksen. Ei ole heillä enää mahdollisuutta pelastua, itse he ovat itsensä tuominneet. He joutuvat kohtaamaan Jumalan vihan kaikkien syntiensä vuoksi, eivätkä voi sitä kestää.
"Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyvät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanovat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät Hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?" Ilm. 6:15,16
Miksi tämän kerron?
En ole mikään tuomion profeetta, mutta mun kuuluu varoittaa. Jos näkisin vaaran, enkä sanoisi siitä muille, olisin idiootti ja typerys.
Kuka ei varoittaisi, jos näkee vaaran? Kuka ei kertoisi, kuinka siltä voi välttyä?
Vain Jeesus voi ihmisen pelastaa. Ei ole muuta pelastajaa, joka syntimme sovitti.
Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Älkää siis paaduttako sydämiänne, antakaa pelastaa itsenne tästä pahasta maailmasta!
perjantai 12. kesäkuuta 2020
maanantai 11. toukokuuta 2020
Syyllisyyskysymys
Pieni ihminen, syyllisyytensä riivaamana etsii pakopaikkaa, jossa ei tarvitsisi kohdata syyllisyyttään.
Mihin menisin?
Menenkö sinne, jossa väitetään, että kaikenlainen vapaus vapauttaa ihmisen syyllisyydestä, että ihminen saa tehdä mitä vaan kokematta tunnontuskia?
Mennäkö mukaan vapauteen, joka johtaa synnin orjuuteen, ja lisää syntiä synnin päälle, poistamatta kuitenkaan syyllisyyttäni?
Vai menisikö niiden luo, jotka väittävät, etteivät ole koskaan mitään pahaa tehneetkään? Niiden luo, jotka väittävät, että ihminen ei ole paha lainkaan, vaan todellisuudessa pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka pelastuu omalla hyvyydellään, jotka omavanhurskaalla sielun kovuudella halveksivat niitä, jotka eivät ole yhtä hyviä kuin he ja kokevat syyllisyyttä, joka heille on vierasta?
Menisikö näiden kylmäsieluisten pyhimysten joukkoon, jotka sanovat etteivät koskaan syntiä tee, selkeästi he kaikki valhehtelee.
Vai menisikö sinne, jossa kaikki totuus kielletään, sanotaan, ettei Jumalaa olekaan, eikä kuoleman jälkeistä elämää, jossa uskotaan, että ihminen on vain eläin muiden joukossa, joka turhentaa ihmisyyden ja arvot, vihaten sitä syyllisyyttä ja tietoa Jumalasta, joka ei kieltämällä katoa?
Sinnekö menisin muiden joukkoon työntämään pääni pusikkoon, pääsemättä kuitenkaan pakoon totuutta ja syyllisyyttäni?
Voi, kuka ottaisi tämän taakan minulta pois?!
Voisivatko he auttaa, jotka väittää, ettei mitään totuutta olekaan, että ihminen voi uskoa ihan mihin vaan, kuitenkaan ei ole oikeaa ja väärää, voit muokata itse oman todellisuutesi välittämättä mistään faktoista? Hekö auttaisivat, jotka uskovat sekalaiseen sakkiin kaikenlaisia jumalia, ja sanovat, että kaikki pääsevät taivaaseen, ei väliä sillä mitä tekee, jokainen uskoo omaan totuuteensa, joka hyvinkin voi olla valhetta.
Voisiko harha todella poistaa syyllisyyden, vapauttaa taakoista ja tulevasta vihasta? Kuitenkin joutuu vielä pettymään. Ei mikään näistä voi pelastaa sieluparkaani, se on selvä juttu.
Toivottoman menisikö Jeesuksen luo, joka kaikki syntini sovitti, kantoi kaiken syyllisyyteni, kuoli puolestani, luvaten minulle elämän? Hän on minut vapauttanut, lunastanut hengellään, eikä Hän tahdo, että hukkuisin. Miksi siis kantaisin syyllisyyttäni enää, kun Jeesus on sen jo kantanut ja sovittanut, jopa kaiken anteeksi antanut? Hän on minusta kalliin hinnan maksanut, joten miksi heittäisin hukkaan Hänen työnsä, joka minut voi ja tahtoo pelastaa?
Jeesus, tule elämääni, ota tämä syntisparka omaksesi, jota niin paljon olet rakastanut, että annoit henkesi edestäni! En tarvii enää syyllisyyttä, ei tarvii pelätä tuomiota, helvetti on minusta kaukana, koska Jeesus pelasti mut.
Mihin menisin?
Menenkö sinne, jossa väitetään, että kaikenlainen vapaus vapauttaa ihmisen syyllisyydestä, että ihminen saa tehdä mitä vaan kokematta tunnontuskia?
Mennäkö mukaan vapauteen, joka johtaa synnin orjuuteen, ja lisää syntiä synnin päälle, poistamatta kuitenkaan syyllisyyttäni?
Vai menisikö niiden luo, jotka väittävät, etteivät ole koskaan mitään pahaa tehneetkään? Niiden luo, jotka väittävät, että ihminen ei ole paha lainkaan, vaan todellisuudessa pohjimmiltaan hyvä ihminen, joka pelastuu omalla hyvyydellään, jotka omavanhurskaalla sielun kovuudella halveksivat niitä, jotka eivät ole yhtä hyviä kuin he ja kokevat syyllisyyttä, joka heille on vierasta?
Menisikö näiden kylmäsieluisten pyhimysten joukkoon, jotka sanovat etteivät koskaan syntiä tee, selkeästi he kaikki valhehtelee.
Vai menisikö sinne, jossa kaikki totuus kielletään, sanotaan, ettei Jumalaa olekaan, eikä kuoleman jälkeistä elämää, jossa uskotaan, että ihminen on vain eläin muiden joukossa, joka turhentaa ihmisyyden ja arvot, vihaten sitä syyllisyyttä ja tietoa Jumalasta, joka ei kieltämällä katoa?
Sinnekö menisin muiden joukkoon työntämään pääni pusikkoon, pääsemättä kuitenkaan pakoon totuutta ja syyllisyyttäni?
Voi, kuka ottaisi tämän taakan minulta pois?!
Voisivatko he auttaa, jotka väittää, ettei mitään totuutta olekaan, että ihminen voi uskoa ihan mihin vaan, kuitenkaan ei ole oikeaa ja väärää, voit muokata itse oman todellisuutesi välittämättä mistään faktoista? Hekö auttaisivat, jotka uskovat sekalaiseen sakkiin kaikenlaisia jumalia, ja sanovat, että kaikki pääsevät taivaaseen, ei väliä sillä mitä tekee, jokainen uskoo omaan totuuteensa, joka hyvinkin voi olla valhetta.
Voisiko harha todella poistaa syyllisyyden, vapauttaa taakoista ja tulevasta vihasta? Kuitenkin joutuu vielä pettymään. Ei mikään näistä voi pelastaa sieluparkaani, se on selvä juttu.
