Tarina Ateistin kuolemasta

Ateistin kuolema

Ateisti eli elämäänsä kuin viimeistä päivää, kunnes se viimeinen päivä tuli. Täysin yllättäen. Hän ei ollut välittänyt lainkaan Jumalasta eikä Hänen käskyistään. Hän oli uskotellut itselleen, ettei Jumalaa ole, ei oikeaa eikä väärää, moraalikin oli vain ihmismielen konstruktio, josta jokainen sai tehdä omanlaisensa. Silti hän sydämessään tiesi, ettei se pitänyt paikkaansa. Mutta hän itsepintaisesti kielsi tämän. Ja vaikka hän kielsi myös Jumalan, hän kuitenkin tunsi sisimmässään Jumalan läsnäolon. Silti hän eli kuin Jumalaa ei olisikaan eikä hän joutuisi ikinä tuomiolle.

Hän eli jumaloiden itseään ja pilkkasi Jumalaa. Hänen epäjumalansa oli hän itse. Hän oli niin täynnä itseään, että kuvitteli olevansa muiden yläpuolella. Ylpeydessään hän kuvitteli voivansa tehdä mitä tahansa ja oikeutti kaikki väärät tekonsa. Hän halveksi muita ja anasti toisilta kaiken, mitä hän himoitsi. Hän käytti usein päihteitä, varasteli, valehteli ja harjoitti irstautta. Hän eli pettäen kaikki lupaukset ja hylkäsi naisia tuon tuosta. Hän petti puolisoaan ja pian jo vaihtoikin hänet toiseen. Humalassa ollessaan hän pahoinpiteli puolisoitaan ja oli
heille todella ilkeä. Hän eli vain itselleen ja oikeutti itselleen kaiken, mitä hän himoitsi. Hän eli kuin eläin viettiensä mukaan ja saattoi paljon pahaa matkaan. Samalla hän uskotteli itselleen olevansa evoluution mestariteos, yli-ihminen. Hän harjoitti kaikkia mahdollisia syntejä, hän eli synnissä. Hän oli omien himojensa orja, mutta kuvitteli silti olevansa vapaa.

Mutta jokaisen synnin vuoksi hänen omatuntonsa soimasi häntä. Omatunto muistutti ikävästi totuudesta, siitä, että hän oli tehnyt väärin. Ja siitä pelottavasta tosiasta, että hän joutuisi vielä tuomiolle teoistaan. Ja sitä Ateisti ei voinut sietää. Hän ei voinut sietää syyllisyyttä. Eihän yli-ihmisen tarvinnut kokea syyllisyyttä, hänelle oli oikein kaikki se, minkä hän milloinkin päätti oikeaksi. Mutta silti omatunto kolkutti. Hän yritti painaa tuon syyttävän äänen pois tekemällä yhä lisää syntiä. Varsinkin haureuden harjoittaminen oli yksi hänen suosikeistaan. Niinpä Ateisti pakeni syyllisyyttä vapaan seksin maailmaan. Sehän oli nyky-yhteiskunnassa täysin sallittua ja jopa suositeltavaa. Kun yhteiskuntakin hyväksyy vapaan seksin, eihän siinä voisi olla mitään väärää! Hän käytti useita naisia seksuaalisesti
hyväkseen. Naiset olivat hänelle kuin esineitä, joille sai tehdä mitä huvitti. Tartuttipa hän muutamaan tippurin, joillekin myös klamydian. Naiset olivat hänelle vain seksiobjekteja, joihin hän sai purkaa irstaat himonsa. Ja kun syyttävä omatunto muistutti olemassaolostaan, hän pakeni tuota ääntä etsimällä uuden naisen käytettäväkseen. Hän eli voimakkaassa itsepetoksessa ja synnin orjuudessa.

Ja sitten hän kuoli.
Aivan yllättäen ja arvaamatta.

Kuoleman tullessa hän ei edes ehtinyt ajatella iankaikkista kohtaloaan. Se oli äkkilähtö tuonpuoleiseen, ja ensimmäiseksi Ateisti yllättyi siitä, että kuoleman jälkeen elämä jatkuu. Ensin hän järkyttyi nähdessään kuolleen ruumiinsa ja sitten hän järkyttyi vieläkin enemmän kun huomasi, ettei hän päässyt enää takaisin ruumiiseensa. Hän oli ihmeissään ja paniikissa. Ja sitten hän yhtäkkiä alkoi kohota kohti korkeuksia.
Hän kohosi yhä ylemmäs ja ylemmäs hyvin nopeaa vauhtia.
Ensin maa näkyi laajana hänen allaan, pian hän näki koko maapallon ja leijaili ylöspäin avaruudessa. Leijaileminen tuntui mukavalta, vaikka häntä pelotti.

Pian hän alkoi kuulla todella kaunista taivaallista musiikkia ja näki enkeleitä lentelemässä. Sitten hän saapui todella kauniiseen paikkaan.
Kaikki oli todella kaunista ja kirkasta.
Tässä paikassa vallitsi valtava rakkaus ja rauha.
Hän käveli nurmikkoa pitkin ihmetellen jokaisella askeleella näkemäänsä.
Taivas on sittenkin totta, hän ajatteli.
Pian hän näki suuren kaupungin edessään, jossa oli todella kauniit muurit.
Muurit oli rakennettu helmistä ja kauniista kivistä.
Kaikki hohti valoa.
Hän oli aivan ihmeissään ja samalla paikan ilmapiiri sai hänetkin valtaansa.
Hän ajatteli: ”Olenko minä taivaassa? Voiko tämä olla totta? Pääsin sittenkin taivaaseen,
vaikka kielsin Jumalan! Pelastuin, vaikka elinkin rumaa elämää. Mahtavaa!”
Hän asteli kohti portteja päästäkseen sisään. Lähellä portteja ollessaan hän säikähti hyvin
voimakasta ääntä, joka kuului kaikkialta samaan aikaan. Ääni sanoi:
”Sinä et kuulu tänne!”

