Ateismi on itsepetosta

 Jumalaa ei voida kieltää rehellisesti järjellisin perustein. Jumalan olemassa olo on jokaiselle ilmeinen asia. Meillä kaikilla on sisään luotu tietoisuus Jumalasta. Myös koko luomakunta ja maailmankaikkeus kaikkineen todistaa, että Jumala on olemassa, onpa vielä kaiken luonutkin. Jumala loi myös ne, jotka kieltävät Hänet, huutavat nyrkit kohti taivasta: ”ei ole Jumalaa!”. Se on suurta mielen pimeyttä, kun luotu kieltää Luojansa. Tämä mielen pimeys estää ihmistä näkemästä asioita niin kuin ne todellisuudessa ovat. Tilalle tulee vääristynyt, itsekäs, valheellinen maailmankuva, jossa ihminen ei tahdo tietää mitään Jumalasta, joka on rakkaus, koska Jumalan olemassa olo sotii ihmisen itsekkäitä ja pahoja pyrkimyksiä vastaan. Siksi ihminen valitsee itsepetoksen, Jumalan kieltämisen, koska ei kestä totuutta Jumalasta eikä itsestään.

 Tässä kieltämisen tilassa ihmisellä on myös pakottava tarve vastustaa ja pilkata Jumalaa, ”jota ei ole”. Mutta miksi vastustaa, miksi pilkata jotain sellaista, jota muka ei ole? Tämä todistaa, ettei ihminen pääse pakoon sitä tietoisuutta, että Jumala on olemassa. Siksi hän pilkkaa ja vihaa Jumalaa, koska ei pääse Häntä pakoon, ja kokee sisimmässään olevansa nurkkaan ajettu. Ateismi ajaakin ihmisen nurkkaan, koska koko aate perustuu itsepetokseen, joka aikanaan paljastuu. Olin ennen itsekin ateisti, ja vaikka kuinka yritin kieltää Jumalan, en päässyt Hänestä eroon. Koin jatkuvasti sen, kuinka Jumala näkee, kuulee ja tietää kaiken mitä teen. En saanut hetkenkään rauhaa, en päässyt mihinkään piiloon. Siksi pilkkasin ja vihasin Jumalaa. Tämä sama kokemus on ollut monella muullakin ateistilla.

Ateistin epätoivoinen huuto:

"Jumalaa ei ole! Minä vihaan Jumalaa! Silti Jumalaa ei ole! Silti vihaan Jumalaa!"

 Koska ihminen ei tahdo kohdata omaa pahuuttaan, ei tahdo olla vastuussa teoistaan Luojalleen ja pelkää Jumalan tuomiota, hän valitsee itsepetoksen väittämällä ettei Jumalaa ole, paetakseen todellisuutta. Näin ihminen kuvittelee, ettei joudu vastuuseen ja saa tehdä pahaa niin paljon kuin tahtoo. Tämä valheellinen käsitys vie ihmisen lopulta kadotukseen, ellei hän käänny Jeesuksen puoleen. Ihmisen luulo siitä, että Jumala katoaa kieltämällä perustuu epätoivoiseen haaveeseen ja on pelkkää itsepetosta. Tämä on totaalinen harha, pelkkää toiveajattelua ja valhetta, joka ei poista sitä tosiasiaa, että Jumala on olemassa.

Jos Jumalaa ei todella olisi, meidän ei tarvitsisi Häntä kieltää.

Miksi kieltäisimme Hänet, jota ei ole?