Toivottoman menisikö Jeesuksen luo, joka kaikki syntini sovitti, kantoi kaiken syyllisyyteni, kuoli puolestani, luvaten minulle elämän? Hän on minut vapauttanut, lunastanut hengellään, eikä Hän tahdo, että hukkuisin. Miksi siis kantaisin syyllisyyttäni enää, kun Jeesus on sen jo kantanut ja sovittanut, jopa kaiken anteeksi antanut? Hän on minusta kalliin hinnan maksanut, joten miksi heittäisin hukkaan Hänen työnsä, joka minut voi ja tahtoo pelastaa?
Jeesus, tule elämääni, ota tämä syntisparka omaksesi, jota niin paljon olet rakastanut, että annoit henkesi edestäni! En tarvii enää syyllisyyttä, ei tarvii pelätä tuomiota, helvetti on minusta kaukana, koska Jeesus pelasti mut.
lauantai 11. huhtikuuta 2020
Jumala kutsuu, ihminen pakenee
"Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion. Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa." Sananl. 8:35,36
Jumala kutsuu jokaista luokseen. Mutta ihminen pakenee Herraa henkensä edestä. Miksi? Ihminen pelkää Jumalan tuomiota. Se pelko on meissä kaikissa. Siksi ihminen ei tahdo tulla valkeuteen, koska hän joutuisi myöntämään pahuutensa ja vihaa Jumalaa, joka on vanhurskas.
Ne, jotka vihaavat Jumalaa, rakastavat kuolemaa. He vihaavat Häntä, joka heidät tahtoisi pelastaa. Sellainen on vakavaa hulluutta.
Ei ihmisen tarvitsisi paeta. Jokainen meistä on läpeensä syntinen, kyllä Jumala sen tietää. Siksi Jeesus Kristus tuli maailmaan ja sovitti meidän kaikki synnit ristillä. Homma on hoidettu jo ajat sitten.
Kun ihminen tulee Jumalan luokse synteineen, ei Hän meitä tuomitse, vaan Hän vapauttaa meidät, koska Kristus on jo kärsinyt puolestamme. Pelastus on lahja kaikille.
Mutta jos katsomme ylen tuon suuren lahjan, ei meillä ole toivoa eikä pelastusta, vaan joudumme lopulta kadotukseen. Se ei ole Jumalan tahto, ihminen itse tekee tämän valinnan. Jumala on järjestänyt meille vapaan pääsyn taivaaseen, ihminen itse valitsee ottaako sen vastaan vai ei.
"Katsokaa, ettette torju luotanne Häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois Hänestä, joka ilmoittaa sen taivaasta." Hebr. 12:25
Jeesus Kristus voitti ristillä synnin, kuoleman ja perkeleen. Hän nousi kuolleista ja näyttäytyi monelle. Hän kärsi meidän edestämme, että voisimme pelastua. Nyt Hän kutsuu taivaasta jokaista luokseen. Hän tarjoaa pelastusta kaikille, koska ei ihminen voi selvitä omin voimin Jumalan tuomiolla. Hän tarjoutuu meidän puolustajaksemme, joka on kaikki syntimme maksanut kalliisti omalla hengellään. Joka uskoo, se pelastuu. Joka heittää tämän lahjan pois luotaan, se joutuu vastaamaan kaikista pahoista teoistaan, sanoistaan, ajatuksistaan ja tekemättä jättämisistään viimeisellä tuomiolla, ja niitä ihminen ei voi omin voimin sovittaa eikä hyvittää. Ilman Jeesusta oleville viimeinen tuomio on hirmuinen.
He joutuvat kohtaamaan kaiken pahuutensa ilman armoa, koska eivät ottaneet vastaan pelastusta Jeesuksessa.
"Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta?" Hebr. 2:3
Voi niitä, jotka eivät usko! He heittävät pelastuksen pois luotaan ja menevät omasta tahdostaan helvettiin, jossa on ikuinen tuska ja vaiva. Sellaiset ovat hölmöjä, jotka eivät tajua juoksevansa väärään suuntaan.
He kieltävät Luojansa ja ainoan Lunastajansa, pilkkaavat ja vihaavat Häntä, joka yksin voi heidät pelastaa.
Sellaiset ovat ihmisistä surkeimpia. He mieluummin sulkevat silmänsä ja tukkivat korvansa, juoksevat kovaa vauhtia kohti ikuista kadotusta, kuin että antaisivat itsensä pelastaa.
Aivan valtavaa hulluutta on tällainen! Ei ole heillä järkeä, eikä ymmärrystä. He vihaavat kaikkia, jotka heille kertovat pelastuksesta Jeesuksessa, koska he eivät tahdo kohdata totuutta itsestään. He eivät tahdo kuulla olevansa syntisiä ja armon tarpeessa. He eivät tahdo saada syntejään anteeksi. He mieluummin kieltävät totuuden, kuin kohtaavat sen.
Tämä on hyvin surullista, sillä vain totuus heidät vapauttaisi synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta.
"Mutta te, jotka hylkäätte Herran, - teidät minä määrään miekan omiksi ja kaikki te kumarrutte teurastettavaksi, sentähden ettette vastanneet, kun minä kutsuin, ettekä kuulleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista." Jes. 65: 11,12
Kääntykää Jumalan puoleen! Antakaa pelastaa itsenne! Se ei maksa mitään, koska Jeesus on jo kaiken maksanut. Miksi heittää oma iankaikkinen elämä hukkaan? Miksi kukaan menisi kadotukseen, kun vapaa pääsy taivaaseen Jeesuksessa on tarjolla kaikille? Ei ole muuta tietä pelastukseen, kuin Jeesus Kristus. Hän kutsuu kaikkia luokseen, sillä ei ole Hänen mieleensä ihmisen ikuinen kadotus. Ihminen itse valitsee, meneekö hän ylös taivaaseen, vai alas kadotukseen.
"Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa." Sananl. 1:32,33
Jumala kutsuu jokaista luokseen. Mutta ihminen pakenee Herraa henkensä edestä. Miksi? Ihminen pelkää Jumalan tuomiota. Se pelko on meissä kaikissa. Siksi ihminen ei tahdo tulla valkeuteen, koska hän joutuisi myöntämään pahuutensa ja vihaa Jumalaa, joka on vanhurskas.
Ne, jotka vihaavat Jumalaa, rakastavat kuolemaa. He vihaavat Häntä, joka heidät tahtoisi pelastaa. Sellainen on vakavaa hulluutta.
Ei ihmisen tarvitsisi paeta. Jokainen meistä on läpeensä syntinen, kyllä Jumala sen tietää. Siksi Jeesus Kristus tuli maailmaan ja sovitti meidän kaikki synnit ristillä. Homma on hoidettu jo ajat sitten.
Kun ihminen tulee Jumalan luokse synteineen, ei Hän meitä tuomitse, vaan Hän vapauttaa meidät, koska Kristus on jo kärsinyt puolestamme. Pelastus on lahja kaikille.
