Tämä aihe on hyvin vaikea ja olen kokenut pientä uskonkriisiäkin tämän vuoksi. Monet kerrat olen kysynyt Jumalalta: ”Mikä minä olen tästä aiheesta kirjoittamaan?” Paljon olen tuskaillut aiheen takia ja kirjoittamisen aloittaminen on ollut todella vaikeaa. Ja tekstin kirjoittaminen on ollut pitkä ja työläs prosessi. Yli puoli vuotta olen tätä tekstiä työstänyt.
Tämä asia valkeni minulle aivan uudella tavalla yhtenä yönä, kun en saanut nukuttua ja kuuntelin Raamatusta Johanneksen evankeliumia. Tämä kohta puhutteli aivan uudella tavalla: ”Joka uskoo Poikaan [Jeesukseen], sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh. 3:36
Joka siis ei ole kuuliainen Jumalalle, on Jumalan vihan alainen. Aika hurjaa. Jeesus puhuu paljon kuuliaisuudesta. Hän tahtoo, että Hänen omansa olisivat Hänelle kuuliaisia. Usko Häneen synnyttää kuuliaisuutta, jos usko on oikeaa uskoa. Joka ei ole Hänelle kuuliainen, se ei ole elämää näkevä, sanoo Jeesus. Ei siis ole ihan sama kuinka me uskoon tultuamme elämme. Jos emme ole kuuliaisia, uskommekin on turha.
”Ja vaikka hän Jumalan Poika oli, on hän kuitenkin niistä, joita hän kärsi, kuuliaisuuden oppinut. Ja kuin hän täydelliseksi tuli, on hän kaikille niille, jotka hänelle kuuliaiset ovat, syy ijankaikkiseen autuuteen.” Hebr. 5:8-9 (Biblia)
Tässäkin sanotaan, että jotka ovat kuuliaisia Jeesukselle, pääsevät iankaikkiseen autuuteen. Uskoon sisältyy kuuliaisuus. Emme voi ansaita pelastusta kuuliaisuudellamme, mutta jos kuuliaisuutta ei ole, usko on kuollutta. Jumala vaikuttaa meissä sen että tahdomme olla Hänelle kuuliaisia, koska tiedämme, kuka Hän on ja mistä Hän on meidät pelastanut, se on: helvetistä.
Hän vaikuttaa meissä tahtoa ja tekemistä, Hän tekee meistä kuuliaisia ja Hän antaa meille rakkautta ja vaikuttaa sen, että elämme Hänen tahtonsa mukaan. Jos siis sallimme Hänen tehdä tätä työtä itsessämme. Ei Jumala väkisin meitä muuta. Meidän on suostuttava tähän muutosprosessiin. Vanhan ihmisen on kuoltava, jotta uusi ihminen voisi elää tosi elämää Kristuksessa. Ellemme suostu tähän muutokseen, emme voi kasvaa ja ajan myötä uskommekin muuttuu kuolleeksi uskoksi.
”Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton? ” Jaak. 2:19-20
”Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” Jaak. 2:26
Usko ja kuuliaisuus kuuluvat väistämättä yhteen. Kuuliaisuudessa teemme niitä hyviä tekoja, joihin Jumala on meidät valmistanut. Jos emme ole kuuliaisia, emme toteuta Jumalan tahtoa ja suunnitelmaa. Tottelemattomuus on synti, mikä pitkään jatkuessaan johtaa lopulta luopumukseen ja joudumme Jumalan vihan alaisiksi.
”Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus on parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelemista.” 1.Sam. 15:22-23
”Mutta jollette kuule Herran ääntä, vaan niskoittelette hänen käskyjänsä vastaan, niin Herran käsi on oleva teitä vastaan, niin kuin oli myös teidän isiänne vastaan.” 1.Sam. 12:15
Usko ilman kuuliaisuutta on turhaa uskoa, riivaajien uskoa. Sellainen usko on kuollutta uskoa. Riivaajatkin uskovat, että Jeesus on Herra, ja ne vapisevat. Mutta silti eivät ole kuuliaisia Hänen tahdolleen, vaan elävät kaikkinaisessa pahuudessa ja riettaudessa vailla haluakaan parannukseen. Riivaajatkin pelkäävät Jumalaa. Mitä se kertoo ihmisestä, joka ei pelkää Jumalaa? Tällainen ihminen on sokea eikä tahdo uskoa Jumalan olemassaoloa, vaikka hän syvällä sisimmässään tietää, että Jumala on olemassa. Jumala on laittanut sen tiedon jokaiseen. Vain hullu sanoo sydämessään, ettei Jumalaa ole. Ja entäs sitten uskovaksi itseään sanova ihminen, joka ei pelkää Jumalaa? Se on jo kauhistus. Tällaisten ihmisten teot puhuvat puolestaan. He elävät perkeleen teoissa vailla tahtoa tehdä parannusta. Heillä on perkeleen mieli ja he toteuttavat Paholaisen tahtoa, ja pitävät sitä vielä hyvänä. Teoillaan He pilkkaavat Jumalaa ja kieltävät Hänet. Elleivät he käänny ja tee parannusta, heidän loppunsa tulee olemaan heidän tekojensa mukainen. Jumala kutsuu jokaista luokseen, ja mitä useammin ihminen kieltäytyy kutsusta, sitä enemmän hänen sydämensä paatuu. Heidän omatuntonsa on lopulta poltinraudalla merkitty. He ovat valinneet kadotuksen pelastuksen sijasta.
Usko ei ole vain sen tietämistä, että Jumala on olemassa. Todellinen usko tahtoo olla kuuliainen Jumalalle, ja elää Hänen tahtonsa mukaan, vaikka vajavainen onkin. Jumalan armo saa meissä aikaan kuuliaisuutta. Kuuliaisuutta on elämä Jumalan Sanassa ja tahdossa, parannuksen teossa, syntien tunnustamisessa ja niiden hylkäämisessä, sekä anteeksiannossa ja rakkaudessa. Uskova on saanut uuden mielen, vihaa pahuutta ja karttaa syntiä. Pahan vihaaminen on uskovan mieli, se on Herran pelkoa. Hän ei tahdo enää elää siinä synnissä, josta Jumala on hänet pelastanut. Herran pelko on viisauden alku ja ilman Herran pelkoa uskomme on turha.
Jeesus sanoo: ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?” Luuk. 6:46
Turha on huutaa Herraa avuksi, jos ei ole Hänelle kuuliainen. Sellainen avuksi huutaminen on tekopyhyyttä, siitä puuttuu elävä usko, johon sisältyy kuuliaisuus. Näytellään uskovaa, huudetaan avuksi Herraa, vaikka samalla eletään riettaasti synnissä vailla katumuksen häivääkään. Jumala tuntee ihmisen mielen, Häntä ei voi pettää. Hänelle synnissä tahallaan elävän ihmisen rukous on kauhistus. Herra kuulee niitä, jotka ovat Hänelle kuuliaisia.
”Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.” Sananl. 15:29
”Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on Hänelle otollinen. Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.” Sananl. 15:8-9
”Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.” Sananl. 14:2
”Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset. Sananl. 12:22
”Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: ’Herrani tulo viivästyy ’, ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille. ” Luuk. 12:45-46
Ei todellakaan ole aivan sama, kuinka me elämme. Herra puhuu tässä pahasta palvelijasta. Paha palvelija siis on Herran palvelija, mutta teoillaan hän kieltää Herransa. Paha palvelija vähättelee Herraa, pahoinpitelee kanssapalvelijoitaan, mässäilee, ryyppää ja muutenkin päihdyttää itseään. Tällainen ei ole uskovan elämää ja sellainen syntielämä erottaa ihmisen Jumalasta. Tahallisesti synnissä elävän ihmisen usko käy turhaksi. Hän hylkää Herran teoillaan ja hänen uskonsa kuolee synnissä elämisen myötä. Samoin myös Hänen sydämensä paatuu. Hän palaa niihin vääryyden kahleisiin, joista Herra hänet aiemmin oli vapauttanut. Ellei hän käänny ja tee parannusta, Hänen loppunsa tulee olemaan kauhea. Paha palvelija tulee saamaan saman osan kuin uskosta osattomat, jumalattomat. Iankaikkinen kadotus lyhyen synnissä elämisen vuoksi. Synti erottaa meidät Jumalasta ja joka rakastaa syntiä, se ei tunne Jumalaa. Joka tuntee Jumalan, hän rakastaa Jumalaa ja vihaa syntiä.
”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman; kuinka paljon ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!” Hebr. 10:26-29
”Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” Hebr. 10:31
Täyttä asiaa; ehdottomasti kannattaa julkaista loputkin kun ehdit!
VastaaPoista