lauantai 11. maaliskuuta 2017

Mun taivaallinen duuni

Pitkän aikaa musta on tuntunu et mua valmistellaan johonkin.
Muutkin on sen huomannu. Yks uskonsisar sano et hänestä tuntuu et musta tulee vielä jotain "suurta" Herran työhön.
Pelottavaa.
Enhän mä ole mitään. Muuta kun heikko.

Jokin aika sit mä kysyin rukouksessa et mihin Herra Jeesus mua valmistaa.
Päässä kaikui: evankelista.
Säikähdin vähän. Enhän mä sellaseen pysty, se on niin vaativaa, ja mä oon niin ujokin. Kaikenlaista vastarintaa yritin, mut sit mun mieleen tuli ajatus et mä oon siihen just sopiva. Mun todistuskin on voimallinen ja mä välitän ihmisistä.
Annoin sit suostumukseni. Herra muutti mun elämän, ja vähintä mitä mä voin tehdä, on tehdä työtä Herran hyväks.
Aloin innostua asiasta vaikka eihän tääl teoilla pelastutakaan, vaan armosta.

Viikko sit pääsin evankelioimaan ja sillon tuli varmuus et tää on mun juttu.
Selkeesti Pyhä Henki oli mun apuna ja osasin niin hyvin kertoo Jeesuksesta ja Hänen pelastussuunnitelmastaan, ja uskonasioistakin aika laajasti. Osasin myös kertoo hyvin miten kristinusko eroaa muista uskonnoista. Muut uskonnot ei tuo pelastusta, ainut joka voi ihmisen pelastaa on Jeesus. Kerroin myös miten Jeesus muutti mun elämän.
Ja sen, et pelastus on tarjolla jokaiselle, sullekin.

Tunnen niin suurta tuskaa kadotustuomion alaisista ihmisistä. En käsitä miks niin moni valitsee sen tien. Vaikka miten moni kieltää Herran, se ei hyödytä mitään. Herra ei kieltämällä katoa. Jokainen joutuu vielä Jumalan eteen, ja siinä tilanteessa Herra Jeesus on vapauttavan tuomion tärkein ja ainoa tekijä.
Uskon kautta Jeesukseen ihminen pelastuu.
Jokaiselle on tarjolla pelastus. Jeesus ei halua kenenkään joutuvan hukkaan.
Ihmisen pitää vaan ite antaa suostumus siihen, ja se tapahtuu kun haluaa ottaa Jeesuksen elämäänsä.

,