Mutta jos katsomme ylen tuon suuren lahjan, ei meillä ole toivoa eikä pelastusta, vaan joudumme lopulta kadotukseen. Se ei ole Jumalan tahto, ihminen itse tekee tämän valinnan. Jumala on järjestänyt meille vapaan pääsyn taivaaseen, ihminen itse valitsee ottaako sen vastaan vai ei.
"Katsokaa, ettette torju luotanne Häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois Hänestä, joka ilmoittaa sen taivaasta." Hebr. 12:25
Jeesus Kristus voitti ristillä synnin, kuoleman ja perkeleen. Hän nousi kuolleista ja näyttäytyi monelle. Hän kärsi meidän edestämme, että voisimme pelastua. Nyt Hän kutsuu taivaasta jokaista luokseen. Hän tarjoaa pelastusta kaikille, koska ei ihminen voi selvitä omin voimin Jumalan tuomiolla. Hän tarjoutuu meidän puolustajaksemme, joka on kaikki syntimme maksanut kalliisti omalla hengellään. Joka uskoo, se pelastuu. Joka heittää tämän lahjan pois luotaan, se joutuu vastaamaan kaikista pahoista teoistaan, sanoistaan, ajatuksistaan ja tekemättä jättämisistään viimeisellä tuomiolla, ja niitä ihminen ei voi omin voimin sovittaa eikä hyvittää. Ilman Jeesusta oleville viimeinen tuomio on hirmuinen.
He joutuvat kohtaamaan kaiken pahuutensa ilman armoa, koska eivät ottaneet vastaan pelastusta Jeesuksessa.
"Kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta?" Hebr. 2:3
Voi niitä, jotka eivät usko! He heittävät pelastuksen pois luotaan ja menevät omasta tahdostaan helvettiin, jossa on ikuinen tuska ja vaiva. Sellaiset ovat hölmöjä, jotka eivät tajua juoksevansa väärään suuntaan.
He kieltävät Luojansa ja ainoan Lunastajansa, pilkkaavat ja vihaavat Häntä, joka yksin voi heidät pelastaa.
Sellaiset ovat ihmisistä surkeimpia. He mieluummin sulkevat silmänsä ja tukkivat korvansa, juoksevat kovaa vauhtia kohti ikuista kadotusta, kuin että antaisivat itsensä pelastaa.
Aivan valtavaa hulluutta on tällainen! Ei ole heillä järkeä, eikä ymmärrystä. He vihaavat kaikkia, jotka heille kertovat pelastuksesta Jeesuksessa, koska he eivät tahdo kohdata totuutta itsestään. He eivät tahdo kuulla olevansa syntisiä ja armon tarpeessa. He eivät tahdo saada syntejään anteeksi. He mieluummin kieltävät totuuden, kuin kohtaavat sen.
Tämä on hyvin surullista, sillä vain totuus heidät vapauttaisi synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta.
"Mutta te, jotka hylkäätte Herran, - teidät minä määrään miekan omiksi ja kaikki te kumarrutte teurastettavaksi, sentähden ettette vastanneet, kun minä kutsuin, ettekä kuulleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista." Jes. 65: 11,12
Kääntykää Jumalan puoleen! Antakaa pelastaa itsenne! Se ei maksa mitään, koska Jeesus on jo kaiken maksanut. Miksi heittää oma iankaikkinen elämä hukkaan? Miksi kukaan menisi kadotukseen, kun vapaa pääsy taivaaseen Jeesuksessa on tarjolla kaikille? Ei ole muuta tietä pelastukseen, kuin Jeesus Kristus. Hän kutsuu kaikkia luokseen, sillä ei ole Hänen mieleensä ihmisen ikuinen kadotus. Ihminen itse valitsee, meneekö hän ylös taivaaseen, vai alas kadotukseen.
"Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa." Sananl. 1:32,33
maanantai 16. joulukuuta 2019
Uskoa on monenlaista, mutta vain yksi oikea
Nykyaikana on monenlaista uskoa. Uskotaan enkeleihin, jumaliin, alkeisvoimiin, materiaan, itseensä ym ym tai olevinaan ei uskota mihinkään. Jokainen uskoo johonkin. Mutta pelastaako se usko, on toinen juttu. Moni sanoo et uskoo omalla tavallaan. Mutta jos uskon kohteena ei ole Jeesus Kristus, se usko ei vie ihmistä taivaaseen, vaan helvettiin. Sellainen on turhaa uskoa.
Kaikki usko ei ole pelastavaa uskoa.
Kannattaa miettiä tarkkaan uskonsa perustaa ja kohdetta, jos haluaa pelastua.
Totuus löytyy Raamatusta:
"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä (kuin Jeesus) ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman. " Ap. T. 4:12
Raamattu ilmoittaa selvästi, että yksin Jeesus Kristus voi ihmisen pelastaa. Hän on ainut, joka on sovittanut meidät Jumalan kanssa. Hän on ainut, joka kuoli puolestamme ja heräsi kuolleista valmistaakseen meille tien Jumalan luo.
Jeesus sanoo: "Minä ole tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6
Tämä sanoo senkin, että jos uskot Jumalaan, mutta et Jeesukseen, sekään ei sinua pelasta. Et voi tuntea Jumalaa ilman Jeesusta, joka on välittäjä ja sovittaja. Jumala hyväksyy meidät vain Jeesuksen sovitustyön kautta. Vain uskomalla Jeesukseen ihminen pelastuu, niin on Jumala säätänyt. Jos uskossasi on Jumala ilman Jeesusta, Hän ei sinua kuule, etkä ole Hänen omansa, et ole myöskään saanut syntejäsi anteeksi, vaan olet edelleen kadotustuomion alainen. Vain Jeesuksen kautta meistä tulee Jumalan lapsia, saamme synnit anteeksi ja pelastumme, ja vain Jeesuksen kautta Jumala hyväksyy meidät ja kuulee meitä, koska Jeesus on ainut, joka on sovittanut meidän synnit.
Muut uskonnot perustuvat ansioon ja ihmisten tekoihin, yrityksiin valmistaa ja ansaita itse tie Jumalan luo, siinä onnistumatta. Muissa uskonnoissa ei ole sovitustakaan. Ne eivät voi antaa ihmiselle todellista rauhaa, varmaa pelastusta, anteeksiantoa, vapautta synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudesta eikä aidosti hyvää omaatuntoa. Kaikki jää ihmisen varaan ja on jo tuhoon tuomittua.
Kristinusko on ainut poikkeus. Kristinusko puhtaana perustuu armoon ja Jumalan tekoon. Hän itse on valmistanut meille tien luokseen Jeesuksessa ja Hän tarjoaa sitä jokaiselle lahjaksi. Kaikki on jo valmiina. Se on täytetty. Jeesuksessa meillä on pelastus, rauha, anteeksiantamus, vapaus synnistä, kuolemasta ja perkeleestä ja hyvä omatuntokin. Jeesuksen usko on pelastavaa uskoa ja Hän tahtoo, että kaikki saisivat sen. Antakaa pelastaa itsenne tästä perkeleen valtakunnasta ja nurjasta sukupolvesta!!
