Nykyaikana on monenlaista uskoa. Uskotaan enkeleihin, jumaliin, alkeisvoimiin, materiaan, itseensä ym ym tai olevinaan ei uskota mihinkään. Jokainen uskoo johonkin. Mutta pelastaako se usko, on toinen juttu. Moni sanoo et uskoo omalla tavallaan. Mutta jos uskon kohteena ei ole Jeesus Kristus, se usko ei vie ihmistä taivaaseen, vaan helvettiin. Sellainen on turhaa uskoa.
Kaikki usko ei ole pelastavaa uskoa.
Kannattaa miettiä tarkkaan uskonsa perustaa ja kohdetta, jos haluaa pelastua.
Totuus löytyy Raamatusta:
"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä (kuin Jeesus) ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman. " Ap. T. 4:12
Raamattu ilmoittaa selvästi, että yksin Jeesus Kristus voi ihmisen pelastaa. Hän on ainut, joka on sovittanut meidät Jumalan kanssa. Hän on ainut, joka kuoli puolestamme ja heräsi kuolleista valmistaakseen meille tien Jumalan luo.
Jeesus sanoo: "Minä ole tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6
Tämä sanoo senkin, että jos uskot Jumalaan, mutta et Jeesukseen, sekään ei sinua pelasta. Et voi tuntea Jumalaa ilman Jeesusta, joka on välittäjä ja sovittaja. Jumala hyväksyy meidät vain Jeesuksen sovitustyön kautta. Vain uskomalla Jeesukseen ihminen pelastuu, niin on Jumala säätänyt. Jos uskossasi on Jumala ilman Jeesusta, Hän ei sinua kuule, etkä ole Hänen omansa, et ole myöskään saanut syntejäsi anteeksi, vaan olet edelleen kadotustuomion alainen. Vain Jeesuksen kautta meistä tulee Jumalan lapsia, saamme synnit anteeksi ja pelastumme, ja vain Jeesuksen kautta Jumala hyväksyy meidät ja kuulee meitä, koska Jeesus on ainut, joka on sovittanut meidän synnit.
Muut uskonnot perustuvat ansioon ja ihmisten tekoihin, yrityksiin valmistaa ja ansaita itse tie Jumalan luo, siinä onnistumatta. Muissa uskonnoissa ei ole sovitustakaan. Ne eivät voi antaa ihmiselle todellista rauhaa, varmaa pelastusta, anteeksiantoa, vapautta synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudesta eikä aidosti hyvää omaatuntoa. Kaikki jää ihmisen varaan ja on jo tuhoon tuomittua.
Kristinusko on ainut poikkeus. Kristinusko puhtaana perustuu armoon ja Jumalan tekoon. Hän itse on valmistanut meille tien luokseen Jeesuksessa ja Hän tarjoaa sitä jokaiselle lahjaksi. Kaikki on jo valmiina. Se on täytetty. Jeesuksessa meillä on pelastus, rauha, anteeksiantamus, vapaus synnistä, kuolemasta ja perkeleestä ja hyvä omatuntokin. Jeesuksen usko on pelastavaa uskoa ja Hän tahtoo, että kaikki saisivat sen. Antakaa pelastaa itsenne tästä perkeleen valtakunnasta ja nurjasta sukupolvesta!!
Miksi jäädä jonkin epävarman uskon varaan, kun aito pelastava usko on tarjolla lahjaksi?
Miksi yrittää itse suurella vaivalla valmistaa tietä taivaaseen siinä onnistumatta, kun tie on jo valmistettu?
Miksi jatkaisit matkaasi raahaten synnin kahleita mukanasi, kun Jeesus voisi sinut vapauttaa?
Mitä järkeä on työntää pää pusikkoon ja väittää, ettei mitään Jumalaa olekaan, kun Hän kuitenkin on olemassa ja sinäkin sisimmässäsi sen tiedät?
Miksi menisit helvettiin, kun taivaaseenkin pääsisit? Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut!
maanantai 16. joulukuuta 2019
tiistai 5. marraskuuta 2019
Halveksittu lahja
Kuvitellaan että olet kuninkaalle velkaa niin ison summan rahaa, ettet voi maksaa sitä koko elinaikanasi, ja tästä syystä kuningas aikoo heittää sinut vankeuteen loppu iäksesi. Mutta kuninkaan poika tulee ja armahtaa sinua, maksaa koko sen velan jota et itse voinut maksaa ja näin vapauttaa sinut vankilasta. Mitä teet? Tahdotko silti mennä väen väkisin vankilaan? Pilkkaatko auttajaasi kenties? Kiellätkö kokonaan jopa hänen olemassaolonsa? Vihaatko häntä? Halveksitko häntä?