 Järjetöntä. Emmehän me edes tietäisi sellaista asiaa, kuin Jumala, jos Häntä ei olisi. Mielikuvituskaan ei yksin keksisi Jumalaa. Mutta koska Jumala on olemassa, emmekä voi sitä sietää, siksi kiellämme tämän ilmeisen tosiasian ja valitsemme elämän itsepetoksessa. Tietenkään tämä itsepetos ei poista Jumalan olemassa oloa ja sitä, että jokainen on Hänelle vastuussa teoistaan. Viimeistään viimeisellä tuomiolla tämä valhe katoaa, kun olemme Jumalan edessä. Viimeisellä tuomiolla ei ole enää yhtäkään ateistia. Jos ei silloin ole Jeesuksen oma, huonosti käy. Siellä ei enää voi väittää: ”en mä tiennyt, en voinut tietää, ei kukaan kertonut..”. Jokainen tietää, että Jumala on olemassa, ihan jokainen. Joka väittää, ettei tiedä, valehtelee, ja vieläpä itselleen.

Jumalan kieltäminen on turhaa. Se vain turmelee ihmiset, koska kaikki vääristyy ilman Jumalaa ja yhteyttä Häneen.

Tämä kieltämisen tila sumentaa samalla järkemme ja ymmärryksemme.

 Emme enää erota, mikä on totta ja mikä ei, elämme valheellisessa mielikuvitusmaailmassa vailla totuutta. Sovitamme todellisuuden sen valheen mukaan, jossa elämme, ja niin kaikki pimenee ja menettää merkityksensä. Tässä tilassa myös ero oikean ja väärän välillä vääristyy niin, että kuvittelemme ettei ole oikeaa ja väärää. Tämäkin on itsepetosta. Tieto oikeasta ja väärästä jää silti ihmisen tajuntaan. Ihminen kuvittelee, että hän itse voi tehdä mitä haluaa, ja ettei joudu vastuuseen, mutta jos joku toinen satuttaa häntä tavalla tai toisella, vaikka ryöstää ja pahoinpitelee tämän, ihminen toteaa, että se oli väärin ja vaatii tekijää vastuuseen teoistaan. Tämä on ilmeisen ristiriitaista toimintaa, ja paljastaa itsepetoksen, jossa ihminen elää.

Ihminen itse tahtoo tehdä niin paljon pahaa kuin haluaa, joutumatta vastuuseen,

Mutta samalla hän vaatii kanssaihmistä toimimaan Jumalan rakkauden lain mukaan itseänsä kohtaan.

 Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, joten meillä on tieto Luojastamme. Meihin on luotu tietoisuus Jumalasta ja Hänen suuruudestaan niin tunteiden, kuin järjellisten käsitteiden kautta. Jumalan laki on kirjoitettu sydämiimme, josta me tiedämme mikä on oikein, mikä väärin. Tätä lakia emme itse tahdo toteuttaa, mutta vaadimme sitä toisilta luonnollisesti. Synti on se, joka vääristää meidät muun muassa tunteiden, älyn, havaintojen, järjen, arvostelukyvyn, motiivien ja koko minuuden tasolla. Syntisellä ihmisellä on taipumus vastustaa Jumalaa ja totuutta. Siksi Jeesus Kristus tuli maailmaan sovittamaan meidän synnit, että voisimme Hänessä ja Hänen armonsa kautta palata elämään totuudessa. Jeesuksen ristintyön ansiosta meidän ei tarvitse enää paeta Jumalaa, vaan voimme palata Hänen luokseen ja elää todellista elämää, joka ei perustu valheeseen, vaan totuuteen ja rakkauteen. Synti on siinä, etteivät ihmiset usko Jeesukseen, ja se synti kadottaa. Armo on siinä, että Jeesus Kristus sovitti maailman synnit ja ottaa ilomielin omakseen jokaisen, joka Hänen luokseen tulee. Niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, ei ole mitään kadotustuomiota.

Ihminen ei kestä totuutta ilman armoa, ja siksi tarvitsemme Jeesusta, joka on täynnä armoa ja totuutta.

Jeesus on rakastanut meitä niin paljon, että Hän antoi itsensä alttiiksi ristinkuolemaan, pelastaakseen meidät.