Miksi jäädä jonkin epävarman uskon varaan, kun aito pelastava usko on tarjolla lahjaksi?
Miksi yrittää itse suurella vaivalla valmistaa tietä taivaaseen siinä onnistumatta, kun tie on jo valmistettu?
Miksi jatkaisit matkaasi raahaten synnin kahleita mukanasi, kun Jeesus voisi sinut vapauttaa?
Mitä järkeä on työntää pää pusikkoon ja väittää, ettei mitään Jumalaa olekaan, kun Hän kuitenkin on olemassa ja sinäkin sisimmässäsi sen tiedät?
Miksi menisit helvettiin, kun taivaaseenkin pääsisit? Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut!
Kaikki usko ei ole pelastavaa uskoa.
Kannattaa miettiä tarkkaan uskonsa perustaa ja kohdetta, jos haluaa pelastua.
Totuus löytyy Raamatusta:
"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä (kuin Jeesus) ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman. " Ap. T. 4:12
Raamattu ilmoittaa selvästi, että yksin Jeesus Kristus voi ihmisen pelastaa. Hän on ainut, joka on sovittanut meidät Jumalan kanssa. Hän on ainut, joka kuoli puolestamme ja heräsi kuolleista valmistaakseen meille tien Jumalan luo.
Jeesus sanoo: "Minä ole tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6
Tämä sanoo senkin, että jos uskot Jumalaan, mutta et Jeesukseen, sekään ei sinua pelasta. Et voi tuntea Jumalaa ilman Jeesusta, joka on välittäjä ja sovittaja. Jumala hyväksyy meidät vain Jeesuksen sovitustyön kautta. Vain uskomalla Jeesukseen ihminen pelastuu, niin on Jumala säätänyt. Jos uskossasi on Jumala ilman Jeesusta, Hän ei sinua kuule, etkä ole Hänen omansa, et ole myöskään saanut syntejäsi anteeksi, vaan olet edelleen kadotustuomion alainen. Vain Jeesuksen kautta meistä tulee Jumalan lapsia, saamme synnit anteeksi ja pelastumme, ja vain Jeesuksen kautta Jumala hyväksyy meidät ja kuulee meitä, koska Jeesus on ainut, joka on sovittanut meidän synnit.
Muut uskonnot perustuvat ansioon ja ihmisten tekoihin, yrityksiin valmistaa ja ansaita itse tie Jumalan luo, siinä onnistumatta. Muissa uskonnoissa ei ole sovitustakaan. Ne eivät voi antaa ihmiselle todellista rauhaa, varmaa pelastusta, anteeksiantoa, vapautta synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudesta eikä aidosti hyvää omaatuntoa. Kaikki jää ihmisen varaan ja on jo tuhoon tuomittua.
Kristinusko on ainut poikkeus. Kristinusko puhtaana perustuu armoon ja Jumalan tekoon. Hän itse on valmistanut meille tien luokseen Jeesuksessa ja Hän tarjoaa sitä jokaiselle lahjaksi. Kaikki on jo valmiina. Se on täytetty. Jeesuksessa meillä on pelastus, rauha, anteeksiantamus, vapaus synnistä, kuolemasta ja perkeleestä ja hyvä omatuntokin. Jeesuksen usko on pelastavaa uskoa ja Hän tahtoo, että kaikki saisivat sen. Antakaa pelastaa itsenne tästä perkeleen valtakunnasta ja nurjasta sukupolvesta!!
Miksi jäädä jonkin epävarman uskon varaan, kun aito pelastava usko on tarjolla lahjaksi?
Miksi yrittää itse suurella vaivalla valmistaa tietä taivaaseen siinä onnistumatta, kun tie on jo valmistettu?
Miksi jatkaisit matkaasi raahaten synnin kahleita mukanasi, kun Jeesus voisi sinut vapauttaa?
Mitä järkeä on työntää pää pusikkoon ja väittää, ettei mitään Jumalaa olekaan, kun Hän kuitenkin on olemassa ja sinäkin sisimmässäsi sen tiedät?
Miksi menisit helvettiin, kun taivaaseenkin pääsisit? Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut!
tiistai 5. marraskuuta 2019
Halveksittu lahja
Kuvitellaan että olet kuninkaalle velkaa niin ison summan rahaa, ettet voi maksaa sitä koko elinaikanasi, ja tästä syystä kuningas aikoo heittää sinut vankeuteen loppu iäksesi. Mutta kuninkaan poika tulee ja armahtaa sinua, maksaa koko sen velan jota et itse voinut maksaa ja näin vapauttaa sinut vankilasta. Mitä teet? Tahdotko silti mennä väen väkisin vankilaan? Pilkkaatko auttajaasi kenties? Kiellätkö kokonaan jopa hänen olemassaolonsa? Vihaatko häntä? Halveksitko häntä?
Useimmat varmaan vastaisivat ”en”. Mutta silti suurin osa ihmisistä tekee juuri näin. Ja vieläpä Jumalalle ja Hänen Pojalleen Jeesukselle, joka on maksanut jokaisen valtavan syntivelan omalla hengellään. Jeesus sovitti meidän synnit, ettei meidän tarvitsisi mennä helvettiin. Silti moni sinne haluaa väkisin. Niin moni vihaa auttajaansa, pilkkaa ja halveksii Häntä ja kieltää Hänet, ainoan, joka heitä voi auttaa. Voiko julmempaa toimintaa olla?!
Jeesus lunasti sinut omalla hengellään. Hän antoi itsensä alttiiksi meidän edestämme, ettei kukaan joutuisi kadotukseen. Hän on vapauttanut meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Silti niin moni ihminen haluaa pysyä edelleen synnin, kuoleman ja perkeleen vallassa. Moni jopa kieltää Auttajansa, pilkkaa Häntä ja Hänen omiaan. Sellaiset eivät tahdo pelastua, vaan menevät helvettiin omasta tahdostaan. Kuinka sairasta se onkaan, että ihminen hylkää pelastuksen ja Auttajansa! He eivät tiedä mitä tekevät.
Kuulitko sinä niihin, jotka sylkevät Jeesusta vasten kasvoja, siitä huolimatta, että Hän on sovittanut syntisi ja tarjoaa sinulle pelastusta? Jos kuulut, niin mieti uudestaan! Tahdotko todella mennä väkisin helvettiin välittämättä siitä, että sinulle on valmistettu lahjaksi pelastus, joka maksoi Jumalan Pojan hengen? Jos joku ihminen kuolisi puolestasi pelastaakseen henkesi, tuskin häntä vihaisit ja halveksisit, tuskin kieltäisit hänet ja sen, kuinka hän sinun henkesi pelasti kuolemalla puolestasi.