Useimmat varmaan vastaisivat ”en”. Mutta silti suurin osa ihmisistä tekee juuri näin. Ja vieläpä Jumalalle ja Hänen Pojalleen Jeesukselle, joka on maksanut jokaisen valtavan syntivelan omalla hengellään. Jeesus sovitti meidän synnit, ettei meidän tarvitsisi mennä helvettiin. Silti moni sinne haluaa väkisin. Niin moni vihaa auttajaansa, pilkkaa ja halveksii Häntä ja kieltää Hänet, ainoan, joka heitä voi auttaa. Voiko julmempaa toimintaa olla?!
Jeesus lunasti sinut omalla hengellään. Hän antoi itsensä alttiiksi meidän edestämme, ettei kukaan joutuisi kadotukseen. Hän on vapauttanut meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Silti niin moni ihminen haluaa pysyä edelleen synnin, kuoleman ja perkeleen vallassa. Moni jopa kieltää Auttajansa, pilkkaa Häntä ja Hänen omiaan. Sellaiset eivät tahdo pelastua, vaan menevät helvettiin omasta tahdostaan. Kuinka sairasta se onkaan, että ihminen hylkää pelastuksen ja Auttajansa! He eivät tiedä mitä tekevät.
Kuulitko sinä niihin, jotka sylkevät Jeesusta vasten kasvoja, siitä huolimatta, että Hän on sovittanut syntisi ja tarjoaa sinulle pelastusta? Jos kuulut, niin mieti uudestaan! Tahdotko todella mennä väkisin helvettiin välittämättä siitä, että sinulle on valmistettu lahjaksi pelastus, joka maksoi Jumalan Pojan hengen? Jos joku ihminen kuolisi puolestasi pelastaakseen henkesi, tuskin häntä vihaisit ja halveksisit, tuskin kieltäisit hänet ja sen, kuinka hän sinun henkesi pelasti kuolemalla puolestasi.
Jumala on suurempi, kuin yksikään ihminen, ja silti Hänen pelastustyönsä torjutaan ja Hänet itsensäkin kielletään. Tämä onkin ainut kadottava synti. Tiedä siis ihminen, joka näin teet, että olet tuominnut itse itsesi kadotukseen. Älä heitä ikuisuuttasi hukkaan! Käänny Herran Jeesuksen puoleen, Hän tahtoo pelastaa sinut ja ottaa sinut mielellään vastaan. Vaikka olisit tehnyt mitä pahuutta, Jeesus ei heitä sinua pois luotaan, Hän ei tuomitse, vaan Hän armahtaa ja antaa syntisi anteeksi. Hän on tehnyt edestäsi niin suuren työn, ettei sinun tarvitse joutua kadotukseen, etkö voisi ottaa tämän lahjan vastaan?
sunnuntai 6. lokakuuta 2019
Parannus
Parannus on sydämen kääntyminen Jumalan tykö. Parannus ei ole vain pahojen tekojen hylkäämistä, todelliseen parannukseen tarvitaan mielenmuutos, metanoia ja elävä yhteys Jumalaan.
Moni luulee, että parannus on sitä, että vain luovutaan pahoista teoista. Sekin on osa parannusta, mutta tärkein puuttuu. Todellinen parannus on kääntymistä Jumalan tykö, uskoa Herraan Jeesukseen, josta seuraa syntien anteeksi saaminen, mielenmuutos, josta seuraa uusi elämä Kristuksessa ja sen myötä myös pahojen tekojen hylkääminen.
Vailla uskoa Jeesukseen parannus ei ole todellinen. Se on kuviteltua omavanhurskautta ja vailla todellista arvoa.Vailla uskoa parannus on turhaa, vaikka jättäisitkin pahat teot ja toiminnat pois, se ei mitään hyödyttäisi, ei se sinua pelastaisi. Moni kuvittelee tehneensä parannuksen ja luulee olevansa menossa taivaaseen, vaikka ei usko Jeesukseen. Se on harhaa, pelkkää ulkonaista touhuamista, joka näyttää kyllä hyvältä, mutta todellisuudessa sydän on edelleen jumalaton ja saastainen, kadotukseen matkalla. Tällainen vailla uskoa oleva parannus tekee ihmisen omavanhurskaaksi ja se saa ihmisen kuvittelemaan, että hän voisi itse itsensä pelastaa. ”Eihän tässä mitään Jumalaa tarvita!”, huutaa tällainen omiin kykyihinsä luottava sokea fariseus. Tällainen omavanhurskas ”parannus” on siis vaarallinen.