Ja sitten Ateisti alkoi pudota alemmas ja alemmas, nopeaa vauhtia hän putosi yhä vain alemmas. Pudotessaan yhä vain alemmas häntä alkoi pelottaa. Hän alkoi aistia hyvin epämiellyttäviä tunteita laskeutuessaan alemmas. Hän alkoi kokea voimistuvaa kuumuutta. Lämpö vain nousi, mitä alemmas hän laskeutui. Pian hän jo kuuli karmaisevia tuskanhuutoja. Ne olivat ihmisten ääniä. Häntä pelotti yhä enemmän ja laskeuduttuaan alas hän vajosi epätoivoon. Hän oli laskeutunut kammottavaan paikkaan, jossa oli valtava kuumuus ja tuska.
Hän näki, kuinka kaksi demonia käveli häntä kohti. Ne olivat hyvin pelottavia ja rumia. Ja mitä enemmän Ateisti pelkäsi, sitä enemmän demonit nauroivat ja nauttivat hänen pelostaan.
Demonit tulivat uhkaavasti hänen luokseen kahleet käsissään. Ateisti yritti paeta, mutta hän ei löytänyt mistään pakopaikkaa. Hän oli iankaikkisesti jumissa ja ansassa. Demonit hyökkäsivät Ateistin kimppuun, ottivat hänet väkivaltaisesti kiinni ja sitoivat hänet iankaikkisiin kahleisiin. Ateisti huusi hädissään:
”Odottakaa, älkää tehkö sitä! Teillä on väärä mies! Putosin vahingossa taivaasta enkä pääse enää takaisin! Minä en kuulu tänne!”
Demonit vastasivat:
”Ei sieltä taivaasta tänne vahingossa pudota. Me tiesimme, että sinä tulet ja odotimme sinua. Tänne sinä kuulut, senkin surkea saasta! Nyt on aika viedä sinut iankaikkiseen kadotukseen!
Tämä on vasta esimakua helvetistä, mutta odotas kun pääset sinne...!”
Demonit nauroivat hirveää nauruaan.
Ateisti huusi paniikissa:
”Miksi? Mitä väärää minä olen muka tehnyt? Tämä ei voi olla totta! Tämä on mielivaltaista! Kunpa minulle edes kerrottaisi, mistä on kyse ja miksi olen joutunut tänne... Tässä on jokin väärinkäsitys...”
Demonit vain nauroivat ja lähtivät raahaamaan Ateistia kohti helvetin portteja.
Ateisti alkoi rukoilla.

Ja juuri helvetin porteilla hän näki kirkkaan olennon tulevan heitä kohti.
”Odottakaa hetki!”, olento käski demoneita.
Demonit pysähtyivät ja Ateistissa heräsi pieni toivo tuon olennon saavuttua heidän
luokseen. Ehkä hänet sittenkin otetaan taivaaseen, hän ajatteli toiveikkaana.
Heti kun olento oli hänen edessään, Ateisti tunnisti, että olento on Jeesus. 

Hän lankesi kasvoilleen Jeesuksen edessä ja katui sitä, ettei ollut tunnustanut Häntä eläessään. Miten typerä hän olikaan ollut!
Jeesus kysyi: ”Mitä sinä halusit tietää? Mikä tässä on sinulle epäselvää?”
Ateisti sanoi häpeissään: ”Se, miksi olen täällä. Ensin kävin taivaan porteilla ja sitten yhtäkkiä vahingossa putosin tänne. Ja nuo demonit kahlitsivat minut ja kohtelivat minua epäinhimillisesti. Ethän voi sallia sellaista?”
Jeesus vastasi: ”Sinä olet täällä oman valintasi seurauksena. Sinä valitisit itse helvetin kieltäessäsi minut.”
Ateisti vastasi: ”Mutta enhän minä ole valinnut joutua helvetiin! Tässä on jokin virhe!”
Jeesus vastasi: ”Kyllä sinä valitsit helvetin kieltäessäsi minut. Vain se, joka uskoo Minuun, pelastuu. Mutta sinä et halunnut uskoa. Sinä kielsit Minut yhä uudestaan, etkä kuullut varoituksia. Jokainen, joka kieltää Jumalan, tiedostaa sisimmässään joutuvansa helvetiin tämän kieltämisen seurauksena. Lisäksi sinä olet elänyt sellaista elämää, että ne, jotka elävät niin, eivät voi periä taivasten valtakuntaa.
Etkö ole lukenut:

”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.” (1. Kor. 6:9-10
Ja näitä kaikkia sinä olet tehnyt.”

Ateisti vastasi: ”En kai nyt sentään ihan kaikkia... Olen vain tehnyt parhaani elämässäni. Minä olin hyvä ihminen! Ja nyt olen kuitenkin täällä! Tämä ei voi olla mahdollista!”
Jeesus vastasi: ”Nuo kaikki sinä olet rikkonut ja monia muitakin rikkomuksia sinä olet tehnyt. Niin eivät hyvät ihmiset toimi.
Olet itse kohdellut toisia epäinhimillisesti elämällä himojesi orjuudessa.
Et halunnut tehdä parannusta, vaikka usein kutsuinkin sinua kääntymään synneistäsi ja uskomaan Minuun. Sen sijaan sinä käänsit selkäsi Minulle ja pilkkasit Minua pahoilla teoillasi. ”
Ateisti vastasi: ”Mutta en minä tiennyt Sinusta! En tiennyt, että Sinä olet Jumala!
Enkä muista sinun kutsuneen minua luoksesi.”
Jeesus vastasi: ”Kyllä sinä tiesit.
Jokaisella ihmisellä on sisimmässään tieto Jumalasta ja iankaikkisuudesta. Lisäksi
ympärilläsi oli koko maailmankaikkeus, joka todisti minusta. Luomistekojeni kautta
olemassaoloni on ilmeistä. Niinpä kukaan ei voi puolustautua väittämällä, ettei tiennyt.
Mutta sinä korotitkin itsesi kaiken luodun yläpuolelle ja julistauduit Jumalaksi.
Näin sinä hylkäsit minut.
Sinulla oli Jumalan Sana, Raamattu, mutta hylkäsit sen väittämällä sitä valheelliseksi mielikuvitustarinaksi, jonka beduiinit olivat keksineet nuotion äärellä joskus kauan sitten.
Et vaivautunut kertaakaan edes avaamaan Raamattua, niin paljon sinä sitä hyljeksit, vaikka sieltä sinä olisit löytänyt iankaikkisen elämän sanat.
Ateisti vastasi: ”Mutta niin minulle oli opetettu jo koulussa! En voinut tietää, ettei se pitänyt paikkaansa.”