Jumala on suurempi, kuin yksikään ihminen, ja silti Hänen pelastustyönsä torjutaan ja Hänet itsensäkin kielletään. Tämä onkin ainut kadottava synti. Tiedä siis ihminen, joka näin teet, että olet tuominnut itse itsesi kadotukseen. Älä heitä ikuisuuttasi hukkaan! Käänny Herran Jeesuksen puoleen, Hän tahtoo pelastaa sinut ja ottaa sinut mielellään vastaan. Vaikka olisit tehnyt mitä pahuutta, Jeesus ei heitä sinua pois luotaan, Hän ei tuomitse, vaan Hän armahtaa ja antaa syntisi anteeksi. Hän on tehnyt edestäsi niin suuren työn, ettei sinun tarvitse joutua kadotukseen, etkö voisi ottaa tämän lahjan vastaan?
sunnuntai 6. lokakuuta 2019
Parannus
Parannus on sydämen kääntyminen Jumalan tykö. Parannus ei ole vain pahojen tekojen hylkäämistä, todelliseen parannukseen tarvitaan mielenmuutos, metanoia ja elävä yhteys Jumalaan.
Moni luulee, että parannus on sitä, että vain luovutaan pahoista teoista. Sekin on osa parannusta, mutta tärkein puuttuu. Todellinen parannus on kääntymistä Jumalan tykö, uskoa Herraan Jeesukseen, josta seuraa syntien anteeksi saaminen, mielenmuutos, josta seuraa uusi elämä Kristuksessa ja sen myötä myös pahojen tekojen hylkääminen.
Vailla uskoa Jeesukseen parannus ei ole todellinen. Se on kuviteltua omavanhurskautta ja vailla todellista arvoa.Vailla uskoa parannus on turhaa, vaikka jättäisitkin pahat teot ja toiminnat pois, se ei mitään hyödyttäisi, ei se sinua pelastaisi. Moni kuvittelee tehneensä parannuksen ja luulee olevansa menossa taivaaseen, vaikka ei usko Jeesukseen. Se on harhaa, pelkkää ulkonaista touhuamista, joka näyttää kyllä hyvältä, mutta todellisuudessa sydän on edelleen jumalaton ja saastainen, kadotukseen matkalla. Tällainen vailla uskoa oleva parannus tekee ihmisen omavanhurskaaksi ja se saa ihmisen kuvittelemaan, että hän voisi itse itsensä pelastaa. ”Eihän tässä mitään Jumalaa tarvita!”, huutaa tällainen omiin kykyihinsä luottava sokea fariseus. Tällainen omavanhurskas ”parannus” on siis vaarallinen.
Ihmisen uudestisyntymätön tahto on kääntynyt pois Jumalasta, se on Jumalan vihollinen ja perkeleen orja. Ihmisen tahto on halu pahuuteen, kuten 1. Moos. 8:21 toteaa: ”Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.” ja tämän sanoo Jumala. Hän ei valehtele, vaan se valehtelee, joka toisin väittää.
Ihminen on syntiinlankeemuksen myötä niin syvästi turmeltunut, ettei ihmisen sieluun eikä ruumiiseen, ei ulkoisiin eikä sisäisiin kykyihin ole jäänyt mitään puhdasta ja hyvää. Ihminen on kauttaaltaan paha ja turmeltunut syntiinlankeemuksen myötä, ja tämä koskee koko ihmiskuntaa. ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan. Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.” Room. 3:10-12
Turha kuvitellakaan olevansa pyhä, puhdas ja hyvä ihminen. Jumalan Sana todistaa, ettei kukaan ole hyvä tässä maailmassa. Tämä synnin turmelus on meille käsittämätön asia. Sitä ei voi oppia tuntemaan kuin Jumalan Sanan kautta. On itsepetosta kuvitella olevansa ”pohjimmiltaan ihan hyvä ihminen”. Tällainen itsepetos on tyypillistä ihmiselle, ja jos sitä ei saada pois, se vie lopulta tämän ”ihan hyvän ihmisen” kadotukseen. Viimeistään siellä ihminen tajuaa, ettei ollutkaan pohjimmiltaan ihan hyvä ihminen, vaan läpeensä paha ja turmeltunut. Olisi elintärkeää ymmärtää tämä asia ennen kuin vasta kadotuksessa, jossa kaikki on jo liian myöhäistä. Jeesus tuli maailmaan siksi, ettei kenenkään tarvitsisi mennä kadotukseen. Vain Jeesuksessa on pelastus.
Ennen uudestisyntymistä (eli uskoon tuloa) ihminen on hengellisesti kuollut, eikä hän voi itse itseään herättää hengelliseen elämään. Sen vaikuttaa Jumala Pyhän Henkensä ja Sanansa kautta. Ei Jumala tahdo jättää ihmistä hengelliseen kuolemaan, vaan Hän kutsuu jokaista luokseen. Ihminen voi joko suostua tähän tai sitten torjua Jumalan kutsun. Herra ei väkisin pelasta. Kuitenkin jokaisella on etsikkoaikansa.
Jeesus Kristus kutsuu luokseen kaikkia syntisiä ja Hän lupaa auttaa meitä. Hän tahtoo auttaa ihmistä ja pelastaa hänet. Ei Hän turhaan antanut henkeään ristillä meidän edestämme. Sanassaan Hän tarjoaa itsensä ja kutsuu jokaista pelastukseen. Hän tahtoo, että Hänen Sanaansa kuultaisi korvia tukkimatta ja Sanaa halveksimatta, sillä Hänen Sanansa antaa meille elämän. Herra lupaa Pyhän Hengen vaikutuksen ja voiman, myös oman apunsa. Joka uskoo, se pelastuu.
Sanan yhteydessä Pyhä Henki avaa sydämet ja antaa uskon ja ymmärryksen. Ihmisen kääntymys on Jumalan työ, Pyhän Henkensä kautta Hän antaa meille elämän. Ilman Hänen armoaan me emme kykene uskomaan. Parannuksen ja uskon vaikuttaa Jumala. ”Sillä armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ette itsenne kautta, -se on Jumalan lahja-, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Ef. 2:8
Jumalan Sanan kautta Pyhä Henki uudestisynnyttää ihmisen ja vaikuttaa parannuksen ja kääntymyksen, jolloin ihmisen tahto uudistuu ja muuttuu. Ihminen oppii tuntemaan totuuden niin itsestään, kuin myös maailmasta ja elämästä. Vanhat pahat tavat alkaa tuntua pahalta ja ne jäävät pois. Tapahtuu metanoia, mielenmuutos ja ihmisestä tulee Jumalan lapsi. Hän pelastuu ja pääsee vapaaksi perkeleen orjuudesta. Ihminen siirtyy perkeleen valtakunnasta Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan ja pelastuu. Tämän tahtoo Jumala tehdä jokaiselle.