Älä anna tämän suuren työn joutua hukkaan osaltasi! Jeesus vuodatti verensä sinun vuoksesi, älä anna tämän kalliin ja pyhän sovintoveren valua hukkaan! Miksi hylkäisit pelastuksen ja menisit kadotukseen? Jeesus kärsi siksi, ettei kenenkään tarvitsisi joutua kadotukseen. Hän kärsi sen rangaistuksen, joka oli meille tuleva. Tästä syystä vain Jeesus Kristus on tie pelastukseen. Joka uskoo, se pelastuu. Joka hylkää tämän iankaikkisen elämän lahjan, polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan ja sinetöi oman kohtalonsa, jonka loppu on kadotus. Jumala ei tahdo kenenkään joutuvan kadotukseen. Ihminen itse tekee sen valinnan. Mikä on sinun valintasi?


Kirjoittanut: Jenna Karjalainen
Kiitos Tapio Puolimatkalle ja Timo Eskolalle hyvistä ja antoisista opetuksista!

Mitä on usko

Usko – mitä se on?

Tässä tekstissä pyrin valaisemaan asiaa uskosta ja sen olemuksesta. Aihe ei ole helppo ja tekstin aikaansaaminen vaati voimia, paljon aikaa, Jumalan sanan ja Tunnustuskirjojen tutkimista ja rukousta. Kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle siitä, että teksti on nyt valmis! Kuten arvata saattaa, en osaa kertoa tätäkään asiaa täysin tyhjentävästi, koska aihe on yliluonnollinen, rajattoman Jumalan aikaansaannos, jota vajavainen ihminen ei voi täysin käsittää.



 Usko on jotain sellaista, mitä ihminen ei itse voi saada aikaan. Usko on Jumalan lahja, jota Hän jokaiselle tarjoaa. Usko tulee kuulemisesta, ei mistä tahansa kuulemisesta, vaan evankeliumin sanasta, joka kertoo meille Jeesuksen Kristuksen ristintyöstä, jolla Hän meille ansaitsi lunastuksen, sovituksen, syntien anteeksiantamuksen, iankaikkisen elämän ja rauhan Isän Jumalan kanssa. Usko on luottamusta siihen, että tämä evankeliumin sana, Jeesuksen sovitustyö on totta ja se kuuluu myös itselle. Usko on rauhaa Jumalan kanssa ja uskossa meillä on toivo, iankaikkinen elämä ja olemme Jumalan lapsia.

 Jumalan sanan kuuleminen saarnattuna, luettuna, kuultuna tavalla tai toisella, itse lukemalla ja tutkimalla saa aikaan meissä uskoa. Jumala toimii sanansa kautta, eikä sana tyhjänä palaja, vaan tekee sen, minkä vuoksi Herra sen lähetti. Tästä syystä on tärkeää, että olemme paljon tekemisissä Jumalan sanan, Raamatun kanssa. Niinkuin sana saa aikaan uskoa, sana myös uskoa vahvistaa. Sana pitää meidät Herrassa ja sana on totuus. Uskon ja sanan kautta tulemme tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen kahleista. Ilman Jumalan sanaa me eksymme helposti, joten on tärkeää olla sanan äärellä. Joka ei pidä Jumalan sanaa arvossa, se ei arvosta Jumalaakaan. Se, kuinka suhtaudut Jumalan sanaan, ilmaisee suhtautumisesi Jumalaan. Jos et välitä Jumalan sanasta, et välitä Jumalastakaan.

 Se, että Jumalan sanaa kaikkialla julistetaan, kertoo sen, että Jumala jokaiselle tarjoaa uskoa ja tahtoo kaikkien pelastuvan. Se, ettei joku usko, on ihmisen oma tahto ja valinta: ihminen paaduttaa itsensä, ei tahdo uskoa sitä hyvää sanomaa Jeesuksesta, ja näin hylkää tämän kalliin lahjan, pahimmillaan hän jopa vihaa ja vastustaa tätä lahjaa ja itse lahjan antajaa. Kuinka voikaan ihminen olla niin hullu, että vihaa pelastusta ja Pelastajaa! Tämä on suurta sokeutta ihmisissä, jotka perkele on sokaissut. Jeesus tahtoisi jokaisen pelastaa, mutta niin moni kääntää Hänelle selkänsä ja Häntä vastustaa. Sellaiset ovat itse valintansa tehneet. Sokeudessaan he eivät ymmärrä omaa parastaan ja valitsevat iankaikkisen kuoleman. Ja se valinta on hyvin turmiollinen. Jumalan tahto ei ole, että kukaan menisi kadotukseen, ihmiset itse sinne tahtovat mennä kieltäessään Jeesuksen, joka kärsi ja kuoli heidänkin puolestaan pelastaakseen heidätkin kadotukselta. Ylpeydessään ja uppiniskaisuudessaan he silti valitsevat kadotuksen, jota vielä tulevat raskaasti katumaan. Voi surkeutta!