Jeesus vastasi: ”Kyllä sinä olisit voinut tietää, jos olisit vaivautunut ottamaan asiasta selvää. Mutta kertaakaan sinua ei kiinnostanut tutustua Minun Sanaani. Sinä hylkäsit Sanani itsepintaisesti.
Samoin hylkäsit myös Minun palvelijani.
Lähelläsi liikkui useita kristittyjä, jotka puhuivat sinulle Totuudesta, joka pelastaa. He kertoivat sinulle pelastuksesta, mutta sinä et halunnut uskoa. Heidän kauttaan minä kutsuin sinua luokseni.
Mutta sinä et halunnut kuulla Totuutta.
Sinä hyökkäsit heitä vastaan raivon vallassa ja vastustit Totuutta viimeiseen hetkeesi asti.
Väitit, ettei mitään absoluuttista totuutta ole olemassa, vaikka sisimpäsi todisti toisin. Haukuit palvelijoitani, syljeksit heidän päälleen, pilkkasit heitä, pahoinpitelit heitä ja halveksit heitä sydämessäsi. Koska sinä teit tämän heille, olet tehnyt sen myös Minulle. Kaiken, mitä sinä heille teit, sen sinä teit Minulle.”
Ateisti häpesi sydämensä pohjasta ja katui kaikkea kuulemaansa.
Hän ei voinut enää väittää vastaan.
Hiljaisena ja häpeissään hän kuunteli Jeesusta toivoen samalla, että löytyisi jokin keino, jonka avulla hänen ei tarvitsisi jäädä helvettiin.
Jeesus jatkoi:
”Samoin Minä kutsuin sinua luokseni aina silloin, kun omatuntosi soimasi sinua ja todisti sinua vastaan. Minä kutsumalla kutsuin sinua parannukseen, mutta sinä yhä uudestaan käänsit minulle selkäsi ja vihasit minua.
Sinä valitsit itsepetoksen mieluummin kuin Totuuden.
Joka kerta, kun tukahdutit omatuntosi äänen, sinä paadutit itseäsi yhä enemmän ja pakenit syyllisyyttä synnintekoon. Lopulta omatuntosi oli poltinraudalla merkitty, niin paatunut sinusta tuli, kun yhä uudestaan kieltäydyit parannuksesta.
Sinulle oli tärkeämpää elää synnin orjuudessa kuin Jumalan antamassa vapaudessa ja anteeksiannossa.
Ja tämä on sen kaiken seuraus.
Iankaikkinen kadotus kohtaa jokaista, joka ei tahdo uskoa minuun eikä tahdo tehdä
parannusta synneistään.”
Ateisti vastasi hädissään: ”Mutta nyt minä uskon Sinuun. Enkö voisi nyt tehdä parannusta ja saada syntejäni anteeksi? Pyydän, Jeesus, anna anteeksi kaikki syntini ja pelasta minut!”
Jeesus vastasi: ”Tuohon sinulle oli annettu aikaa elämässäsi, iankaikkisuudessa ei voi enää valita toisin. Syntisi olivat sovitetut aina Golgatan ristiltä alkaen, ja jos olisit uskonut Minuun elämäsi aikana, sinä olisit saanut anteeksiannon ja pelastuksen.
Mutta nyt on liian myöhäistä.
Sinä olet valintasi tehnyt, eikä kuoleman jälkeen voi enää muuttaa päätöstään. Koska et eläessäsi tahtonut uskoa Minuun etkä tehdä parannusta, joudut nyt maksamaan itse kaikista synneistäsi täyden hinnan, eikä edes iankaikkisuus riitä sen hinnan poistamiseen. Vain turvautumalla Minun sovitustyöhöni olisit päässyt vapaaksi syntivelastasi.
Mutta sinä et tahtonut tehdä niin.
Nyt joudut kärsimään iankaikkista tuskaa syntiesi vuoksi. Sinä joudut eroon Jumalasta ja kaikesta Hänen hyvyydestään iankaikkisesti, koska hylkäsit Minut elämäsi aikana. 

Koska päätit kieltää Minut, valitsit itse kadotuksen.
Ei mikään eikä kukaan voi pelastaa sinua enää täältä.

Tämä on iankaikkisuutesi alku- ja päätepiste, joka on ikuinen. Valitsit itse iankaikkisen tulen perkeleen ja hänen enkeleidensä seurassa. Enää ei ole mahdollista muuttaa valintaansa.”
Ateisti vajosi lopulliseen epätoivoon.
Jeesus oli sanottavansa sanonut ja Hän poistui takaisin taivaaseen. Ateisti jäi demoneiden armoille. Ne läksivät raahaamaan estelevää ja itkevää Ateistia läpi helvetin porteista.
Saavuttuaan sisälle porteista Ateisti näki vain ikuista tulta ja ikuista tuskaa kaikissa eri muodoissaan. Ihmiset kärsivät vankikuopissaan ja vankiselleissään käsittämättömiä tuskia syntiensä vuoksi. Demonit kiusasivat heitä monin eri tavoin.
He anoivat armoa ja huusivat apua, mutta helvetissä ei tunnettu armoa eikä annettu apua.
Osa pilkkasi ja rienasi Jumalaa vielä helvetissäkin.
Ihmiset paloivat tulessa, mutta tuli ei tuhonnut heitä. He kärsivät hirveistä tuskista ja kauhea huuto täytti helvetin.
Vasta helvetissä jotkut alkoivat katua pahoja tekojaan.
Osa ei sielläkään.
Ateisti katui.
Hän katui sydämensä pohjasta.
Kunpa hän olisi kuunnellut niitä kristittyjä! Voi, kunpa hän olisi lukenut Raamattua! Kunpa hän olisi kääntynyt pahuudestaan ja kuunnellut omantunnon ääntä! Nämäkin ajatukset vain lisäsivät hänen tuskaansa.
Samoin myös tuskaa lisäsi muisto taivaasta, joka oli niin upea paikka, ettei sille löytänyt sanoja. Siellä saavat elää ne, jotka uskoivat Jeesukseen elämänsä aikana, mutta hän, joka ei uskonut, joutui eroon kaikesta siitä hyvyydestä ja rauhasta.
Ateisti koki voimakasta kateutta taivaassa olevia kohtaan.
Samalla hän rypi itsesäälissä helvetin syvyyksissä.
Hänet oli viety omaan vankiselliinsä ja siellä hänellä oli loputtomasti aikaa miettiä elämänsä surkeita valintoja. Elämänsä aikana hän ei katunut syntejään tippaakaan, mutta nyt hänellä oli ikuisuus aikaa katua pahoja tekojaan vailla toivoakaan vapautuksesta. Voi, kunpa hän vain olisi valinnut toisin! Kunpa hän ei olisi kieltänyt Jumalaa ja elänyt kuin mikäkin raakalainen. Vasta liian myöhään hän tajusi surkean elämäntapansa typeryyden.
Nyt hän oli helvetissä, täysin ansaitusti demonien ja tulen armoilla.
Kun demonit tulivat piinaamaan häntä, Ateisti ei voinut muuta kuin yhtyä helvetin
valittajien kuoroon.

Ateismin turhuus johtaa tuhoon

Suomesta on tullut jumalaton maa. Ateismi rehottaa ja luopumus kukoistaa. Ihmiset ovat luopuneet Jumalasta typerän valheen takia, joka on evoluutio. 

Ihmiset uskovat tähän valheeseen, vaikka evoluutiota ei ole voitu todistaa tieteellisesti. Päinvastoin nykytiede kumoaa evoluution. Darwin kirjoitti Lajien synty kirjassaan: 

”Jos voitaisiin näyttää toteen, että on olemassa jokin monimutkainen elin, joka ei mitenkään ole voinut muodostua lukuisien toisiaan seuraavien vähäisten muuntelujen tietä, olisi teoriani ehdottomasti kumottu” 

Ja näin hänen oman kriteerinsä pohjalta arvioituna hänen teoriansa on todellakin kumottu. ”Luonnonvalinnan oletetaan etenevän ohjaamattomien pienten muutosten välityksellä, askel kerrallaan, mutta elävä solu on osoittautunut elävien koneiden sokkeloksi. Monien näiden solukoneiden osat ovat keskenään sellaisessa vuorovaikutuksessa, että jos kaikki osat eivät ole paikallaan yhtä aikaa, kone ei joko toimi oikein tai se ei toimi ollenkaan. Mitään valintaetua ei synny, jos ainoastaan yksi, kaksi tai kolme osaa tällaisesta solukoneesta on paikallaan, koska kone ei toimi ollenkaan, jolleivät kaikki sen osat ole koossa.” -J Budziszewski kirjassaan Tätä emme voi olla tietämättä. 

Jo pelkkä solu siis kumoaa Darwinin teorian. Myöskään miljoonat vuodet eivät ole mahdollisia, koska ihminen kuolisi sukupuuttoon 100 000 vuodessa 10 kertaa geenirappeuman takia. Jo pelkkä DNA on vahva todiste evoluutiota vastaan. Siinä on niin paljon monimutkaista informaatiota, ettei järjetön sattuma voi saada sellaista aikaan. Se todistaa, että kaikella on tekijä. Informaatio ei tule tyhjästä. Periaate, jonka mukaan tyhjästä ei voi syntyä mitään ei päde vain aineeseen ja energiaan vaan myös niihin tarvittavaan informaatioon. Järjetön ja sattumanvarainen kehitysprosessi ei voi saada aikaan informaatiota. Eikä järjetön sattuma voi kehittää elämää. Elottomasta ei voi tulla elollista miljoonienkaan vuosien aikana. Eikä järjettömästä voi tulla järjellistä.  Ei ole myöskään havaittu minkäänlaista kehitystä, päinvastoin kaikki vain rappeutuu. 

Ei ole olemassa evoluutiota, on vain devoluutio. 

Silti niin moni haluaa uskoa mieluummin typerään satuun kuin tosiasioihin. Evoluutio ei ole tiedettä, se on uskomus, joka perustuu satuun. Tämä satu on täysin järjenvastainen eikä se perustu millään tavalla todellisuuteen. Usko tähän satuun vaatii enemmän uskoa kuin usko Jumalaan. Tämä satu kuuluu pääpiirteittäin näin:

Alussa oli ei mitään. Sitten, täysin sattumalta ei mikään räjähti ja niin syntyi maailmankaikkeus (vaikka fysiikan lait todistavat, ettei tyhjästä voi syntyä mitään). Sitten ei mistään syntyi alkulima, elollinen aine elottomasta materiasta (vaikka fysiikan lait todistavat, ettei elottomasta voi tulla elämää, elämää syntyy vain elämästä). Sitten tämä ihmeellinen alkulima, ensimmäinen elävä solu alkoi sattumalta jakautua aivan itsestään ja niin syntyivät ensimmäiset olennot. Nämä olennot elivät vedessä ja kehittyivät itsestään miljoonien vuosien aikana kaloiksi, ja sitten kalat jostain syystä nousivat kuivalle maalle ja alkoivat kehittyä maalla liikkuviksi eläimiksi (on mahdotonta muuttaa kidukset keuhkoiksi, se ei onnistu edes miljoonien vuosien aikana). Jostain syystä osa  maalla liikkuvista eläimistä halusi palata takaisin mereen ja niistä kehittyi uudestaan meressä eläviä eläimiä (jalkojen muuttaminen räpylöiksi tai eviksi on täysi mahdottomuus). Maalla eläneet eläimet jatkoivat kulkuaan ja moni niistä kuoli ja osa kehittyi lisää. Ne alkoivat kulkea neljällä jalalla ja osa kiipeili puissa. Ensimmäiset apinat olivat syntyneet. Miljoonien vuosien aikana ne nousivat kahdelle jalalle (mikä on täysi mahdottomuus) ja niistä kehittyi apinaihmisiä, joista kehittyi lopulta ihminen (on päivänselvää, ettei apinasta voi tulla ihmistä, eikä eläin voi muutenkaan muuttua lajista toiseksi). 

Olemme tämän tarinan mukaan vain kehittyneitä eläimiä! Ja niinpä ihmisarvon voi unohtaa ja myös moraalin voi heittää roskakoriin. Ja niin pahuus pääsee valloilleen ja jokainen voi tehdä mitä huvittaa, koska ei ole oikeaa eikä väärää, eikä ole olemassa Jumalaa, joka tuomitsee meidät tekojemme mukaan. On näköjään mukavampaa uskoa typerään valheeseen kuin Jumalaan, jonka edessä joudumme tilille teoistamme. Yhteiskuntamme elää mieluummin kollektiivisessa itsepetoksessa kuin hyväksyisi todellisuuden sellaisena kuin se oikeasti on. Ja niin se ajaa itsensä tuhoon.

Tämä on vähän sama kuin työntäisi pään pensaaseen ja yrittäisi uskotella itselleen, että kaikki on hyvin, vaikka ympärillä tapahtuu kauheita. Jumalaa ei voi paeta eikä mikään valhe tee tyhjäksi Jumalan olemassaoloa. On järjetöntä paeta totuutta valheeseen, joka kadottaa, varsinkin kun pelastus löytyy totuudesta. Joka tapauksessa ihminen joutuu vielä Jumalan eteen tuomiolle teoistaan, uskoipa ihminen Häneen tai ei.

Uskoville se tuomio tosin on aivan toisenlainen kuin niille, jotka eivät usko Jumalaan. Uskovien tuomio johtaa ikuiseen elämään ja jumalattomien tuomio johtaa ikuiseen kadotukseen. Uskovilla on turva Jeesuksessa, jumalattomalla ei ole mitään eikä hän voi puolustautua mitenkään. Hän ei voi väittää, ettei tiennyt Jumalasta, koska Hänen olemassaolonsa on ilmeistä. Se on ollut nähtävissä Hänen luomisteoissaan alusta asti. Lisäksi jokaisella meistä on sisimmässä tieto Jumalasta, Hän on istuttanut tiedon iankaikkisuudesta meihin jokaiseen.

Jumala on myös ilmoittanut itsensä Sanassaan Raamatussa, joka on kokonaan totuus, sen todistaa niin historia kuin arkeologiakin. Sana todistaa myös itse itsensä, koska Raamattua ei olisi voitu kirjoittaa ihmisen mielikuvituksen tuotteena, se kun on aivan toisenlainen kuin ihmisen ajatukset. Ihminen ei ole voinut keksiä Raamattua, vaan Jumala on innoittanut ihmiset kirjoittamaan Sanan Henkensä voimalla.  Vuosituhansien aikana Jumala on innoittanut erilaisia ihmisiä erilaisilta ajoilta kirjoittamaan hyvin yhteneväistä tekstiä. Ihmiset, jotka eivät edes tunteneet toisiaan, kirjoittivat tekstejä, jotka ovat täysin sopusoinnussa keskenään. He kirjoittivat Jumalan Hengen inspiroimana Raamatun. Ja siksi Raamattua vastaan soditaan niin paljon ja se yritetään tehdä tyhjäksi kaikin keinoin siinä onnistumatta. Jos Raamattu olisi ihmismielen tuotos, sitä vastaan ei tarvitsisi taistella. Mutta koska se todistaa Jumalan, siksi sitä vihataan ja vääristellään. Hyökätessään Raamatun arvovaltaa vastaan ihmiset todistavat sen totuuden. 

Vaikka jokainen ei usko Raamatun sanaan Jumalan sanana, silti jokainen sisimmässään tietää, että on olemassa yksi ainoa tosi Jumala ja että ihmisen tulisi palvella Häntä. Ne, jotka väittävät, etteivät tiedä mitään Jumalasta, pettävät itseään ja Raamatun ilmoitus vain paljastaa heidän itsepetoksensa. Vaikka ihminen kuinka kieltäisi Jumalan, silti hän sisimmässään uskoo Häneen. Tietoa Jumalasta ei saa pois, vaikka itsepetos hämärtääkin tuota tietoa. Aika ajoin se tieto tulee esiin, ja silloin ateisti on kusessa. 

Ihminen, joka päättää kieltää Jumalan, tuomitsee itse itsensä kadotukseen. Joka haluaa elää kuin Jumalaa ei olisi, hankkii itse itsensä iankaikkiseen turmioon. Jumala ei tahdo ketään kadotukseen. Sen valinnan tekee ihminen. Jumala lähetti Jeesuksen sovittamaan maailman synnit, ja joka uskoo Jeesukseen, se pelastuu. Joka ei usko, tuomitsee itse itsensä kadotukseen. Hän on itse valinnut kuoleman eikä elämää, jonka Jumala on hänelle tarjonnut Jeesuksessa. Fiksumpaa olisi valita elämä, koska siinä ei menetä mitään vaan saa kaiken. 

Kaikki vääristyy ilman Jumalaa. Ihmisarvo menettää merkityksensä, koska ateismi lähtökohtana tekee ihmisarvon tyhjäksi.

 Aineellisten atomien ja elektronien päämärättömän satunnaisesta törmäilystä ei voida johtaa minkäänlaista velvoittavaa etiikkaa eikä yleispäteviä oikeuksia. Jos ihminen rakentaa itselleen joitakin oikeuksia, miksi niiden pitäisi olla yleispätevän sitovia ja velvoittava? Olemmehan vain sattuman tuottamaa materiaa, jolla ei ollut mitään mielessään. Ateismi ja ajatus ihmisoikeuksien olemassaolosta ovat keskenään käsitteellisesti ristiriidassa. 

Ihmisoikeudet ovat vääristyneet. Aiemmin niiden tarkoitus oli suojella yksilöitä valtiolliselta mielivallalta, mutta nykyään niistä on muodostunut mielivaltaisen ideologisen tasa-arvovallankäytön väline, jolla pyritään tukahduttamaan ja rajoittamaan yksilöllistä vapautta ja sananvapautta, eli todellisia ihmisoikeuksia. Tasa-arvon ja ihmisoikeuksien nimissä meiltä pyritään riittämään todelliset ihmisoikeudet. 

Sananvapautta pyritään rajoittamaan loukkaantumisen perusteella. Jos jokin loukkaa, se on muka vihapuhetta tai viharikos. Jopa presidenttimme Sauli Niinistö on sanonut Verkkouutisten artikkelissa ”Sauli Niinistö: Sananvapaus ei ole rajaton” 9.12.2017: ”Sanoa saa, mutta jos sanoo jotakin loukkaavaa, siitä rapsahtaa rangaistus.” 

On erittäin huolestuttavaa, kun oma presidenttimmekin kannattaa sananvapauden rajoittamista. Aiemmin ei ollut näin. Historiallisen länsimaisen sananvapauskäsityksen mukaan jostakin loukkaantuminen ei ole rikoksen kohteeksi joutumista eikä myöskään väkivallan kohteeksi joutumista. Niinpä sitä ei kuulu myöskään rangaista. Sananvapauteen todellisuudessa kuuluu myös oikeus esittää ikäviä, kielteisiä ja joidenkin kannalta loukkaavia asioita.

