Käsittämätön Rakkaus

Kun kävin yhtenä iltana rukouskävelyllä, sain siinä rukoillessa kokea pisaran Jumalan rakkautta.
 Siinä kävellessä oivalsin, et kuinka suuri rakkauden teko sekin on, että Herra on minutkin tänne luonut. Se on jotain aivan käsittämätöntä, Jumalan rakkaus nimittäin.
 Siinä kävellessä sit näin tiellä paljon ihmisten ja eläinten jälkiä, ja ymmärsin että Herra rakastaa näitäkin aivan äärettömän paljon. Hän rakastaa kaikkia luotujaan. Siinä kävellessä itsekin koin voimakasta rakkautta niitä kohtaan, joita siinä oli kävellyt, vaikka en edes tiennyt ketä siinä oli kulkenut.
 Niin voimakas se rakkaus oli, et itkin.
 Se oli käsittämätöntä. Ja se oli vain pieni pisara Jumalan rakkaudesta, ja silti niin voimakasta, niin repivää, etten olis varmaan kestänyt enempää.
 Mulle tuli hirvee huoli ihmisten sieluista, surin niitä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta, eivät usko Häneen. Halusin kovasti että kaikki pelastuisivat. Olin niin huolissani ja koin tuskaa niistä, jotka ovat valinneet kieltää Jumalan ja heittää pelastuksen hukkaan. Pelastuksen, joka on kaikille tarkoitettu. Tämä tuska ja huoli on mulla edelleen.

Kuinka suuri rakkauden teko Jumalalta oli se, kun Hän lähetti ainokaisen Poikansa Jeesuksen tänne maailmaan sovittamaan meidän synnit ristillä, ja niin  Hän lahjoittaa meille syntisille ihmisille pelastuksen.
 Hän ei tahdo yhdenkään ihmisen joutuvan kadotukseen. Siksi Hän lähetti Jeesuksen Kristuksen maailman Vapahtajaksi.
 Jeesuksen, jonka ihmiset edelleen tahtovat kieltää.
 Jeesuksen, jota niin moni edelleen vihaa, herjaa, halveksii.
 Jeesuksen, joka valmisti heillekin pelastuksen!
 "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta!" (Ap.t. 2:40)
Jeesuksen, joka rakkaudessaan kärsi heidänkin vuoksi ristillä, pelastaakseen heidätkin! Joka sovitti kaikki synnit, kantoi ne ristille, kuoli meidän puolestamme! Hän täytti lain, teki sen, mihin me ihmiset emme pysty, emme mitenkään.
 Rakkaudesta Hän teki kaiken.

Eikä me ihmiset voida käsittää Jumalan rakkautta. Se on niin erilaista, aitoa, voimakasta, sitä ei ihminen pysty täysin käsittämään. Jos me saatais kokea Jumalan rakkaus kokonaisuudessaan, me ei sitä kestettäisi. Se on niin voimakasta ja niin aitoa ja erilaista, ettei sitä voi edes sanoin kuvata.
 Sitä ei voi käsittää. Se on niin toisenlaista, kuin ihmisillä. Jumala on rakkaus.

Vaikka maailmassa tapahtuu paljon pahaa, se ei tarkoita etteikö Jumala rakastaisi. Ja monesti hyvinkin pahat asiat kääntyy  hyväksi. Itsekin olen saanut sen huomata.   Monesti on käytävä niin monen vaikeuden läpi ihan siksi, että me nöyrtyisimme ylpeydestämme ja kääntyisimme Jumalan puoleen. Että me ymmärrettäisi, ettei ihminen omin voimin selviä. Herra hyvyydessään tahtoo pelastaa jokaisen.
 "Sillä jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa" (Hebr. 12:6)
 "Meillä on ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdamme; emmekä paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
 Sillä nuo kurittavat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi Hänen pyhyydestään." (Hebr. 12:9-10)
 Siksi meitä kuritetaan, että saisimme elää. Se on kasvatusta, väärämielisen oman tahdon murtamista Herran pelolla, jotta typerä viisastuisi. Ja saisi elää. Kuritus tuottaa myös paljon hyvää (olen itsekin saanut sitä huomata ja iloitsen), vaikkei se kurituksen hetkellä hyvältä tunnukaan.
 "Mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut." (Hebr. 12:11) ja "Vain hullu, pilkkaaja ja ja tyhmä tahtoo jäädä parantumattomaksi ja vihaa kuritusta." Toteaa Aapeli Saarisalo Raamatun sanakirjassa.
 "Hullu sanoo sydämessänsä: 'Ei ole Jumalaa'. Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa" (Ps. 14:1) Siinä tiivistyy ihmisen mielettömyys.

"Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä.
 Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin.." (Ps. 36:2-3)

Meidän syntisen luontomme vuoksi Jumala joutuu käyttämään usein koviakin keinoja, että kääntyisimme pahuudestamme Jeesuksen puoleen ja siten pelastuisimme. Itsekin olen saanut sen kokea ja olen siitä kiitollinen, koska ilman niitä kokemuksia tuskin olisin kääntynyt  Jeesuksen Kristuksen omaksi.
 Ihmisen ylpeys estää Jumalan armon vastaanottamista, ja se ylpeys on nujerrettava, että ihminen voisi pelastua tulevasta vihasta.
 "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkä tähden te kuolisitte, Israelin heimo!" (Hes. 33:11)
 Ja tämä koskee aivan jokaista, koska Herra Jeesus tuli pelastamaan Israelin lisäksi myös koko maailman. Jokaisen Hän tahtoo pelastaa.
 "Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?" (Hes. 18:23)
 "Kääntykää, palatkaa pois kaikista synneistänne, ja älköön syntivelka tulkoon teille lankeemukseksi." (Hes.18:30) Sillä Jeesus Kristus on jo sovittanut kaikkien syntivelan.
 "Heittäkää pois päältänne kaikki syntinne, joilla te olette rikkoneet, ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki." (Hes.18:31) Rakkaudessaan Jumala kutsuu meitä parannukseen ja uuteen elämään Kristuksessa Jeesuksessa. Kun tulee uskoon, saa uuden sydämen ja uuden Hengen, Jumalan Pyhän Hengen, joka vaikuttaa uskovassa kaiken muutoksen parannuksen tiellä.
 "Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." (Ef. 2:8-9)

"Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
silloin sinulla on ilo Herrassa, ja Hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa Häneen, kyllä Hän sen tekee." (Ps. 37:3-5)