Ihmisen uudestisyntymätön tahto on kääntynyt pois Jumalasta, se on Jumalan vihollinen ja perkeleen orja. Ihmisen tahto on halu pahuuteen, kuten 1. Moos. 8:21 toteaa: ”Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.” ja tämän sanoo Jumala. Hän ei valehtele, vaan se valehtelee, joka toisin väittää.
Ihminen on syntiinlankeemuksen myötä niin syvästi turmeltunut, ettei ihmisen sieluun eikä ruumiiseen, ei ulkoisiin eikä sisäisiin kykyihin ole jäänyt mitään puhdasta ja hyvää. Ihminen on kauttaaltaan paha ja turmeltunut syntiinlankeemuksen myötä, ja tämä koskee koko ihmiskuntaa. ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan. Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.” Room. 3:10-12
Turha kuvitellakaan olevansa pyhä, puhdas ja hyvä ihminen. Jumalan Sana todistaa, ettei kukaan ole hyvä tässä maailmassa. Tämä synnin turmelus on meille käsittämätön asia. Sitä ei voi oppia tuntemaan kuin Jumalan Sanan kautta. On itsepetosta kuvitella olevansa ”pohjimmiltaan ihan hyvä ihminen”. Tällainen itsepetos on tyypillistä ihmiselle, ja jos sitä ei saada pois, se vie lopulta tämän ”ihan hyvän ihmisen” kadotukseen. Viimeistään siellä ihminen tajuaa, ettei ollutkaan pohjimmiltaan ihan hyvä ihminen, vaan läpeensä paha ja turmeltunut. Olisi elintärkeää ymmärtää tämä asia ennen kuin vasta kadotuksessa, jossa kaikki on jo liian myöhäistä. Jeesus tuli maailmaan siksi, ettei kenenkään tarvitsisi mennä kadotukseen. Vain Jeesuksessa on pelastus.
Ennen uudestisyntymistä (eli uskoon tuloa) ihminen on hengellisesti kuollut, eikä hän voi itse itseään herättää hengelliseen elämään. Sen vaikuttaa Jumala Pyhän Henkensä ja Sanansa kautta. Ei Jumala tahdo jättää ihmistä hengelliseen kuolemaan, vaan Hän kutsuu jokaista luokseen. Ihminen voi joko suostua tähän tai sitten torjua Jumalan kutsun. Herra ei väkisin pelasta. Kuitenkin jokaisella on etsikkoaikansa.
Jeesus Kristus kutsuu luokseen kaikkia syntisiä ja Hän lupaa auttaa meitä. Hän tahtoo auttaa ihmistä ja pelastaa hänet. Ei Hän turhaan antanut henkeään ristillä meidän edestämme. Sanassaan Hän tarjoaa itsensä ja kutsuu jokaista pelastukseen. Hän tahtoo, että Hänen Sanaansa kuultaisi korvia tukkimatta ja Sanaa halveksimatta, sillä Hänen Sanansa antaa meille elämän. Herra lupaa Pyhän Hengen vaikutuksen ja voiman, myös oman apunsa. Joka uskoo, se pelastuu.
Sanan yhteydessä Pyhä Henki avaa sydämet ja antaa uskon ja ymmärryksen. Ihmisen kääntymys on Jumalan työ, Pyhän Henkensä kautta Hän antaa meille elämän. Ilman Hänen armoaan me emme kykene uskomaan. Parannuksen ja uskon vaikuttaa Jumala. ”Sillä armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ette itsenne kautta, -se on Jumalan lahja-, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Ef. 2:8
Jumalan Sanan kautta Pyhä Henki uudestisynnyttää ihmisen ja vaikuttaa parannuksen ja kääntymyksen, jolloin ihmisen tahto uudistuu ja muuttuu. Ihminen oppii tuntemaan totuuden niin itsestään, kuin myös maailmasta ja elämästä. Vanhat pahat tavat alkaa tuntua pahalta ja ne jäävät pois. Tapahtuu metanoia, mielenmuutos ja ihmisestä tulee Jumalan lapsi. Hän pelastuu ja pääsee vapaaksi perkeleen orjuudesta. Ihminen siirtyy perkeleen valtakunnasta Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan ja pelastuu. Tämän tahtoo Jumala tehdä jokaiselle.
Se, ettei kaikki käänny ja usko, johtuu siitä, ettei ihmiset kuule Jumalan Sanaa lainkaan, vaan ylimielisesti halveksii Sanaa ja tukkii korvansa, paaduttaa sydämensä ja näin torjuu Jumalan kutsun. Näin ihminen itse estää Pyhän Hengen parantavan ja eläväksitekevän vaikutuksen, joka voisi hänet pelastaa. Ja jos ihminen kuuleekin sanaa, hän ei siitä välitä. Ihminen itse sinetöi kohtalonsa paaduttamalla itsensä, kun Jumala kutsuu häntä pelastukseen. Syy siihen, ettei kaikki pelastu, on ihmisessä itsessään, ei Jumalassa.