 Sananvapaus on joko kaikilla tai sitä ei ole kenelläkään. Ketään ei pitäisi rangaista eikä kenenkään pitäisi joutua epähenkilöksi ja menettää työpaikkansa vain sen takia, että sanoi jotain ”loukkaavaa”, koska jokainen mielipide on usein jonkun mielestä ”loukkaava”. Näköjään tämäkin ihmisoikeus on vääristetty nykyään palvelemaan todellisten ihmisoikeuksien riistoa. 

Myös moraali rappeutuu ja ihmiset elävät vääryydessä pettäen samalla itseään. Moni väittää, ettei ole olemassa oikeaa ja väärää. Mutta moraalitotuuksien kieltäminen ei perustu järkiperusteisiin vaan kulttuuriseen harhaan.

 Länsimainen yhteiskunta on pyrkinyt murentamaan moraalitotuuksien perustaa ja sen myötä ihmiset ovat alkaneet elää itsepetoksessa. Elämme niin keinotekoisessa maailmassa, että ihminen voi pitää kiinni jostakin täysin todellisuuden vastaisesta uskomuksesta, kuten evoluutio, jossa oikea ja väärä menettävät merkityksensä. Tämä käsitys on niin todellisuuden vastainen, että ihmisen täytyy tuhota omaa ihmisyyttään voidakseen uskoa siihen. Tämä uskomus johtaa elämäntapaan, joka tuhoaa ihmisyyttä. Jos ihminen kieltäytyy luopumasta tästä vääristyneestä uskomuksesta, hän ajautuu yhä syvemmälle pahuuteen. 

On olemassa totuuksia, joita ihminen ei voi olla tietämättä, kuten Jumalan olemassaolo ja moraaliset totuudet. Koska nämä totuudet ovat ihmiselle epämiellyttäviä, hän haluaa torjua ne mielestään ja elää kuin ei niistä tietäisikään. Tätä on itsepetos. 

Kun ihminen tekee syntejä eikä halua katua niitä, hän alkaa kokea Jumalan läsnäolon hyvin epämukavaksi ja niinpä hän alkaa etsiä syitä uskoa, ettei Jumalaa ole olemassa. Useat meistä eivät ala epäillä ensin Jumalan olemassaoloa ja sitten ala tehdä syntiä. Useimmat meistä tekevät syntiä ensin ja sitten alkavat epäillä Hänen olemassaoloaan.  

Jumalan kieltäminen on vaikeaa. Jos välität, ettei Jumalaa ole olemassa, miksi edes sanoisit niin, jos Häntä ei olisi olemassa? Eihän meidän tarvitse kieltää sellaisen olemassaoloa, jota ei ole olemassa. Emmehän edes olisi tietoisia sellaisesta. 

Jos Jumalaa vastaan esittämäsi vastaväite olettaa Jumalan, silloin et ole antanut mitään perustetta olla uskomatta Jumalaan. Sen sijaan olet antanut perusteen olettaa, että sinulla on tietoa Jumalasta.

Jotkut moraaliset totuudet ovat yhteisiä kaikille ihmisille. Ne ovat kaikkien tiedossa. Nykyisin vain ihmiset tulevat vihaisiksi, kun moraalilaki otetaan esiin. Kutsumme moraalilain puolustamista toisten tuomitsemiseksi ja suvaitsemattomuudeksi. Tämä on tapamme sanoa, että perinteisen moraalilain puolustaminen on tuomittavaa eikä sitä suvaita. Moraalilaista on tullut moraalittomuuden tunnuskuva. 

”Tietyt moraaliset periaatteet ovat oikeita kaikille ja kaikkien tiedossa. Ne ovat ihmissuvun yleismaailmallinen terveen järjen ydin kuten myös sen muun järjellisyyden perusta.” toteaa J. Budziszewski kirjassaan Tätä emme voi olla tietämättä. Näitä totuuksia ei normaali ihminen voi olla tietämättä. Se on järjellisen ihmismielen tunnusmerkki. Kun luovumme näistä totuuksista, me vajoamme järjettömyyteen. ”Paradoksaalisesti me vetoamme siihen jopa oikeuttaaksemme rikkomuksemme. Selittely on kunnianosoitus, jota synti osoittaa tiedolle omasta syyllisyydestään.” -J. Budziszewski 

Yleismaailmallinen moraalisäännöstö on pitkälti samaa mieltä kymmenen käskyn lain kanssa. Lain vaatimus on kirjoitettu meidän sydämiimme. Koska emme pysty pääsemään siitä eroon, käytämme kaikkia mahdollisia keinoja teeskennelläksemme, että olemme hyviä ihmisiä. Petämme siis itseämme. Verukkeita ja puolusteluja riittää, ja näin kaivaudumme asemiimme selviä totuuksia vastaan. 

Kyky nähdä moraalilaki on tuskaa tuottava, koska rehellinen ihminen näkee heti velan, jota ei voi maksaa. Hän on rikkonut raskaasti tätä lakia vastaan. Tällainen rehellisyys on meille likaa jos meillä ei ole varmuutta siitä, että velan voi saada jotenkin anteeksi. Emme pysty kokonaan pyyhkimään tätä lakia pois ymmärryksestämme, koska se on istutettu ihmismielen syvärakenteeseen. Siksi katsomme mieluummin poispäin, koska emme pysty hyväksymään totuutta itsestämme. Mutta Jumala on ilmoittanut Sanassaan, että velka on maksettu ristillä. Jeesus kärsi ja kuoli puolestamme, voitti synnin ja kuoleman, ja nousi ylös kolmantena päivänä. Joka uskoo, se pelastuu.  

Psalmi 14 sanoo: ”Mieletön on se, joka ajattelee: ’Ei Jumalaa ole.’” Mielettömyys johtuu siitä, kun ihminen valehtelee itselleen väittämällä, ettei Jumalaa ole. Samalla kun hän sanoo, ettei Jumalaa ole, hän kuitenkin tietää syvemmällä mielessään, ettei se ole totta. Tämä tekee ymmärrettäväksi, miksi ateistin kanssa ei voi keskustella järkevästi. Koska hän ei ole rehellinen itselleen, järkevää keskustelua on turha toivoa. 

Hän tietää, että Jumala on olemassa, mutta hän vain kertoo itselleen, ettei tiedä sitä. Tiedän tämän omastakin kokemuksesta. Ollessani ateisti väitin kovaan ääneen, ettei Jumalaa ole, vaikka todellisuudessa tiesin, että Hän on olemassa. En vain saanut sitä tietoa pois mielestäni vaikka kuinka yritin. Ja siksi minun olikin valehdeltava itselleni. Näin joutuu jokainen ateisti tekemään, koska ateismi pohjautuu syvään itsepetokseen.

