Mitä on usko ilman kuuliaisuutta, kuuliaisuus ilman Herran pelkoa, Herran pelko ilman Jumalan tuntemista?
Nämä kaikki, usko, kuuliaisuus ja Herran pelko, lähtevät ja saavat alkunsa Jumalan tuntemisesta. Joka ei tunne Jumalaa, sillä ei ole näistä yhtäkään.
Jumalan tunteminen on avain uskoon, kuuluisuuteen ja Herran pelkoon. Kaiken meissä vaikuttaa rakastava Jumala, maailmankaikkeuden Luoja. Hänessä meillä on kaikki. Ilman Häntä meillä ei ole mitään. Jokainen, joka tuntee Jumalan, haluaa olla Hänelle kuuliainen eikä hän voi olla vailla Herran pelkoa. Uskova vailla kuuliaisuutta ja Herran pelkoa on Herralle kauhistus. Sellainen usko on riivaajien uskoa alhaisempaa, sillä riivaajatkin vapisevat Herran edessä. Ihminen, joka ei pelkää Jumalaa, ei tunne Jumalaa. Jos riivaajatkin pelkäävät Jumalaa, eikö sen pitäisi herättää meidät miettimään, miksi me emme pelkää Jumalaa? Ihminen vailla Jumalan pelkoa elää kaikkinaisessa vääryydessä eikä välitä siitä, että hän joutuu aikanaan viimeiselle tuomiolle Elävän Jumalan eteen. Viimeisellä tuomiolla oleminen ilman Jeesuksen sovitustyön turvaa on ajatuksenakin kauhea.
”Niin kuolettakaat sentähden jäsenenne, jotka maan päällä ovat, huoruus, saastaisuus, häpiällinen himo, rietas halaus ja ahneus, joka on epäjumalan palvelus, joidenka tähden Jumalan viha epäuskoisten lasten päälle tulee; joissa tekin muiden vaelsitte, kuin te niissä elitte.” Kol. 3:5-7
Tässä puhutaan maallisten jäsenten kuolettamisesta, eli syntisten tapojen hylkäämisestä, joissa me kristitytkin ennen uskoon tuloamme elimme. Uskovan elämään sellaiset teot eivät enää kuulu. Ja kuten Biblia sanoo, edellä mainitut teot saattavat Jumalan vihan epäuskoisten lasten päälle. Nämä teot siis syntyvät epäuskosta. Ja kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.
”Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi… …että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.” 1.Tim. 1:18-19
Uskonelämään sisältyy hyvän omantunnon säilyttäminen, mikä on mahdollista vain kuuliaisuudessa Jumalan sanalle. Jos ei ole kuuliainen ja jatkaa synnissä elämistä, ei omatunto todellakaan säily hyvänä. Se johtaa ajan myötä uskon haaksirikkoon. Ei ole ihme, miksi Jeesus painottaa kuuliaisuutta. Tottelemattomuus turmelee omantunnon ja johtaa uskosta luopumiseen, ellei ihminen tee parannusta tottelemattomuudestaan.
”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tänä sinetti: ”Herra tuntee omansa” ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee.” 2.Tim. 2:19
Jos me kristityiksi itseämme kutsuvat emme ole kuuliaisia Herrallemme, me annamme toisille huonon todistuksen ja syntisillä teoillamme häpäisemme Herran nimen. Se on vakava rikos Jumalaa vastaan ja saattaa paljon pahennusta matkaan. Jos olemme tottelemattomia, elämme tahallamme synnissä, meitä kohtaa ankara tuomio.
”…Kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta…” 2.Tess. 1:7-9
Jälleen puhutaan kuuliaisuudessa Herran evankeliumille. Jotka ovat uskossa kuuliaisia Herralle, ne eivät joudu kadotukseen. Jotka eivät ole kuuliaisia, heitä kohtaa kadotus. Tämäkin kohta antaa ymmärtää, että uskoon sisältyy kuuliaisuus. Eihän Jumala niitä kadotukseen tuomitse, jotka Häneen uskovat.
”Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan Totuuden, ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.” 2.Tim. 2:24-26
Biblia toteaa saman näin:
”Jos Jumala heille joskus antais parannuksen totuutta ymmärtämään, ja he jälleen katuisivat, ja perkeleen paulasta pääsisivät, jolta he hänen tahtonsa jälkeen vangitut ovat” 2.Tim. 2:25-26
Olennainen osa parannuksen tekoa ja Totuuden tuntoon tuloa on katumus. Ilman katumusta ei ole parannusta eikä armoa. Ja Ihminen, joka ei elä totuudessa ja parannuksessa, on perkeleen paulaan sidottu. Vangittu toteuttamaan Paholaisen tahtoa. Kuka haluaisi elää näin? Tuskin kukaan, mutta koska he ovat sokeita totuudelle, he elävät vangittuina täyttämään Paholaisen tahtoa ja kuvittelevat vielä, että se on hyvää elämää. Jos he eivät vastaa Jumalan kutsuun, he jäävät vankeuteen vailla vapautusta. Jumala kutsuu jokaista ihmistä parannukseen, ja katumus kuuluu siihen läheisesti. Kun ihminen katuu tekojaan, hän on valmis vastaanottamaan Jumalan armon ja anteeksiannon. Ja uskon kautta Jeesukseen ihminen vapautuu Paholaisen paulasta ja saa uuden tahdon, joka vihaa Paholaisen töitä.
”Sillä me olimme myös muinen taitamattomat, kovakorvaiset eksyväiset, palvellen himoja ja moninaisia hekumia, ja vaelsimme pahuudessa ja kateudessa, vainoten ja vihaten toinen toistamme. Mutta sitten kuin Jumalan meidän Vapahtajamme hyvyys ja rakkaus ihmisille ilmestyi, Ei vanhurskauden töiden kautta, joita me tehneet olemme, vaan laupiutensa kautta hän meidät autuaaksi teki, uuden syntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, Jonka hän meidän päällemme, Jeesuksen Kristuksen meidän Vapahtajamme kautta, runsaasti vuodattanut on: Että me hänen armonsa kautta vanhurskaiksi tulisimme ja ijankaikkisen elämän perillisiksi toivon jälkeen.” Tiit. 3:3-7
Kuka ei haluasi olla kuuliainen näin ihmeelliselle Jumalalle, joka antaa tämän kaiken meille lahjaksi sulasta armosta? Mutta kuinka voi olla kuuliainen jos ei pelkää Jumalaa, ei omaa Herran pelkoa? Totinen kuuliaisuus syntyy Jumalan tuntemisesta. Samoin Herran pelko syntyy Jumalan tuntemisesta. Kuka ei pelkäisi Hänen suurta nimeään, joka tuntee Hänet?
Herran pelko ei ole orjamaista pelkoa, vaan se on Hänen pyhyytensä tuntemista, Hänen rakkautensa tuntemista ja syvää kunnioitusta Hänen armoaan kohtaan. Ja mikä on uskova vailla Herran pelkoa, vailla kuuliaisuutta? Uskoon kuuluu läheisesti kuuliaisuus ja Herran pelko. Ilman näitä se ei ole aitoa uskoa, vaan kuollutta uskoa, joka ei tunne eikä pelkää Jumalaa.
Jos me tuntisimme Jumalan, tahtoisimme olla Hänelle kuuliaisia kaikesta sydämestämme, niin ihmeellinen ja mahtava persoona Hän on. Hänen rakkautensa on sanoinkuvaamatonta! Vaikka me olemme pahoja ja syntisiä, silti Hän rakastaa meitä ja haluaa läheisen suhteen kanssamme. Jeesuksen sovitustyön kautta läheinen suhde Jumalaan on mahdollista. Kuka ei haluaisi tuntea Luojaansa? Hän on meidät tehnyt, ja Hänellä on vastaukset kaikkiin kysymyksiimme, Hänellä on meille jokaiselle suunnitelma ja Hän tahtoo antaa meille sen aidon ja oikean identiteetin, joka meille on tarkoitettu. Kuka ei haluaisi tulla omaksi aidoksi itsekseen ja elää lähellä Jumalaa? Synti pimentää meiltä tämän ymmärtämisen, ja siksi pakenemme Jumalaa. Jos tuntisimme Hänet, emme pakenisi, vaan juoksisimme Hänen luokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti