Syntisen teksti synnistä

Synti

Nykypäivänä tämä käsite on monelta hukassa. Moni jopa väittää, ettei syntiä ole. Kyllä sitä vain on. Meissä kaikissa asuu synti, koska olemme langenneita jokaikinen. Joka väittää, ettei syntiä ole, on sokea. Ja joka väittää olevansa vailla syntiä, tekee Jumalan valehtelijaksi. Jumala ei valehtele. Toisin kuin ihminen, joka valehtelee joka päivä useita kertoja. Synti on todella sokaissut ne, jotka kuvittelevat olevansa ”ihan hyviä ihmisiä”. Hyviä ihmisiä ei ole olemassakaan.

Etkö näe sitä kaikkea pahuutta, mitä maailmassa on? Sodat, terrori, murhat, varkaudet ja muut rikokset, puolison pettämiset ja jättämiset, petokset, juonittelut, riidat, valheet, epäjumalienpalvonta, epäusko, viha, väkivalta, abortit, Jumalan pilkka, Jumalan kieltäminen jne. Kaikki nämä ja monet muut pahuudet ovat ihmisten aikaansaannosta. Eikö se jo kerro, että meissä ja meidän vuoksi maailmassa on syntiä? Synti on pahuutta, joka turmelee niin meidät itsemme, sekä kaikki lähellämme olevat. Laajemmin synti turmelee koko maailman. Ja vielä: synneistä pahin on se, ettei uskota Jeesukseen Kristukseen, joka on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan.

Raamattu puhuu paljon synnistä. Kun luet näitä kohtia, tulet löytämään itsesi niistä. Jos et löydä, valehtelet itsellesi sokeudessasi.

2. Tim. 3:1-5:
”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hehkumaan enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Sen kaltaisia karta.”

Room. 1:29-32
”He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; he ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sen kaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet; eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.”

Gal. 5:19-21
”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, määssäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanoin, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”


Kuulostaako yhtään tutulta? Tämähän on ihan selvää kuvausta nykypäivän ihmisistä. Ja moni ei edes pidä näitä vääryytenä! Ihmiset suorastaan suosivat näitä syntejä. Pahuus rehottaa, ihmiset tekevät innolla syntiä ja vielä luulevat olevansa ”ihan hyviä ihmisiä”. Näin käy kun luovutaan elävästä Jumalasta. Valitettavasti. Pahuus vain leviää ja ihmiset sokeutuvat omalle pahuudelleen. Ja vielä kuvitellaan, että kyllä Jumala varmasti pelastaa, vaikkei edes uskota Häneen! Ei Jumala pelasta niitä, jotka Hänet ovat hylänneet, jotka eivät Häneen usko. Sellaiset Jumala tuomitsee kadotukseen, elleivät käänny ja tee parannusta. Ei ihminen ”hyvyydellään” (jota ei ole!) pääse taivaaseen. Raamattu sanoo: ” Ei ole ketään vanhurskasta, ei yhden yhtäkään.. Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”. Synnissä eläessämme olemme vailla toivoa, matkalla kadotukseen. Jokainen tekee näitä syntejä, ihan jokainen, kirjoittaja itsekin. Valitettavasti. Joka väittää olevansa synnitön, se pettää itseänsä. Synti on turmellut meidät jokaista soluamme myöten. Emme pääse siitä eroon kokonaan kuin vasta kuolemassa.

Kuolemaa on kahdenlaista: toinen johtaa kadotukseen, toinen taivaaseen. Ei elämä kuolemaan pääty. Jumala loi meistä iankaikkisia olentoja, mutta syntiinlankeemuksessa kuolema tuli maailmaan. Synnin palkka on kuolema.
 On kaksi tietä: lavea tie helvettiin ja kaita ristin tie taivaaseen. Kumpaa tietä kuljet? Helvettiin johtava tie on täynnä noita edellä mainittuja syntejä, piittaamattomuutta niistä, Jumalan vihaamista ja kieltämistä, kulkua ilman Armahtajaa, Herraa Jeesusta, joka tahtoisi jokaisen pelastaa. Helvetin tien valinnut ei vain tahdo antaa Jeesuksen itseään pelastaa. Synti sokaisee meidät niin pahasti, ettemme edes ymmärrä olevamme pelastuksen tarpeessa, vaikka todellisuudessa olemme suuressa hädässä. Vailla uskoa Jeesukseen ihminen joutuu kadotukseen, iankaikkiseen tuskaan ja kauhuun. Kun ihminen kieltää Jeesuksen, hän on itse itsensä tuominnut kadotukseen. Jumala ei tahtoisi kenenkään joutuvan kadotukseen, ihminen tekee itse sen valinnan. Vain se synti johtaa kadotukseen, kun ei uskota Herraan Jeesukseen. Kun ei ole uskoa, ei ole anteeksiantamustakaan synneistä, koska ei uskota syntien sovittajaan, Jeesukseen, eikä uskota edes koko sovitustyöhön. Ja kun ei uskota maailman Vapahtajaa, ei oteta pelastusta vastaan, silloin kuollaan syntiin ja joudutaan kadoukseen. Ihan omasta tahdosta.

On myös kaita ristin tie. Sitä kulkeva on saanut syntinsä anteeksi ja on pelastettu uskon kautta Jeesukseen. Hän elää Jumalan yhteydessä ja on saanut rauhan ja vapauden saatanan ja synnin vallasta. Helvetin tien kulkijat ovat kaikki saatanan orjuudessa, ja sen todistaa kaikki se vääryys, jota he tekevät ja jossa he elävät. Ristin tien kulkija on matkalla taivaaseen, hänellä on iankaikkinen elämä Jeesuksessa, joka on hänet lunastanut ja sovittanut. Jeesus sovitti koko maailman synnit, ja joka ottaa vastaan tämän syntien anteeksiannon, se pelastuu. Vaikka uskovaan ristin tien kulkijaan jääkin vielä synti, sitä ei hänen syykseen lueta, koska Jeesus on sovittanut synnit. Ne taas, jotka eivät usko, kuolevat synneissään, koska eivät ole tahtoneet uskoa Jeesukseen, joka heidänkin synnit sovitti.
Jeesus todella kärsi häpeällisen kuoleman ristillä ja nousi kuolleista kolmantena päivänä. Hän teki sen sinun vuoksesi, minun vuokseni, kaikkien vuoksi, ettei meidän tarvitsisi mennä kadotukseen, vaan saisimme ikuisen elämän ja pelastuisimme. Pelastus on lahja, uskolla omistettava, kaikki on jo valmiina, se on täytetty. On hulluutta jättää tämä lahja sikseen, lahja, joka maksoi Jumalan Pojan hengen! ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” Room. 8:1. Älkää heittäkö tätä lahjaa roskana pois!


Kirjoittanut: Jenna Karjalainen