Se, ettei kaikki käänny ja usko, johtuu siitä, ettei ihmiset kuule Jumalan Sanaa lainkaan, vaan ylimielisesti halveksii Sanaa ja tukkii korvansa, paaduttaa sydämensä ja näin torjuu Jumalan kutsun. Näin ihminen itse estää Pyhän Hengen parantavan ja eläväksitekevän vaikutuksen, joka voisi hänet pelastaa. Ja jos ihminen kuuleekin sanaa, hän ei siitä välitä. Ihminen itse sinetöi kohtalonsa paaduttamalla itsensä, kun Jumala kutsuu häntä pelastukseen. Syy siihen, ettei kaikki pelastu, on ihmisessä itsessään, ei Jumalassa.
Tänäänkin Jumala kutsuu ihmisiä parannukseen. Älkää heittäjä pelastusta hukkaan! Älkää paaduttako sydämiänne, antakaa Jumalan pelastaa teidät!
Moni luulee, että parannus on sitä, että vain luovutaan pahoista teoista. Sekin on osa parannusta, mutta tärkein puuttuu. Todellinen parannus on kääntymistä Jumalan tykö, uskoa Herraan Jeesukseen, josta seuraa syntien anteeksi saaminen, mielenmuutos, josta seuraa uusi elämä Kristuksessa ja sen myötä myös pahojen tekojen hylkääminen.
Vailla uskoa Jeesukseen parannus ei ole todellinen. Se on kuviteltua omavanhurskautta ja vailla todellista arvoa.Vailla uskoa parannus on turhaa, vaikka jättäisitkin pahat teot ja toiminnat pois, se ei mitään hyödyttäisi, ei se sinua pelastaisi. Moni kuvittelee tehneensä parannuksen ja luulee olevansa menossa taivaaseen, vaikka ei usko Jeesukseen. Se on harhaa, pelkkää ulkonaista touhuamista, joka näyttää kyllä hyvältä, mutta todellisuudessa sydän on edelleen jumalaton ja saastainen, kadotukseen matkalla. Tällainen vailla uskoa oleva parannus tekee ihmisen omavanhurskaaksi ja se saa ihmisen kuvittelemaan, että hän voisi itse itsensä pelastaa. ”Eihän tässä mitään Jumalaa tarvita!”, huutaa tällainen omiin kykyihinsä luottava sokea fariseus. Tällainen omavanhurskas ”parannus” on siis vaarallinen.
Ihmisen uudestisyntymätön tahto on kääntynyt pois Jumalasta, se on Jumalan vihollinen ja perkeleen orja. Ihmisen tahto on halu pahuuteen, kuten 1. Moos. 8:21 toteaa: ”Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.” ja tämän sanoo Jumala. Hän ei valehtele, vaan se valehtelee, joka toisin väittää.
Ihminen on syntiinlankeemuksen myötä niin syvästi turmeltunut, ettei ihmisen sieluun eikä ruumiiseen, ei ulkoisiin eikä sisäisiin kykyihin ole jäänyt mitään puhdasta ja hyvää. Ihminen on kauttaaltaan paha ja turmeltunut syntiinlankeemuksen myötä, ja tämä koskee koko ihmiskuntaa. ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan. Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.” Room. 3:10-12
Turha kuvitellakaan olevansa pyhä, puhdas ja hyvä ihminen. Jumalan Sana todistaa, ettei kukaan ole hyvä tässä maailmassa. Tämä synnin turmelus on meille käsittämätön asia. Sitä ei voi oppia tuntemaan kuin Jumalan Sanan kautta. On itsepetosta kuvitella olevansa ”pohjimmiltaan ihan hyvä ihminen”. Tällainen itsepetos on tyypillistä ihmiselle, ja jos sitä ei saada pois, se vie lopulta tämän ”ihan hyvän ihmisen” kadotukseen. Viimeistään siellä ihminen tajuaa, ettei ollutkaan pohjimmiltaan ihan hyvä ihminen, vaan läpeensä paha ja turmeltunut. Olisi elintärkeää ymmärtää tämä asia ennen kuin vasta kadotuksessa, jossa kaikki on jo liian myöhäistä. Jeesus tuli maailmaan siksi, ettei kenenkään tarvitsisi mennä kadotukseen. Vain Jeesuksessa on pelastus.
Ennen uudestisyntymistä (eli uskoon tuloa) ihminen on hengellisesti kuollut, eikä hän voi itse itseään herättää hengelliseen elämään. Sen vaikuttaa Jumala Pyhän Henkensä ja Sanansa kautta. Ei Jumala tahdo jättää ihmistä hengelliseen kuolemaan, vaan Hän kutsuu jokaista luokseen. Ihminen voi joko suostua tähän tai sitten torjua Jumalan kutsun. Herra ei väkisin pelasta. Kuitenkin jokaisella on etsikkoaikansa.
Jeesus Kristus kutsuu luokseen kaikkia syntisiä ja Hän lupaa auttaa meitä. Hän tahtoo auttaa ihmistä ja pelastaa hänet. Ei Hän turhaan antanut henkeään ristillä meidän edestämme. Sanassaan Hän tarjoaa itsensä ja kutsuu jokaista pelastukseen. Hän tahtoo, että Hänen Sanaansa kuultaisi korvia tukkimatta ja Sanaa halveksimatta, sillä Hänen Sanansa antaa meille elämän. Herra lupaa Pyhän Hengen vaikutuksen ja voiman, myös oman apunsa. Joka uskoo, se pelastuu.
Sanan yhteydessä Pyhä Henki avaa sydämet ja antaa uskon ja ymmärryksen. Ihmisen kääntymys on Jumalan työ, Pyhän Henkensä kautta Hän antaa meille elämän. Ilman Hänen armoaan me emme kykene uskomaan. Parannuksen ja uskon vaikuttaa Jumala. ”Sillä armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ette itsenne kautta, -se on Jumalan lahja-, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Ef. 2:8
Jumalan Sanan kautta Pyhä Henki uudestisynnyttää ihmisen ja vaikuttaa parannuksen ja kääntymyksen, jolloin ihmisen tahto uudistuu ja muuttuu. Ihminen oppii tuntemaan totuuden niin itsestään, kuin myös maailmasta ja elämästä. Vanhat pahat tavat alkaa tuntua pahalta ja ne jäävät pois. Tapahtuu metanoia, mielenmuutos ja ihmisestä tulee Jumalan lapsi. Hän pelastuu ja pääsee vapaaksi perkeleen orjuudesta. Ihminen siirtyy perkeleen valtakunnasta Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan ja pelastuu. Tämän tahtoo Jumala tehdä jokaiselle.
Se, ettei kaikki käänny ja usko, johtuu siitä, ettei ihmiset kuule Jumalan Sanaa lainkaan, vaan ylimielisesti halveksii Sanaa ja tukkii korvansa, paaduttaa sydämensä ja näin torjuu Jumalan kutsun. Näin ihminen itse estää Pyhän Hengen parantavan ja eläväksitekevän vaikutuksen, joka voisi hänet pelastaa. Ja jos ihminen kuuleekin sanaa, hän ei siitä välitä. Ihminen itse sinetöi kohtalonsa paaduttamalla itsensä, kun Jumala kutsuu häntä pelastukseen. Syy siihen, ettei kaikki pelastu, on ihmisessä itsessään, ei Jumalassa.
