Ystävän todistus

 EKSYNYT LAMMAS – VALKEUDESTA PIMEYTEEN JA TAKAISIN

Synnyin joulukuun 4. päivä vuonna 1971 pienviljelijäperheeseen Pohjois-Karjalan Rääkkylässä. Kotiloihini kuului henkinen pahoinpitely ja heitteillejättö, joilla saatana muokkasi jo pienestä saakka sieluni maaperää pahoille tarkoituksilleen. Olin perheen lapsista nuorin ja samalla myös omapäisin tai oikeastaan myös parhaiten kykenevä itsenäiseen ajatteluun. Tämä ei sopinut henkisesti sairaalle isälleni, jolla todennäköisesti oli ns. narsistinen persoonallisuushäiriö vaan minusta tuli perheeni musta lammas. Päälleni heitettiin koko perheen synnit, varsinkin isäni synnit, ns. psykologisen projisoinnin muodossa.

Näin kotona runsaasti demonisia manifestaatioita ns. unihalvauksen muodossa. Unihalvaukset alkoivat kun olin noin 5-vuotias, kaiken kaikkiaan koin unihalvauksen noin 60 kertaa. Luku on arvio, koska en todellakaan pitänyt kirjaa tällaisista asioista! Näin myös hyvin rajuja painajaisia niissä i’issä. Eräässä karhu raateli minut hengiltä ja sillä oli isäni kasvot. Eräässä toisessa tukehduin kurkustani kasvavaan juureen.

Samoihin aikoihin äitini sairastui lopullisesti henkisesti (hänellä diagnosoitiin myöhemmin Paiholan mielisairaalassa paranoidi skitsofrenia, äiti kuuli ääniä ja alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti juuri minua kohtaan). Hänet vietiin hoitoon vasta kun olin 13-vuotias eli hän oli hoitamatta kotona ainakin kahdeksan vuotta!

Unihalvauksessa mieli on täysin hereillä, ts. henkilö ei ole unessa! Pystyin näkemään ympäristöni (makuuhuoneen) juuri sellaisena kuin se on luonnollisilla silmilläni. Suuri pelko ja kauhu valtasi minut aina näissä kohtaamisissa. Jokaisella kerralla noin metrin mittainen täysin mustiin pukeutunut huppupäinen olento tuli istumaan rintani päälle ja tunsin samalla valtavan painon rintakehälläni.

Eräällä kerralla sain pelostani huolimatta sen verran rohkeutta, että uskalsin protestoida hengelle. Sanoin että ”Mene pois! Sinulla ei ole oikeutta olla täällä, tämä on minun kotini. Mene pois täältä!”. Henki katseli minua sadistisesti hymyillen ja sanoi: ”Minulla on oikeus olla täällä. Kaikki teidät lapset on luvattu minulle”. Sitten henki poistui sillä kertaa.

Luultavasti lupauksen tekijä oli ukkini. En ole tästä täysin varma mutta isäni kertoman perusteella hänen lapsuutensa on ollut vieläkin pahempi kuin omani ja ukin elämään on liittynyt povausta ja juopottelua, uhkapeliä ja muuta sellaista. Isä myös mainitsi että ukilla oli pakkomielle rahasta ja rikastumisesta. Jos saatana on sellaista ukille luvannut, niin sitten hän jälleen kerran petti seuraajansa. Meidän suvusta ei koskaan tullut rikasta tai vaikutusvaltaista. Sanoisin paremminkin että sukumme oli halveksittu ja vähäarvoisena pidetty. Ja minusta haluttiin tehdä alimmista alin, olinhan minä halveksittu jopa omassa perheessänikin.

Tämä selittäisi sen miksi olen koko ikäni (senkin minkä olin elänyt uskossa) tuntenut, että olisin ikään kuin välitilassa. Halusin kuulua Jumalalle mutta minulla oli outo tunne, että kuulun myös saatanalle? Vaikka tiedänkin, että Raamattu sanoo ettei voi palvella kuin yhtä herraa.

(Matteus 6:24 Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa).

Joka tapauksessa tulin uskoon noin 8-vuotiaana luettuani erästä Leo Mellerin kirjoittamaa kirjaa (luultavasti jokin Ilmestyskirjan selitysteos. Kyllä, luin 8-vuotiaana jo sellaista materiaalia! Silloin sain ensimmäistä kertaa Pyhän Hengen (muistan yhä sen ilon ja helpotuksen tunteen!).