Tänäänkin Jumala kutsuu ihmisiä parannukseen. Älkää heittäjä pelastusta hukkaan! Älkää paaduttako sydämiänne, antakaa Jumalan pelastaa teidät!
Moni luulee, että parannus on sitä, että vain luovutaan pahoista teoista. Sekin on osa parannusta, mutta tärkein puuttuu. Todellinen parannus on kääntymistä Jumalan tykö, uskoa Herraan Jeesukseen, josta seuraa syntien anteeksi saaminen, mielenmuutos, josta seuraa uusi elämä Kristuksessa ja sen myötä myös pahojen tekojen hylkääminen.
Vailla uskoa Jeesukseen parannus ei ole todellinen. Se on kuviteltua omavanhurskautta ja vailla todellista arvoa.Vailla uskoa parannus on turhaa, vaikka jättäisitkin pahat teot ja toiminnat pois, se ei mitään hyödyttäisi, ei se sinua pelastaisi. Moni kuvittelee tehneensä parannuksen ja luulee olevansa menossa taivaaseen, vaikka ei usko Jeesukseen. Se on harhaa, pelkkää ulkonaista touhuamista, joka näyttää kyllä hyvältä, mutta todellisuudessa sydän on edelleen jumalaton ja saastainen, kadotukseen matkalla. Tällainen vailla uskoa oleva parannus tekee ihmisen omavanhurskaaksi ja se saa ihmisen kuvittelemaan, että hän voisi itse itsensä pelastaa. ”Eihän tässä mitään Jumalaa tarvita!”, huutaa tällainen omiin kykyihinsä luottava sokea fariseus. Tällainen omavanhurskas ”parannus” on siis vaarallinen.
Ihmisen uudestisyntymätön tahto on kääntynyt pois Jumalasta, se on Jumalan vihollinen ja perkeleen orja. Ihmisen tahto on halu pahuuteen, kuten 1. Moos. 8:21 toteaa: ”Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.” ja tämän sanoo Jumala. Hän ei valehtele, vaan se valehtelee, joka toisin väittää.
Ihminen on syntiinlankeemuksen myötä niin syvästi turmeltunut, ettei ihmisen sieluun eikä ruumiiseen, ei ulkoisiin eikä sisäisiin kykyihin ole jäänyt mitään puhdasta ja hyvää. Ihminen on kauttaaltaan paha ja turmeltunut syntiinlankeemuksen myötä, ja tämä koskee koko ihmiskuntaa. ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan. Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.” Room. 3:10-12
Turha kuvitellakaan olevansa pyhä, puhdas ja hyvä ihminen. Jumalan Sana todistaa, ettei kukaan ole hyvä tässä maailmassa. Tämä synnin turmelus on meille käsittämätön asia. Sitä ei voi oppia tuntemaan kuin Jumalan Sanan kautta. On itsepetosta kuvitella olevansa ”pohjimmiltaan ihan hyvä ihminen”. Tällainen itsepetos on tyypillistä ihmiselle, ja jos sitä ei saada pois, se vie lopulta tämän ”ihan hyvän ihmisen” kadotukseen. Viimeistään siellä ihminen tajuaa, ettei ollutkaan pohjimmiltaan ihan hyvä ihminen, vaan läpeensä paha ja turmeltunut. Olisi elintärkeää ymmärtää tämä asia ennen kuin vasta kadotuksessa, jossa kaikki on jo liian myöhäistä. Jeesus tuli maailmaan siksi, ettei kenenkään tarvitsisi mennä kadotukseen. Vain Jeesuksessa on pelastus.
Ennen uudestisyntymistä (eli uskoon tuloa) ihminen on hengellisesti kuollut, eikä hän voi itse itseään herättää hengelliseen elämään. Sen vaikuttaa Jumala Pyhän Henkensä ja Sanansa kautta. Ei Jumala tahdo jättää ihmistä hengelliseen kuolemaan, vaan Hän kutsuu jokaista luokseen. Ihminen voi joko suostua tähän tai sitten torjua Jumalan kutsun. Herra ei väkisin pelasta. Kuitenkin jokaisella on etsikkoaikansa.
Jeesus Kristus kutsuu luokseen kaikkia syntisiä ja Hän lupaa auttaa meitä. Hän tahtoo auttaa ihmistä ja pelastaa hänet. Ei Hän turhaan antanut henkeään ristillä meidän edestämme. Sanassaan Hän tarjoaa itsensä ja kutsuu jokaista pelastukseen. Hän tahtoo, että Hänen Sanaansa kuultaisi korvia tukkimatta ja Sanaa halveksimatta, sillä Hänen Sanansa antaa meille elämän. Herra lupaa Pyhän Hengen vaikutuksen ja voiman, myös oman apunsa. Joka uskoo, se pelastuu.
Sanan yhteydessä Pyhä Henki avaa sydämet ja antaa uskon ja ymmärryksen. Ihmisen kääntymys on Jumalan työ, Pyhän Henkensä kautta Hän antaa meille elämän. Ilman Hänen armoaan me emme kykene uskomaan. Parannuksen ja uskon vaikuttaa Jumala. ”Sillä armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ette itsenne kautta, -se on Jumalan lahja-, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” Ef. 2:8
Jumalan Sanan kautta Pyhä Henki uudestisynnyttää ihmisen ja vaikuttaa parannuksen ja kääntymyksen, jolloin ihmisen tahto uudistuu ja muuttuu. Ihminen oppii tuntemaan totuuden niin itsestään, kuin myös maailmasta ja elämästä. Vanhat pahat tavat alkaa tuntua pahalta ja ne jäävät pois. Tapahtuu metanoia, mielenmuutos ja ihmisestä tulee Jumalan lapsi. Hän pelastuu ja pääsee vapaaksi perkeleen orjuudesta. Ihminen siirtyy perkeleen valtakunnasta Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan ja pelastuu. Tämän tahtoo Jumala tehdä jokaiselle.
Se, ettei kaikki käänny ja usko, johtuu siitä, ettei ihmiset kuule Jumalan Sanaa lainkaan, vaan ylimielisesti halveksii Sanaa ja tukkii korvansa, paaduttaa sydämensä ja näin torjuu Jumalan kutsun. Näin ihminen itse estää Pyhän Hengen parantavan ja eläväksitekevän vaikutuksen, joka voisi hänet pelastaa. Ja jos ihminen kuuleekin sanaa, hän ei siitä välitä. Ihminen itse sinetöi kohtalonsa paaduttamalla itsensä, kun Jumala kutsuu häntä pelastukseen. Syy siihen, ettei kaikki pelastu, on ihmisessä itsessään, ei Jumalassa.
Tänäänkin Jumala kutsuu ihmisiä parannukseen. Älkää heittäjä pelastusta hukkaan! Älkää paaduttako sydämiänne, antakaa Jumalan pelastaa teidät!
keskiviikko 17. heinäkuuta 2019
Syntisen teksti synnistä
Synti
Nykypäivänä tämä käsite on monelta hukassa. Moni jopa väittää, ettei syntiä ole. Kyllä sitä vain on. Meissä kaikissa asuu synti, koska olemme langenneita jokaikinen. Joka väittää, ettei syntiä ole, on sokea. Ja joka väittää olevansa vailla syntiä, tekee Jumalan valehtelijaksi. Jumala ei valehtele. Toisin kuin ihminen, joka valehtelee joka päivä useita kertoja. Synti on todella sokaissut ne, jotka kuvittelevat olevansa ”ihan hyviä ihmisiä”. Hyviä ihmisiä ei ole olemassakaan.
Etkö näe sitä kaikkea pahuutta, mitä maailmassa on? Sodat, terrori, murhat, varkaudet ja muut rikokset, puolison pettämiset ja jättämiset, petokset, juonittelut, riidat, valheet, epäjumalienpalvonta, epäusko, viha, väkivalta, abortit, Jumalan pilkka, Jumalan kieltäminen jne. Kaikki nämä ja monet muut pahuudet ovat ihmisten aikaansaannosta. Eikö se jo kerro, että meissä ja meidän vuoksi maailmassa on syntiä? Synti on pahuutta, joka turmelee niin meidät itsemme, sekä kaikki lähellämme olevat. Laajemmin synti turmelee koko maailman. Ja vielä: synneistä pahin on se, ettei uskota Jeesukseen Kristukseen, joka on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan.
Raamattu puhuu paljon synnistä. Kun luet näitä kohtia, tulet löytämään itsesi niistä. Jos et löydä, valehtelet itsellesi sokeudessasi.
2. Tim. 3:1-5:
”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hehkumaan enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Sen kaltaisia karta.”
Room. 1:29-32
”He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; he ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sen kaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet; eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.”
Gal. 5:19-21
”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, määssäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanoin, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”
Kuulostaako yhtään tutulta? Tämähän on ihan selvää kuvausta nykypäivän ihmisistä. Ja moni ei edes pidä näitä vääryytenä! Ihmiset suorastaan suosivat näitä syntejä. Pahuus rehottaa, ihmiset tekevät innolla syntiä ja vielä luulevat olevansa ”ihan hyviä ihmisiä”. Näin käy kun luovutaan elävästä Jumalasta. Valitettavasti. Pahuus vain leviää ja ihmiset sokeutuvat omalle pahuudelleen. Ja vielä kuvitellaan, että kyllä Jumala varmasti pelastaa, vaikkei edes uskota Häneen! Ei Jumala pelasta niitä, jotka Hänet ovat hylänneet, jotka eivät Häneen usko. Sellaiset Jumala tuomitsee kadotukseen, elleivät käänny ja tee parannusta. Ei ihminen ”hyvyydellään” (jota ei ole!) pääse taivaaseen. Raamattu sanoo: ” Ei ole ketään vanhurskasta, ei yhden yhtäkään.. Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”. Synnissä eläessämme olemme vailla toivoa, matkalla kadotukseen. Jokainen tekee näitä syntejä, ihan jokainen, kirjoittaja itsekin. Valitettavasti. Joka väittää olevansa synnitön, se pettää itseänsä. Synti on turmellut meidät jokaista soluamme myöten. Emme pääse siitä eroon kokonaan kuin vasta kuolemassa.
Kuolemaa on kahdenlaista: toinen johtaa kadotukseen, toinen taivaaseen. Ei elämä kuolemaan pääty. Jumala loi meistä iankaikkisia olentoja, mutta syntiinlankeemuksessa kuolema tuli maailmaan. Synnin palkka on kuolema.
On kaksi tietä: lavea tie helvettiin ja kaita ristin tie taivaaseen. Kumpaa tietä kuljet? Helvettiin johtava tie on täynnä noita edellä mainittuja syntejä, piittaamattomuutta niistä, Jumalan vihaamista ja kieltämistä, kulkua ilman Armahtajaa, Herraa Jeesusta, joka tahtoisi jokaisen pelastaa. Helvetin tien valinnut ei vain tahdo antaa Jeesuksen itseään pelastaa. Synti sokaisee meidät niin pahasti, ettemme edes ymmärrä olevamme pelastuksen tarpeessa, vaikka todellisuudessa olemme suuressa hädässä. Vailla uskoa Jeesukseen ihminen joutuu kadotukseen, iankaikkiseen tuskaan ja kauhuun. Kun ihminen kieltää Jeesuksen, hän on itse itsensä tuominnut kadotukseen. Jumala ei tahtoisi kenenkään joutuvan kadotukseen, ihminen tekee itse sen valinnan. Vain se synti johtaa kadotukseen, kun ei uskota Herraan Jeesukseen. Kun ei ole uskoa, ei ole anteeksiantamustakaan synneistä, koska ei uskota syntien sovittajaan, Jeesukseen, eikä uskota edes koko sovitustyöhön. Ja kun ei uskota maailman Vapahtajaa, ei oteta pelastusta vastaan, silloin kuollaan syntiin ja joudutaan kadoukseen. Ihan omasta tahdosta.
On myös kaita ristin tie. Sitä kulkeva on saanut syntinsä anteeksi ja on pelastettu uskon kautta Jeesukseen. Hän elää Jumalan yhteydessä ja on saanut rauhan ja vapauden saatanan ja synnin vallasta. Helvetin tien kulkijat ovat kaikki saatanan orjuudessa, ja sen todistaa kaikki se vääryys, jota he tekevät ja jossa he elävät. Ristin tien kulkija on matkalla taivaaseen, hänellä on iankaikkinen elämä Jeesuksessa, joka on hänet lunastanut ja sovittanut. Jeesus sovitti koko maailman synnit, ja joka ottaa vastaan tämän syntien anteeksiannon, se pelastuu. Vaikka uskovaan ristin tien kulkijaan jääkin vielä synti, sitä ei hänen syykseen lueta, koska Jeesus on sovittanut synnit. Ne taas, jotka eivät usko, kuolevat synneissään, koska eivät ole tahtoneet uskoa Jeesukseen, joka heidänkin synnit sovitti.
Jeesus todella kärsi häpeällisen kuoleman ristillä ja nousi kuolleista kolmantena päivänä. Hän teki sen sinun vuoksesi, minun vuokseni, kaikkien vuoksi, ettei meidän tarvitsisi mennä kadotukseen, vaan saisimme ikuisen elämän ja pelastuisimme. Pelastus on lahja, uskolla omistettava, kaikki on jo valmiina, se on täytetty. On hulluutta jättää tämä lahja sikseen, lahja, joka maksoi Jumalan Pojan hengen! ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” Room. 8:1. Älkää heittäkö tätä lahjaa roskana pois!
Kirjoittanut: Jenna Karjalainen
Nykypäivänä tämä käsite on monelta hukassa. Moni jopa väittää, ettei syntiä ole. Kyllä sitä vain on. Meissä kaikissa asuu synti, koska olemme langenneita jokaikinen. Joka väittää, ettei syntiä ole, on sokea. Ja joka väittää olevansa vailla syntiä, tekee Jumalan valehtelijaksi. Jumala ei valehtele. Toisin kuin ihminen, joka valehtelee joka päivä useita kertoja. Synti on todella sokaissut ne, jotka kuvittelevat olevansa ”ihan hyviä ihmisiä”. Hyviä ihmisiä ei ole olemassakaan.
Etkö näe sitä kaikkea pahuutta, mitä maailmassa on? Sodat, terrori, murhat, varkaudet ja muut rikokset, puolison pettämiset ja jättämiset, petokset, juonittelut, riidat, valheet, epäjumalienpalvonta, epäusko, viha, väkivalta, abortit, Jumalan pilkka, Jumalan kieltäminen jne. Kaikki nämä ja monet muut pahuudet ovat ihmisten aikaansaannosta. Eikö se jo kerro, että meissä ja meidän vuoksi maailmassa on syntiä? Synti on pahuutta, joka turmelee niin meidät itsemme, sekä kaikki lähellämme olevat. Laajemmin synti turmelee koko maailman. Ja vielä: synneistä pahin on se, ettei uskota Jeesukseen Kristukseen, joka on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan.
Raamattu puhuu paljon synnistä. Kun luet näitä kohtia, tulet löytämään itsesi niistä. Jos et löydä, valehtelet itsellesi sokeudessasi.
2. Tim. 3:1-5:
”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hehkumaan enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Sen kaltaisia karta.”
Room. 1:29-32
”He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; he ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka sen kaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet; eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.”
Gal. 5:19-21
”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, määssäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanoin, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”
Kuulostaako yhtään tutulta? Tämähän on ihan selvää kuvausta nykypäivän ihmisistä. Ja moni ei edes pidä näitä vääryytenä! Ihmiset suorastaan suosivat näitä syntejä. Pahuus rehottaa, ihmiset tekevät innolla syntiä ja vielä luulevat olevansa ”ihan hyviä ihmisiä”. Näin käy kun luovutaan elävästä Jumalasta. Valitettavasti. Pahuus vain leviää ja ihmiset sokeutuvat omalle pahuudelleen. Ja vielä kuvitellaan, että kyllä Jumala varmasti pelastaa, vaikkei edes uskota Häneen! Ei Jumala pelasta niitä, jotka Hänet ovat hylänneet, jotka eivät Häneen usko. Sellaiset Jumala tuomitsee kadotukseen, elleivät käänny ja tee parannusta. Ei ihminen ”hyvyydellään” (jota ei ole!) pääse taivaaseen. Raamattu sanoo: ” Ei ole ketään vanhurskasta, ei yhden yhtäkään.. Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”. Synnissä eläessämme olemme vailla toivoa, matkalla kadotukseen. Jokainen tekee näitä syntejä, ihan jokainen, kirjoittaja itsekin. Valitettavasti. Joka väittää olevansa synnitön, se pettää itseänsä. Synti on turmellut meidät jokaista soluamme myöten. Emme pääse siitä eroon kokonaan kuin vasta kuolemassa.
Kuolemaa on kahdenlaista: toinen johtaa kadotukseen, toinen taivaaseen. Ei elämä kuolemaan pääty. Jumala loi meistä iankaikkisia olentoja, mutta syntiinlankeemuksessa kuolema tuli maailmaan. Synnin palkka on kuolema.
On kaksi tietä: lavea tie helvettiin ja kaita ristin tie taivaaseen. Kumpaa tietä kuljet? Helvettiin johtava tie on täynnä noita edellä mainittuja syntejä, piittaamattomuutta niistä, Jumalan vihaamista ja kieltämistä, kulkua ilman Armahtajaa, Herraa Jeesusta, joka tahtoisi jokaisen pelastaa. Helvetin tien valinnut ei vain tahdo antaa Jeesuksen itseään pelastaa. Synti sokaisee meidät niin pahasti, ettemme edes ymmärrä olevamme pelastuksen tarpeessa, vaikka todellisuudessa olemme suuressa hädässä. Vailla uskoa Jeesukseen ihminen joutuu kadotukseen, iankaikkiseen tuskaan ja kauhuun. Kun ihminen kieltää Jeesuksen, hän on itse itsensä tuominnut kadotukseen. Jumala ei tahtoisi kenenkään joutuvan kadotukseen, ihminen tekee itse sen valinnan. Vain se synti johtaa kadotukseen, kun ei uskota Herraan Jeesukseen. Kun ei ole uskoa, ei ole anteeksiantamustakaan synneistä, koska ei uskota syntien sovittajaan, Jeesukseen, eikä uskota edes koko sovitustyöhön. Ja kun ei uskota maailman Vapahtajaa, ei oteta pelastusta vastaan, silloin kuollaan syntiin ja joudutaan kadoukseen. Ihan omasta tahdosta.