 Usko ei ole pelkkää historiallista tietoa, se on lisäksi suostumista ja uskoa Jumalan lupaukseen, jossa meille lahjaksi tarjotaan syntien anteeksiantamus ja vanhurskautus Jeesuksessa Kristuksessa. Kun uskomme Jeesukseen, me saamme kaikki syntimme anteeksi, saamme Pyhän Hengen ja uudistumme. Pyhä Henki on Jumalan Henki, ja Hän uudistaa meidät ja johdattaa meitä. Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta ja vaikuttaa meissä uskon ja rakkauden hedelmiä. Saamme uuden ja todellisen elämän, joka on iankaikkinen. Uskon kautta meillä on rauha Jumalan kanssa. Ja niille, jotka uskovat Jeesukseen, ei ole mitään kadotustuomiota. Joka tämän itselleen uskolla omistaa, sitä haluaa, vastaanottaa, ja siinä elää, se on vanhurskautettu uskosta. Tämä on uskon kuuliaisuutta. Se on sydämen uskallusta Taivaallisen Isän armoon ja autuaaksi tekevään tahtoon, Jeesuksen jokaiselle kuuluvaan kalliiseen ansioon ja sovitukseen, joka Golgatan ristillä täytettiin. Tämän saa jokainen katuva syntinen turvallisin mielin uskolla ottaa vastaan ja itselleen omistaa.

 Vain uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ihminen tulee vanhurskaaksi, otolliseksi, autuaaksi ja pelastuu. Usko ei ole toimeton meissä, vaan me alamme tekemään hyvää, ja se on Jumalalle otollista, koska tekomme ovat uskossa tehdyt. Siltikään nämä teot eivät meitä vanhurskauta, vaan ne ovat uskon hedelmiä, Jumalan kunniaa kirkastavia tekoja. Usko ei ole meidän ansio, vaan nimenomaan omia ansioitamme vastaan. Usko on Jumalan teko, Jumalan lahja, joka on kaikille tarkoitettu. Ilman uskoa ihminen elää pimeydessä ja hänen mielensä, järkensä ja ymmärryksensä on sumentunut. Hän luulee olevansa viisas, mutta todellisuudessa hän on tyhmäksi tullut kieltäessään ilmeisen tosiasian: Jumalan olemassa olon ja Jeesuksen sovitustyön. Näitä asioita ihminen ei voi kieltää älyllisesti rehellisellä tavalla, joten Jumalan kieltäminen ja Jeesuksen sovitustyön (historiallisen tosiasian), kieltäminen ovat itsepetosta.

 Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle, koska kaikki mikä ei ole uskosta, on syntiä. Jopa parhaimmatkin tekomme ovat syntiä ilman uskoa, koska ne ovat tehdyt sydän jumalattomana. Ilman uskoa emme voi tuntea Jumalaa ja olemme perkeleen ja syntiemme vallassa vailla toivoa. Tässä tilassa kuvittelemme Jumalan vihaiseksi tuomariksi, jota täytyy paeta ja siksi yritämme Hänet kieltää. Ilman uskoa emme tunne rakastavaa Jumalaa, vaan mielikuvamme Jumalasta on vääristynyt. Siksi yritämme paeta Häntä, vaikka todellisuudessa saisimme turvallisin mielin mennä Hänen luokseen turvaten Jeesuksen sovitustyöhön, syntien anteeksiantamukseen, joka koskee jokaista. Miksi heittää hukkaan tämä syntien anteeksianto, joka maksoi Jumalan Pojan hengen? Olisi suuri vääryys heittää hukkaan tämä kallis lahja, jossa meille armo ja pelastus tarjotaan!