Elin henkisesti (ja joskus fyysisestikin) väkivaltaisessa kodissa, jossa isäni oli despootti, joka ei suvainnut eriäviä mielipiteitä. Isä oli täysin lannistanut äidin orjakseen ja kaikki lapset olivat vain hänen jatkeitaan. Minä olin ainoa lapsi, joka uskalsi edes joskus sanoa isälle vastaan, joten minusta tuli perheen musta lammas, jota isä koko perheeni opetti vihaamaan!

Uskoni oli ollut enemmän tai vähemmän koetuksella siitä lähtien vaikka en siitä silloin luopunutkaan. Eikä Pyhä Henki luopunut minusta. Kokemukseni omasta isästäni jäytivät minua kuitenkin alati ja ne vaikuttivat erittäin kielteisesti myös Jumala-kuvaani.

Usko Jumalan hyvyyteen oli joka tapauksessa jatkuvasti koetuksilla. Tätä luottamusta nakerti myös koko peruskoulun jatkunut koulukiusaaminen. Mielessäni kävi ajatuksia, että ehkä Jumala ei ole sellainen kuin Raamattu sanoo? Molemmat vanhempani tunnustivat Jeesusta ainakin sanallisesti ja muodollisesti mutta heidän elämänsä kertoi jostain ihan muusta. Aloin miettiä, että kumpaa isää muistuttaa enemmän, Jeesusta vaiko saatanaa? Tulin siihen johtopäätökseen, että hän muistuttaa enemmän jälkimmäistä. Kerroin havainnostani isälleni ja sain vastaukseksi raivokohtauksen.

Siirrytään sitten nykyaikaan. Aloin kuunnella jo yli 10 vuotta sitten metallimusiikkia (aluksi kevyempää sorttia) mutta aikojen kuluessa siirryin yhä vain raskaampaan ja raskaampaan metalliin. Tähän väliin haluan huomauttaa, että en väitä, että kaikki metallimusiikki välttämättä on saatanallista. Tämän musiikin kanssa tulee kuitenkin olla varovainen, koska etenkin raskaammat metallimusiikin muodot ovat usein synkkyyttä ja epätoivoa ihannoivia ja sitä ratkaisuksi tarjoavia.

Muutama vuosi sitten aloin kuunnella death metallia (enimmäkseen ns. melodista death metallia ja ajattelin että tämä puhuu paremmin siitä mitä elämä on, ei Raamattu! Hyvin raskaasta metallimusiikista tuli minulle korvike siitä, mistä Jeesus puhuu sanoessaan olevansa ”tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6).

Death ja black metallin sanoitukset uhkuvat epätoivoa ja synkkyyttä ja siitä huolimatta, että olin uskova, minä rakastin kuunnella tuota kurjuuden sanomaa.

Viime kesänä (2023) heinä-elokuussa tutustuin black metal –yhtyeeseen nimeltä Gaerea ja olin lumoutunut ja vakuuttunut, että nyt olin kohdannut totuuden! Ihmettelin itsekin miksi ihastuminen yhtyeeseen vain jatkuu ja jatkuu kun yleensä uuden yhtyeen ”löydettyäni” kuherruskuukausi päättyy muutaman viikon jälkeen. Jälkikäteen ymmärrän, että olin kirjaimellisesti lumottu. Saatanan voima sai tämän aikaan. Olin kuin rakastunut. Sanoinkin silloin leikilläni, että ”jos tämä musiikki olisi vapaa nainen, minä kosisin sitä välittömästi!”

Lokakuun 2023 lopussa kävin erään ystäväni kanssa (hän ei ole uskova) Mikkelissä Black Box –metallimusiikki festareilla, jossa Gaerea soitti. Jälkikäteen mietin, että oliko tämä Jumalalle siinä mielessä viimeinen pisara, että Hänen Pyhä Henkensä lähti minusta? Koska Jumalan Henki on Pyhä, Hän ei voi asua temppelissä, joka on saastainen ja jota jatkuvasti tahallisesti saastutetaan.

Kun olen Jutellut Hulttiksen kanssa viime viikkoina asiasta, hän sanoo huomanneensa, että festarien jälkeen minusta tuli paljon synkempi ja pimeämpi. Jonkinlainen muuri oli noussut väliimme. Jos minä todella menetin Jumalan Hengen tuossa yhteydessä niin se selittäisi tapahtuneen. Pimeydellä ja valkeudella ei voi olla mitään yhteyttä (2. Kor 6:14-17).

14 Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? 15 Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? 16 Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani". 17 Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani 18ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.