Ja samalla koko maailmankaikkeus huutaa, että sillä on tekijä, että se on älykkäästi suunniteltu ja tarkoituksenmukainen. Vain älykäs mieli on voinut saada aikaan maailmankaikkeuden. Tämä totuus tulee jatkuvasti evolutionisteja vastaan ja siksi he ovatkin hyvin halukkaita hyväksymään pseudotieteellisiä väitteitä, jotka ovat terveen järjen vastaisia. Ja näin todellinen tiede vääristyy valheiden ja mielikuvitustarinoiden sekameteliksi. Tiedeyhteisö suvaitsee mieluummin todistamattomia tarinoita kuin totuuden, koska se on jo lähtökohdiltaan sitoutunut materialismiin. Tämä materialismi on heille pakkomielteisen ehdotonta, koska he eivät tahdo hyväksyä sitä tosiasiaa, että kaikella on Luoja. 

Moni ateisti tiedostaa, että Jumalan hylkäämisessä on heidän kohdallaan jotain epärehellistä sen sijaan että tämä hylkääminen tapahtuisi faktojen pakottamana. Rehellinen ateistikin tietää, ettei ole rehellinen itselleen. 

Väittäessään, että on mahdotonta tietää mitään Jumalasta, ihminen on itsensä kanssa ristiriidassa, koska tieto siitä, ettei Jumalasta voi tietää mitään, on tietoa Jumalasta. Sama pätee Jumalan kieltämiseen. Eihän sellaista tarvitsisi kieltää, mitä ei ole olemassa. Todellisuudessa meillä kaikilla on tietoa Jumalasta, ja Hän on ilmoittanut itsensä Sanassaan ja luomakunnassaan. 

Jumalan kieltäminen vie enemmän voimavaroja kuin Jumalan tunnustaminen. Jumalan kieltäminen vaatii ankaraa itsepetosta, ja se on todella kuluttavaa ja vääristää kaiken. Tässä maailmassa petos synnyttää lisää petosta ja itsepetos synnyttää lisää itsepetosta. Yhden valheen peittämiseen tarvitaan toinen valhe ja niin edelleen ja pian ihminen jo onkin sellaisessa valheiden verkossa, josta on vaikea irtautua ja joka vääristää kaiken.  Ihminen on kusessa, koska on niin monia asioita, joita ihminen ei saa ajatella voidakseen olla ajattelematta Jumalan todellisuutta. 

”On mahdotonta estää tällaista itsepetosta läikkymästä jossain kohdassa siihen, mitä ateisti myöntää moraalilaista. Voit yrittää olla totuuden mukainen ja myöntää, että lähimmäisen rakastaminen on hyvä asia – mutta jos valehtelet itsellesi Jumalasta, joka on rakastanut lähimmäisesi olemassa olevaksi olennoksi, silloin ymmärryksesi kaikesta rakkaudesta ja jokaisesta lähimmäisestäsi on puutteellinen. Parempi ymmärrys rakkaudesta ja lähimmäisestä on hyvin vaarallinen, koska se saattaa viedä sinut ajattelemaan Jumalaa.” -J. Budziszewski

 

Syvällä sisimmässämme emme voi olla tietämättä totuutta. Sen omatuntommekin todistaa. Samoin myös tieto syyllisyydestä, kun olemme rikkoneet moraalisia periaatteita. Myös rikkomuksista seuraa monenlaista pahaa. 

Ne, jotka loukkaavat muita, tulevat vihatuiksi. Ne, jotka kohtelevat muita kaltoin, karkottavat toiset luotaan. Ne, jotka pettävät ystävänsä, jäävät vaille ystäviä. Ne, jotka kulkevat sängystä toiseen, menettävät kykynsä luottaa ihmisiin. Ne, jotka ovat uskottomia puolisolleen, menettävät perheensä. Ne, jotka hylkäävät lapsensa, joutuvat elämään vanhuutensa yksin. Ne, jotka tuhoavat toisia ihmisiä, tuhoutuvat itse. Ne, jotka valehtelevat ja pettävät itseään ajautuvat yhä syvemmälle tahalliseen sokeuteen.  Ne, jotka kiduttavat omaatuntoaan, joutuvat omantuntonsa kiduttamiksi. Ne, jotka elävät synnissä, vajoavat yhä syvemmälle synnin orjuuteen. Ne, jotka torjuvat moraalisen tietonsa, tulevat tyhmemmiksi kuin olivat aikoneet. Ne, jotka kieltäytyvät tunnustamatta Häntä, jonka kuvaksi heidät on luotu, tulevat muukalaisiksi itselleen. Ne, jotka hylkäävät pelastuksen, joutuvat kadotukseen. 

Ne, jotka eivät halua hyväksyä omaatuntoa opettajakseen, joutuvat kohtaamaan sen syyttäjänä ja lopulta kostajana. Ja jos he edelleen jatkavat pakoaan, he menevät vielä syvemmälle vääryyteen. Ihmisen kokema inho tekemisiään kohtaan vaikuttaa syvällä hänen sisimmässään, vaikka hän ei tietoisuuden tasolla sitä rekisteröisikään. Se kalvaa ihmistä kuin syöpä eikä siihen auta mikään muu kuin vääryydestä luopuminen ja parannuksen teko. Jotkut ajattelevat, että tekevät parannuksen joskus myöhemmin. Ongelma on vain se, että valitettavasti parannuksen tekoa ei voi suunnitella. Luvatessaan tehdä parannuksen myöhemmin, ihminen kovettaa sydämensä nyt ja ehkä tuhoaa kykynsä tehdä parannuksen. Jos emme tule katumukseen, emme pysty koskaan lopettamaan vääryyden tekoa. 

Kun oikeutamme yhden synnin, ajaudumme oikeuttamaan seuraavan synnin ja sitä seuraavan. Kukaan ei ole onnistunut säilyttämään yhtä tiettyä pahuuden tasoa. Se tie vie alemmas ja alemmas. Samalla ihmisestä tulee sekä pahempi että tyhmempi: pahempi, koska hänen käytöksensä tulee pahemmaksi ja tyhmempi, koska hän kertoo itselleen yhä enemmän valheita. Eikä omatuntomme jätä meitä rauhaan. Se raastaa meitä ja mitä enemmän yritämme paeta sen kalvavaa kolkutusta, sitä lujempaa se hakkaa meidän sydäntämme. Niin kauan kuin elämme paatumuksessa, omatuntomme soimaa meitä ja vaatii hyvitystä. 