 Syntinen luontomme meissä on saanut aikaan Jumalan halveksumisen, Jumalan sanan vihaamisen, epäuskon ja Jumalan kieltämisen, koska ilman uskoa emme tunne Jumalaa, emme edes tahdo Häntä tuntea. Vailla uskoa ja Pyhää Henkeä me yritämme paeta Jumalaa ja Hänen tuomiotaan, voimatta päästä pakoon, vihaamme tuomitsevaa Jumalaa ja siksi kiellämme Hänet. Tässä tilassa emme tiedä, että todellisuudessa tämä vihainen Jumala tahtookin armahtaa meitä ja pelastaa meidät. Synti erottaa meidät Jumalasta ja siksi Jeesus tuli maailmaan sovittamaan synnit ja lunastamaan meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, että meillä olisi uskon kautta yhteys Jumalaan, joka rakastaa meitä. Vain tämän uskon kautta Jeesukseen meillä on yhteys Jumalaan, koska vain Jeesus on meidät sovittanut ja vain Jeesus on tie Jumalan luokse. Ei ole muuta uskoa, jonka kautta voisimme pelastua. Näin on Jumala meille pelastuksen valmistanut. Joka uskoo, se ei häpeään joudu. Joka ei usko, se joutuu häpeään, koska ei ole uskonut Jumalan todistusta Pojastaan, vaan kulkee sydän jumalattomana kohti kadotusta välittämättä pelastuksesta.

 Tässä jumalattomuuden tilassa meidän parhaimmat ja kunniakkaimmat tekomme ovat syntiä, koska Jumalan vihaaminen ja halveksuminen turmelee ne kaikkein mahtavimmatkin teot, tehden niistä pelkkää saastaa. Teoillamme emme voi sovittaa itseämme Jumalan kanssa, nehän ovat syntiä parhaimmillaankin. Tällaiset teot eivät Jumalalle kelpaa, sillä Hän tuntee meidät kaikki läpikotaisin. Hän tietää, mitä ihminen on. On turhaa yrittää ansaita pelastusta omilla teoillaan, kuten muissa uskonnoissa on tapana. Ne ovat turhuutta, eivätkä voi ketään pelastaa, koska ne palvelevat todellisuudessa pimeyden henkivaltoja. Muut uskonnot yrittävät valmistaa itse tietä ”Jumalan” luokse, joka on mahdottomuus. Kristinuskossa me otamme vastaan Jumalan itse meille valmistaman tien Hänen luokseen, ja se tie on Jeesuksessa, uskon kautta Häneen.

 Jumala tahtoo, että Häntä palvellaan uskossa. Usko on sellaista jumalanpalvelusta, joka ottaa vastaan Jumalan meille tarjoamat hyvät teot; omavanhurskaus/lakivanhurskaus on ”jumalanpalvelusta”, joka Jumalalle tarjoaa meidän omia ansioitamme ja tekojamme. Viimeksi mainittu ei voi meitä vanhurskauttaa eikä sovittaa, koska ansiomme on helvetin tuli ja kaikki tekomme pelkkää saastaa. Vai luuletko sinä, että Pyhä Jumala katsoo sitä hyvällä, kun yrität Hänelle tyrkyttää omia syntejäsi ansaitaksesi armon? Totisesti Hän ei sitä hyväksy, eipä anna armoakaan synnin palkaksi. Sillä synnin palkka on kuolema. Mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Yksin Herra Jeesus Kristus on turmeltuneen ihmisen ainoa Vapahtaja ja vanhurskauttaja.


-kirjoittanut Jenna Karjalainen