Tiesin jo helmikuussa 2024, että Gaerean symboli merkitsee (muiden asioiden muassa?) voimakasta demonia nimeltä Asmodeus. Sain tämän tiedon lukiessani erään Gaerean musiikkivideon kommentteja, mutta en piitannut asiasta enää siinä vaiheessa. Miksi olisinkaan jos minulla ei enää ollut Pyhää Henkeä? Siinä on jotain muutakin lisäksi, luultavasti jonkinlainen sopimus tai vala, joka sitoo yhtyeen mestariinsa?

Sitten keväällä 2024 aloin kuunnella yhtyettä nimeltä Mgla, joka oli ensimmäinen kuuntelemani yhtye, joka soittaa ”puhtaasti” black metallia (Gaerea, Conjurer ja Møl ovat enemmän tai vähemmän hybridejä, jotka sekoittavat muita genrejä, kuten progressiivista metallia, doom metallia ja kansanmusiikkia, black metalliin). Sellaisessa yhtyeessä pimeyskin on puhtaimmillaan. Voidaan sanoa, että Gaerean kuuntelusta alkoi jyrkkä alamäki, Mglan tullessa mukaan kuvioihin jouduin syöksykierteeseen!

Elämääni tuli muitakin syntejä viime syksyn jälkeen, etenkin alkoholin käyttö (loppukeväästä saakka siitä oli tullut jokaviikkoinen tapa) ja jatkuva kiroilu. En väitä etteikö uskovaltakin voisi lipsahtaa huonoja juttuja suusta mutta jatkuva kiroilu on merkki hengellisestä kuolleisuudesta. (1. Joh. 3:9). En ole Raamatun alkukielten (heprean ja vanhan kreikan) asiantuntija, mutta olen kyllä lukenut Iso Kirja –opistossa teologiaa 2nd Bachelor’s Degreen (suurin piirtein vastaa suomalaista teologian kandidaatin tutkintoa) ja tiedän, että tässä Raamatun kohdassa puhutaan jatkuvasta synninteosta, tahallisesta syntielämästä, ei jostain yksittäisestä lipsahduksesta.

Yksikään Jumalasta syntynyt ei tee (jatkuvasti) syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei voi tehdä (jatkuvasti) syntiä, koska on syntynyt Jumalasta.

En tuntenut suurempia tunnontuskia em. synneistä. Musiikkia en pitänyt minään ongelmana ollenkaan!

Heinä/elokuun vaihteessa 2024 Hulttis sai Herralta kehotuksen rukoilla puolestani. Hän värväsi mukaan muitakin, esimerkiksi Joonan ja Lauran ja muitakin uskovia, mm. joitakin henkilöitä vapikselta. Jenna varoitti minua ja kertoi että oli saanut Herralta kehotuksen tehdä niin (vaikkei hän itse olisi ollutkaan halukas lähtemään koko hommaan).

Minä en ottanut Jennaa vakavasti vaan sanoin hänelle kerta toisensa jälkeen suurin piirtein, että ”Relax! Se on vain musiikkia!...”. Tarkoitin tällä sitä, että pidin kaikkea musiikkia, jopa black metallia, hengellisesti neutraalina (vaikka black metal nimenomaisesti on kehitetty saatanan palvontaa varten). Oli suuri virhe kuvitella, että siellä missä aiemmin on ollut pimeyttä, sitä ei muka siellä enää olisi!

Minun puolestani rukoiltiin noin kolme viikkoa. Mukana oli muitakin veljiä ja sisaria OneWayltä ja vapikselta, esimerkiksi Joona ja Laura. Minä pidin Hulttista vain uskonnollisena fanaatikkona, joka vouhottaa kun hänellä itsellään on traumaattinen tausta, johon liittyy väkivallan kohteeksi joutumista ja myös tätä black metal musiikkia. Ajattelin että hänen oma taustansa estää häntä nauttimasta tällaisesta musiikista. Lähetinkin hänelle myös lopulta vihaisen tekstarin (se oli joko lauantaina tai sunnuntaina 17. – 18. elokuuta), jossa haukuin häntä kiihkoilijaksi, joka ei oman kokemushistoriansa takia kestä kyseistä musiikkia ja haluaa siksi viedä muiltakin viimeiset ilot elämästä.

Viimeisinä päivinä tähän saakka hengellinen turtumus (paatumus) oli kuin satakertaistunut entisestäänkin. Ilmeisesti pimeyden voimat yrittivät pistää minut lopulliseen paatumukseen. Oli kuin minuun olisi pumpattu hengellistä puudutusainetta tai nukutusainetta niin etten olisi ikinä herännyt. Samaan tapaan kuin kirurgi, joka huomaa potilaansa alkavan herätä kesken leikkauksen, lisää nukutusaineen määrää, jotta vahinkoa ei tapahtuisi. Siitäkin muuten on kokemusta mutta en mene nyt siihen.

Jennan vetoomuksista huolimatta olin täysin välinpitämätön, ajattelin suurin piirtein että ”Mitä väliä? Jätä minut rauhaan… Ei kiinnosta”. Edellä mainittua ainutta vihaista purkausta lukuun ottamatta olin täysin välinpitämätön ja turran valherauhan vallassa. Sekään ei herättänyt minua, että olin alkanut tuntea näinä päivinä ns. etiäisiä, ts. minulla oli tunne, että minulla ei olisi kovin paljoa elinaikaa. Koin jopa hengessäni tulevan kuolintapani: Minut tultaisiin puukottamaan (kuka ties jollain matkallani kuten syyskuun 10. päivä tiistaina kun kävin Mikkelissä katsomassa Jukurien peliä?).

Olin silti samaisena viikonloppuna laulamassa yhteiskuoron kanssa ”Kahden maan kansalaisena” –evankeliointitapahtumassa. Olin mukana vaikka en ollutkaan Hengen yhteydessä, koska pidän laulamisesta. Olin yhä pimeydessä, pidin mm. sormia korvissa jotta en kuulisi puhujia. En kuitenkaan jaksanut tehdä sitä koko ajan ja Herra järjesti asiat niin, että kuulin juurikin ratkaisevat sanat! 

Ajattelin mielessäni kumpanakin päivänä, että ”olisi parempi käydä mieluummin sirkuksessa. Siellä pellet sentään ovat hauskoja!” Pidin siis Jumalan Sanan julistajia pelleinä. Lisäksi kuvittelin, että jos Hulttis on oikeassa niin sittenhän minun on täytynyt syyllistyä Pyhän Hengen pilkkaan? Minähän tulin uskoon jo aikaisemmin hyvin nuorena kuten sanoin ja nyt olen luopunut uskosta! Minulla ei olisi mitään toivoa…

Sunnuntai-iltana puhuja (en muista nimeä), sanoi että ”täällä on eräs (huomatkaa yksikkö!), joka on ajatellut tehneensä Pyhän Hengen pilkan. Se ei ole totta. Sekin on vihollisen valheita. Voit yhä palata Jeesuksen luokse, se on yhä mahdollista. Jos vain haluat, Hän ottaa sinut vastaan.” En vielä siltikään siinä hetkessä kääntynyt takaisin Jeesuksen luokse, olin niin jääräpäinen.

Sain myöhemmin Jennalta tietää, että juuri samana iltana pimeyden joukot olivat (jälleen kerran) möykänneet Jennalle ja hihkuneet: ”Me voitettiin, ähäkutti!”. Samalla Hulttikselle oli näytetty mitä kaikkea minulle tehtäisiin jouduttuani kadotukseen. Minut revittäisiin kappaleiksi kerta toisensa jälkeen. Pimeyden voimat hekumoivat tuhostani ja pitivät omia (ennenaikaisia) voitonjuhliaan.

Jenna sanoi maanantaina 19. elokuuta tekstarissa että hän on itkenyt Herran edessä ja että hän oikeasti olisi valmis kuolemaan, jos se edes saisi minut heräämään, koska hän on menossa taivaaseen ja hän tiesi, että minä olin matkalla kadotukseen. Silloin oli jo myöhäinen ilta ja se jäi siltä illalta hänen viimeiseksi viestikseen.

Minä rupesin miettimään ja ajattelin, että on vain kaksi vaihtoehtoa: Joko 1) Jenna on menettänyt viimeisetkin järkensä rippeet tai 2) Jumala on puhunut todellakin hänelle koko tämän kolmen viikon ajan! Totesin että vaihtoehto 1) on täysin mahdoton, tunnen Hulttiksen sen verran hyvin että tiedän ettei hän voi olla täysin mielipuoli, joten jäljelle jäi vain vaihtoehto 2)…

Huusin sydämessäni (oli myöhäinen ilta enkä halunnut herättää naapureitani) ”Herra, minä olen sokea, auta minua!” Minun rukoukseni kesti varmaankin noin kolme sekuntia, puolestani oltiin rukoiltu kolme viikkoa!  Puhuin toki ääneenkin tuon rukoukseni mutta hiljaisella äänellä siis. Näin jälkikäteen ajateltuna, kun olen siirtynyt pimeydestä takaisin valkeuteen, tulee mieleeni hengellinen sovellutus kertomuksesta sokeasta miehestä, joka pyysi saada näkönsä takaisin (Luuk. 18:35-43). Huomatkaa että hän halusi saada näkönsä takaisin, hän oli siis joskus nähnyt mutta menettänyt näkökykynsä myöhemmällä iällä! Juuri näin minullekin kävi hengellisessä mielessä.