Tänäänkin Jumala kutsuu ihmisiä parannukseen. Älkää heittäjä pelastusta hukkaan! Älkää paaduttako sydämiänne, antakaa Jumalan pelastaa teidät!
keskiviikko 17. heinäkuuta 2019
Syntisen teksti synnistä
Synti
Nykypäivänä tämä käsite on monelta hukassa. Moni jopa väittää, ettei syntiä ole. Kyllä sitä vain on. Meissä kaikissa asuu synti, koska olemme langenneita jokaikinen. Joka väittää, ettei syntiä ole, on sokea. Ja joka väittää olevansa vailla syntiä, tekee Jumalan valehtelijaksi. Jumala ei valehtele. Toisin kuin ihminen, joka valehtelee joka päivä useita kertoja. Synti on todella sokaissut ne, jotka kuvittelevat olevansa ”ihan hyviä ihmisiä”. Hyviä ihmisiä ei ole olemassakaan.
Etkö näe sitä kaikkea pahuutta, mitä maailmassa on? Sodat, terrori, murhat, varkaudet ja muut rikokset, puolison pettämiset ja jättämiset, petokset, juonittelut, riidat, valheet, epäjumalienpalvonta, epäusko, viha, väkivalta, abortit, Jumalan pilkka, Jumalan kieltäminen jne. Kaikki nämä ja monet muut pahuudet ovat ihmisten aikaansaannosta. Eikö se jo kerro, että meissä ja meidän vuoksi maailmassa on syntiä? Synti on pahuutta, joka turmelee niin meidät itsemme, sekä kaikki lähellämme olevat. Laajemmin synti turmelee koko maailman. Ja vielä: synneistä pahin on se, ettei uskota Jeesukseen Kristukseen, joka on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan.
Raamattu puhuu paljon synnistä. Kun luet näitä kohtia, tulet löytämään itsesi niistä. Jos et löydä, valehtelet itsellesi sokeudessasi.
2. Tim. 3:1-5:
”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hehkumaan enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Sen kaltaisia karta.”
Room. 1:29-32
”He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; he ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sen kaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet; eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.”
Gal. 5:19-21
”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, määssäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanoin, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”
Kuulostaako yhtään tutulta? Tämähän on ihan selvää kuvausta nykypäivän ihmisistä. Ja moni ei edes pidä näitä vääryytenä! Ihmiset suorastaan suosivat näitä syntejä. Pahuus rehottaa, ihmiset tekevät innolla syntiä ja vielä luulevat olevansa ”ihan hyviä ihmisiä”. Näin käy kun luovutaan elävästä Jumalasta. Valitettavasti. Pahuus vain leviää ja ihmiset sokeutuvat omalle pahuudelleen. Ja vielä kuvitellaan, että kyllä Jumala varmasti pelastaa, vaikkei edes uskota Häneen! Ei Jumala pelasta niitä, jotka Hänet ovat hylänneet, jotka eivät Häneen usko. Sellaiset Jumala tuomitsee kadotukseen, elleivät käänny ja tee parannusta. Ei ihminen ”hyvyydellään” (jota ei ole!) pääse taivaaseen. Raamattu sanoo: ” Ei ole ketään vanhurskasta, ei yhden yhtäkään.. Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”. Synnissä eläessämme olemme vailla toivoa, matkalla kadotukseen. Jokainen tekee näitä syntejä, ihan jokainen, kirjoittaja itsekin. Valitettavasti. Joka väittää olevansa synnitön, se pettää itseänsä. Synti on turmellut meidät jokaista soluamme myöten. Emme pääse siitä eroon kokonaan kuin vasta kuolemassa.
Kuolemaa on kahdenlaista: toinen johtaa kadotukseen, toinen taivaaseen. Ei elämä kuolemaan pääty. Jumala loi meistä iankaikkisia olentoja, mutta syntiinlankeemuksessa kuolema tuli maailmaan. Synnin palkka on kuolema.
On kaksi tietä: lavea tie helvettiin ja kaita ristin tie taivaaseen. Kumpaa tietä kuljet? Helvettiin johtava tie on täynnä noita edellä mainittuja syntejä, piittaamattomuutta niistä, Jumalan vihaamista ja kieltämistä, kulkua ilman Armahtajaa, Herraa Jeesusta, joka tahtoisi jokaisen pelastaa. Helvetin tien valinnut ei vain tahdo antaa Jeesuksen itseään pelastaa. Synti sokaisee meidät niin pahasti, ettemme edes ymmärrä olevamme pelastuksen tarpeessa, vaikka todellisuudessa olemme suuressa hädässä. Vailla uskoa Jeesukseen ihminen joutuu kadotukseen, iankaikkiseen tuskaan ja kauhuun. Kun ihminen kieltää Jeesuksen, hän on itse itsensä tuominnut kadotukseen. Jumala ei tahtoisi kenenkään joutuvan kadotukseen, ihminen tekee itse sen valinnan. Vain se synti johtaa kadotukseen, kun ei uskota Herraan Jeesukseen. Kun ei ole uskoa, ei ole anteeksiantamustakaan synneistä, koska ei uskota syntien sovittajaan, Jeesukseen, eikä uskota edes koko sovitustyöhön. Ja kun ei uskota maailman Vapahtajaa, ei oteta pelastusta vastaan, silloin kuollaan syntiin ja joudutaan kadoukseen. Ihan omasta tahdosta.
On myös kaita ristin tie. Sitä kulkeva on saanut syntinsä anteeksi ja on pelastettu uskon kautta Jeesukseen. Hän elää Jumalan yhteydessä ja on saanut rauhan ja vapauden saatanan ja synnin vallasta. Helvetin tien kulkijat ovat kaikki saatanan orjuudessa, ja sen todistaa kaikki se vääryys, jota he tekevät ja jossa he elävät. Ristin tien kulkija on matkalla taivaaseen, hänellä on iankaikkinen elämä Jeesuksessa, joka on hänet lunastanut ja sovittanut. Jeesus sovitti koko maailman synnit, ja joka ottaa vastaan tämän syntien anteeksiannon, se pelastuu. Vaikka uskovaan ristin tien kulkijaan jääkin vielä synti, sitä ei hänen syykseen lueta, koska Jeesus on sovittanut synnit. Ne taas, jotka eivät usko, kuolevat synneissään, koska eivät ole tahtoneet uskoa Jeesukseen, joka heidänkin synnit sovitti.
Jeesus todella kärsi häpeällisen kuoleman ristillä ja nousi kuolleista kolmantena päivänä. Hän teki sen sinun vuoksesi, minun vuokseni, kaikkien vuoksi, ettei meidän tarvitsisi mennä kadotukseen, vaan saisimme ikuisen elämän ja pelastuisimme. Pelastus on lahja, uskolla omistettava, kaikki on jo valmiina, se on täytetty. On hulluutta jättää tämä lahja sikseen, lahja, joka maksoi Jumalan Pojan hengen! ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” Room. 8:1. Älkää heittäkö tätä lahjaa roskana pois!
Kirjoittanut: Jenna Karjalainen
Nykypäivänä tämä käsite on monelta hukassa. Moni jopa väittää, ettei syntiä ole. Kyllä sitä vain on. Meissä kaikissa asuu synti, koska olemme langenneita jokaikinen. Joka väittää, ettei syntiä ole, on sokea. Ja joka väittää olevansa vailla syntiä, tekee Jumalan valehtelijaksi. Jumala ei valehtele. Toisin kuin ihminen, joka valehtelee joka päivä useita kertoja. Synti on todella sokaissut ne, jotka kuvittelevat olevansa ”ihan hyviä ihmisiä”. Hyviä ihmisiä ei ole olemassakaan.
Etkö näe sitä kaikkea pahuutta, mitä maailmassa on? Sodat, terrori, murhat, varkaudet ja muut rikokset, puolison pettämiset ja jättämiset, petokset, juonittelut, riidat, valheet, epäjumalienpalvonta, epäusko, viha, väkivalta, abortit, Jumalan pilkka, Jumalan kieltäminen jne. Kaikki nämä ja monet muut pahuudet ovat ihmisten aikaansaannosta. Eikö se jo kerro, että meissä ja meidän vuoksi maailmassa on syntiä? Synti on pahuutta, joka turmelee niin meidät itsemme, sekä kaikki lähellämme olevat. Laajemmin synti turmelee koko maailman. Ja vielä: synneistä pahin on se, ettei uskota Jeesukseen Kristukseen, joka on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan.
Raamattu puhuu paljon synnistä. Kun luet näitä kohtia, tulet löytämään itsesi niistä. Jos et löydä, valehtelet itsellesi sokeudessasi.
2. Tim. 3:1-5:
”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hehkumaan enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Sen kaltaisia karta.”
Room. 1:29-32
”He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; he ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sen kaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet; eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.”
Gal. 5:19-21
”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, määssäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanoin, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”
Kuulostaako yhtään tutulta? Tämähän on ihan selvää kuvausta nykypäivän ihmisistä. Ja moni ei edes pidä näitä vääryytenä! Ihmiset suorastaan suosivat näitä syntejä. Pahuus rehottaa, ihmiset tekevät innolla syntiä ja vielä luulevat olevansa ”ihan hyviä ihmisiä”. Näin käy kun luovutaan elävästä Jumalasta. Valitettavasti. Pahuus vain leviää ja ihmiset sokeutuvat omalle pahuudelleen. Ja vielä kuvitellaan, että kyllä Jumala varmasti pelastaa, vaikkei edes uskota Häneen! Ei Jumala pelasta niitä, jotka Hänet ovat hylänneet, jotka eivät Häneen usko. Sellaiset Jumala tuomitsee kadotukseen, elleivät käänny ja tee parannusta. Ei ihminen ”hyvyydellään” (jota ei ole!) pääse taivaaseen. Raamattu sanoo: ” Ei ole ketään vanhurskasta, ei yhden yhtäkään.. Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”. Synnissä eläessämme olemme vailla toivoa, matkalla kadotukseen. Jokainen tekee näitä syntejä, ihan jokainen, kirjoittaja itsekin. Valitettavasti. Joka väittää olevansa synnitön, se pettää itseänsä. Synti on turmellut meidät jokaista soluamme myöten. Emme pääse siitä eroon kokonaan kuin vasta kuolemassa.
Kuolemaa on kahdenlaista: toinen johtaa kadotukseen, toinen taivaaseen. Ei elämä kuolemaan pääty. Jumala loi meistä iankaikkisia olentoja, mutta syntiinlankeemuksessa kuolema tuli maailmaan. Synnin palkka on kuolema.
On kaksi tietä: lavea tie helvettiin ja kaita ristin tie taivaaseen. Kumpaa tietä kuljet? Helvettiin johtava tie on täynnä noita edellä mainittuja syntejä, piittaamattomuutta niistä, Jumalan vihaamista ja kieltämistä, kulkua ilman Armahtajaa, Herraa Jeesusta, joka tahtoisi jokaisen pelastaa. Helvetin tien valinnut ei vain tahdo antaa Jeesuksen itseään pelastaa. Synti sokaisee meidät niin pahasti, ettemme edes ymmärrä olevamme pelastuksen tarpeessa, vaikka todellisuudessa olemme suuressa hädässä. Vailla uskoa Jeesukseen ihminen joutuu kadotukseen, iankaikkiseen tuskaan ja kauhuun. Kun ihminen kieltää Jeesuksen, hän on itse itsensä tuominnut kadotukseen. Jumala ei tahtoisi kenenkään joutuvan kadotukseen, ihminen tekee itse sen valinnan. Vain se synti johtaa kadotukseen, kun ei uskota Herraan Jeesukseen. Kun ei ole uskoa, ei ole anteeksiantamustakaan synneistä, koska ei uskota syntien sovittajaan, Jeesukseen, eikä uskota edes koko sovitustyöhön. Ja kun ei uskota maailman Vapahtajaa, ei oteta pelastusta vastaan, silloin kuollaan syntiin ja joudutaan kadoukseen. Ihan omasta tahdosta.
On myös kaita ristin tie. Sitä kulkeva on saanut syntinsä anteeksi ja on pelastettu uskon kautta Jeesukseen. Hän elää Jumalan yhteydessä ja on saanut rauhan ja vapauden saatanan ja synnin vallasta. Helvetin tien kulkijat ovat kaikki saatanan orjuudessa, ja sen todistaa kaikki se vääryys, jota he tekevät ja jossa he elävät. Ristin tien kulkija on matkalla taivaaseen, hänellä on iankaikkinen elämä Jeesuksessa, joka on hänet lunastanut ja sovittanut. Jeesus sovitti koko maailman synnit, ja joka ottaa vastaan tämän syntien anteeksiannon, se pelastuu. Vaikka uskovaan ristin tien kulkijaan jääkin vielä synti, sitä ei hänen syykseen lueta, koska Jeesus on sovittanut synnit. Ne taas, jotka eivät usko, kuolevat synneissään, koska eivät ole tahtoneet uskoa Jeesukseen, joka heidänkin synnit sovitti.
Jeesus todella kärsi häpeällisen kuoleman ristillä ja nousi kuolleista kolmantena päivänä. Hän teki sen sinun vuoksesi, minun vuokseni, kaikkien vuoksi, ettei meidän tarvitsisi mennä kadotukseen, vaan saisimme ikuisen elämän ja pelastuisimme. Pelastus on lahja, uskolla omistettava, kaikki on jo valmiina, se on täytetty. On hulluutta jättää tämä lahja sikseen, lahja, joka maksoi Jumalan Pojan hengen! ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” Room. 8:1. Älkää heittäkö tätä lahjaa roskana pois!
Kirjoittanut: Jenna Karjalainen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)