Evoluutiouskon myötä myös ihmisarvo menettää merkityksensä. Koska olemme vain kehittyneitä eläimiä, ihmisarvoa ei enää ole. Koska hylkäämme sen totuuden, että olemme Jumalan kuvaksi luotuja ihmisiä, olemme pakanoitakin pahempia.

 Persoonan merkitys on vääristynyt niin, ettei persoonan arvoa enää määritellä sen mukaan, mitä olemme, vaan sen mukaan, mitä osaamme tehdä. Nykyään joku on ”määritellyt persoonan käyttämällä sellaisia käsitteitä kuin tietoisuus, järjellinen päättely, itsenäisesti motivoitu käyttäytyminen, kyky viestiä lukemattoman monista asioista ja käsitteellinen itsetietoisuus. Jos pystyt tekemään kaikki nämä asiat, olet persoona; jos et pysty, et ole persoona.” -J. Budziszewski 

Jos siis et pysty näihin, et ole persoona eikä sinulla ole oikeutta elämään. Näin kohdellaan syntymättömiä lapsia. Heitä abortoidaan järkyttävän paljon Suomessa. Mutta tämä tuskin jää tähän. Jos syntymättömiä lapsia voidaan tappaa, koska he eivät kykene näihin asioihin, ihmiset voivat mennä vieläkin pidemmälle. Lopulta monia muitakin ihmisiä voidaan tappaa samasta syystä. Esimerkiksi ne, jotka nukkuvat tai ovat tajuttomia, dementoituneita, huumeiden orjia, vastasyntyneitä lapsia, kehitysvammaisia, mielisairaita, tai vaikka kuuroja ja mykkiä ihmisiä, jotka eivät kykene normaaliin kommunikaatioon. Tällaiset ihmiset eivät tuon määritelmän mukaan ole persoonia, mutta todellisuudessa näin ajattelevat kieltäytyvät tunnustamasta lähimmäisiään, arvokkaita Jumalan kuvaksi luotuja ihmisiä. 

”Sitä vastoin jos olen persoona, silloin olen luonnostani oikeuksien kantaja, ehdottoman kunnioituksen ansaitseva kohde – ei sen perusteella mitä osaan tehdä, vaan sen perusteella, mitä olen. Tietenkin tämä olettaa sen, että minulla on luonto, se mitä minä olen, joka on eri asia kuin minun nykyinen tilani tai kehitysasteeni, eri asia kuin kykyni kyseisessä tilassa tai kehitysasteessa, ja erityisesti eri asia kuin se, miten muut ihmiset arvostavat tätä tilaani, kehitysastettani tai kykyjäni. Lyhyesti sanottuna persoona on luonnostaan sellainen, jota on väärin tarkastella pelkästään hänen toimintojensa näkökulmasta – väärin arvostaa ainoastaan keinona muiden ihmisten päämäärien tai kiinnostuksen kohteiden saavuttamiseksi. Jos pidät minua henkilönä pelkästään siksi, että minä pystyn aktiivisesti käyttämään joitakin sinua kiinnostavia kykyjä, silloin en ole sinun ehdottoman kunnioituksesi vaan suhteellisen kiinnostuksesi kohde. Silloin et pidä minua persoonana sen perusteella, kuka minä olen, vaan sen perusteella, mitä osaan tehdä; et sen perusteella, mitä minä ansaitsen, vaan sen perusteella, mitä sinä satut kunnioittamaan. Itse asiassa sanot, että minä en ole persoona. Niinpä toimintamuotoihin perustuvan persoonan määritelmä ei arvossa kohoa edes niin korkealle, että se olisi väärässä. Se on sisäisesti ristiriitainen.” -J. Budziszewski

”Jumalan kuvan kieltäminen on jotakin uutta ja paljon vaarallisempaa kuin yksinkertainen paluu pakanuuteen. Meidän ajattelijamme ovat kuulleet, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, mutta he kieltävät sen. Tämä luo sellaisen jännitteen moraalisen tiedon sisäisiin rakenteisiin, että oikeudenmukaisuus kääntyy ylösalaisin. Koska he kieltäytyvät oppimasta, he lopulta vääristävät senkin, minkä he jo tietävät.” -J. Budziszewski 

Ei näytä hyvältä tällainen meininki. Mitä kauemmas me pakenemme Jumalaa, sitä pahemmin kaikki vääristyy. Jos sama meno jatkuu, pian kukaan ei ole turvassa ja jokainen joutuu pelkäämään henkensä edestä. 

Jos me elämme kuin Jumalaa ei olisi, silloin kaikkinainen vääryys ottaa vallan ja ihmiset tekevät hirmutekoja omien himojensa ja halujensa mukaan, täysin mielivaltaisesti. Ateismin varaan rakennettu yhteiskunta tuhoaa itse itsensä. Kärsimys vain lisääntyy kun ihmiset luopuvat Jumalasta ja elävät kuin Häntä ei olisikaan. Kouluissa opetetaan nuorille, ettei elämällä ole tarkoitusta, että me olemme vain sattuman tuottama kasa pölyä. Ei ole ihme, että nuoriso voi pahoin. Tuollainen opetus aiheuttaa nuorille vain tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunteen. Ja kun vielä opetetaan, että vain vahvimmat selviää ja heikot kuolevat, ihmiset alkavat oikeuttaa heikompien tappamisen milloin milläkin tekosyyllä. Heikko voi olla kuka tahansa, kunhan se ei vain ole ihminen itse. Heikomman sortaminen ja tappaminen ei ole pian enää edes väärin. Koska heikkojen osa on kuolla, mitä väärää siinä muka olisi, jos heikot tappaa? Tämäkin iskostetaan nuoriin jo koulussa. 

Ihmishenki ei enää paljoa paina eikä ole minkään arvoinen, jos siitä ei ole jotain hyötyä itselle. Ihmistä arvostetaan vain sen aikaa kun hän pystyy täyttämään toisten himot ja tahdon. Jo nykyäänkin  ihmiset käyttävät toisiaan hyväkseen monin tavoin ja pitävät sitä vielä normaalina. Väkivalta oikeutetaan vääristyneen moraalin myötä ja pian täällä jo varmaan tapetaan kaikki, joista ei ole hyötyä. Kuka tahtoisi elää tällaisessa maailmassa?