Välittömästi minusta tuntui kuin iso käsi olisi temmannut minut pois pimeyden keskeltä ja siirtänyt minut takaisin valkeuteen. Se oli kuin Star Trek –sarjasta: alus kiihdyttää nopeasti yli valonnopeuden poimuajossa.

Sain takaisin Pyhän Hengen, joka oli joutunut lähtemään minusta syntielämäni takia! olin valtavan iloinen, huojentunut ja helpottunut.

Seuraavana päivänä (20. elokuuta tiistaina) kävin Mikkelissä ja tekstasimme Hulttiksen kanssa koko päivän ja se oli yhtä riemujuhlaa!  Minuun teki suurimman vaikutuksen juuri se, että joku oli valmis kuolemaan minun puolestani!

Se oli minulle hämmentävää. Lapsena kaikki olivat valmiit uhraamaan minut tai eivät vain välittäneet minusta pisaran vertaa. ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä”! (Joh. 15:13). Minusta oli käsittämätöntä ja häkellyttävää, että joku oli valmis uhrautumaan minun puolestani! Sellaista ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut, ei varsinkaan lapsuudessani. Minun kokemukseni kotoa ja koulussa oli se, että on kahdenlaisia ihmisiä: 1) niitä jotka käyttävät minua hyväkseen ja 2) niitä jotka eivät välitä pisaran vertaa.

Samalla tämä kokemus konkretisoi minulle myös Jeesuksen rakkautta minua kohtaan. Aloin ensimmäistä kertaa oikeasti ymmärtää myös Jumalan rakkautta minua kohtaan siinä, että Hän lähetti ainoan Poikansa kuolemaan minunkin puolestani. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16). Ihan minunkin puolestani henkilökohtaisesti! En ollutkaan (niin kuin aiemmin olin ajatellut) vain jonkun ison tukkukaupan kylkiäinen, joka otetaan vastaan vain siksi, että sekin tulee muiden tavaroiden mukana ilmaiseksi.

Kotiin palattuanikin myöhään illalla (hieman ennen yhtätoista) minä tunsin kuinka taivaan joukot riemuitsivat minusta ihan konkreettisesti! Minä tunsin sen hengessäni ja jopa kuulin ikään kuin etäistä laulua ja riemujuhlan ääniä. Nämä juhlat jatkuivat vielä seuraavanakin päivänä.

Tunsin myös, että tuomio (väkivaltainen kuolemani, joka oli saatanan suunnitelma minun varalleni) oli peruttu! Raamattu alkoi aueta minulle jälleen uudella tavalla, kun sokeuteni oli poissa. Nyt tunnen myös halua rukoilla ja lukea Raamattua, asia mikä edellisen vuoden aikana oli minulle täysin vieras. Jumalan rakkaus oli vetänyt minut puoleensa (Room. 2:4) ja tämä eksynyt lammas sai palata kotiin! Kiitos, Jeesus!

VIISIKIELINEN:

94: On armo suuri, ihmeinen

LÄHTEET:

https://www.etsy.com/listing/1294710494/sigil-of-asmodeus-svg-png-pdf-jpg

https://www.loudersound.com/features/gaerea-black-metal-masks-interview-2022

“The sigils are the symbol for Asmoday [aka Asmodeus, the Greek/Hebrew ‘prince of demons’ and representation of lust], which relates to the themes on our first EP [2016’s Gaerea].”

”Tunnuksemme ovat Asmodayn (toiselta nimeltään Asmodeus, kreikan/hebrean kielen ’demonien ruhtinas’ ja himon perikuva) symboleita. Tämä liittyy meidän ensimmäisen EP:mme (vuoden 2016 ”Gaerea”) teemoihin.”

LIITTEET:

Asmodeuksen sinetti:

Gaerean symboli:

Huomatkaa, että sana ”ASMODEUS” on poistettu mutta Asmodeuksen symboliin on lisätty jotain muuta, luultavasti yhtyeen Asmodeuksen kanssa tekemä vala tai sopimus. Kysyin asiaa Hulttikselta ja vahvisti, että kyseessä todella on sopimus, joka samalla on loitsu.