On myös kaita ristin tie. Sitä kulkeva on saanut syntinsä anteeksi ja on pelastettu uskon kautta Jeesukseen. Hän elää Jumalan yhteydessä ja on saanut rauhan ja vapauden saatanan ja synnin vallasta. Helvetin tien kulkijat ovat kaikki saatanan orjuudessa, ja sen todistaa kaikki se vääryys, jota he tekevät ja jossa he elävät. Ristin tien kulkija on matkalla taivaaseen, hänellä on iankaikkinen elämä Jeesuksessa, joka on hänet lunastanut ja sovittanut. Jeesus sovitti koko maailman synnit, ja joka ottaa vastaan tämän syntien anteeksiannon, se pelastuu. Vaikka uskovaan ristin tien kulkijaan jääkin vielä synti, sitä ei hänen syykseen lueta, koska Jeesus on sovittanut synnit. Ne taas, jotka eivät usko, kuolevat synneissään, koska eivät ole tahtoneet uskoa Jeesukseen, joka heidänkin synnit sovitti.
Jeesus todella kärsi häpeällisen kuoleman ristillä ja nousi kuolleista kolmantena päivänä. Hän teki sen sinun vuoksesi, minun vuokseni, kaikkien vuoksi, ettei meidän tarvitsisi mennä kadotukseen, vaan saisimme ikuisen elämän ja pelastuisimme. Pelastus on lahja, uskolla omistettava, kaikki on jo valmiina, se on täytetty. On hulluutta jättää tämä lahja sikseen, lahja, joka maksoi Jumalan Pojan hengen! ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.” Room. 8:1. Älkää heittäkö tätä lahjaa roskana pois!
Kirjoittanut: Jenna Karjalainen
sunnuntai 28. huhtikuuta 2019
Ateismi on itsepetosta
Jumalaa ei voida kieltää rehellisesti järjellisin perustein. Jumalan olemassa olo on jokaiselle ilmeinen asia. Meillä kaikilla on sisään luotu tietoisuus Jumalasta. Myös koko luomakunta ja maailmankaikkeus kaikkineen todistaa, että Jumala on olemassa, onpa vielä kaiken luonutkin. Jumala loi myös ne, jotka kieltävät Hänet, huutavat nyrkit kohti taivasta: ”ei ole Jumalaa!”. Se on suurta mielen pimeyttä, kun luotu kieltää Luojansa. Tämä mielen pimeys estää ihmistä näkemästä asioita niin kuin ne todellisuudessa ovat. Tilalle tulee vääristynyt, itsekäs, valheellinen maailmankuva, jossa ihminen ei tahdo tietää mitään Jumalasta, joka on rakkaus, koska Jumalan olemassa olo sotii ihmisen itsekkäitä ja pahoja pyrkimyksiä vastaan. Siksi ihminen valitsee itsepetoksen, Jumalan kieltämisen, koska ei kestä totuutta Jumalasta eikä itsestään.
Tässä kieltämisen tilassa ihmisellä on myös pakottava tarve vastustaa ja pilkata Jumalaa, ”jota ei ole”. Mutta miksi vastustaa, miksi pilkata jotain sellaista, jota muka ei ole? Tämä todistaa, ettei ihminen pääse pakoon sitä tietoisuutta, että Jumala on olemassa. Siksi hän pilkkaa ja vihaa Jumalaa, koska ei pääse Häntä pakoon, ja kokee sisimmässään olevansa nurkkaan ajettu. Ateismi ajaakin ihmisen nurkkaan, koska koko aate perustuu itsepetokseen, joka aikanaan paljastuu. Olin ennen itsekin ateisti, ja vaikka kuinka yritin kieltää Jumalan, en päässyt Hänestä eroon. Koin jatkuvasti sen, kuinka Jumala näkee, kuulee ja tietää kaiken mitä teen. En saanut hetkenkään rauhaa, en päässyt mihinkään piiloon. Siksi pilkkasin ja vihasin Jumalaa. Tämä sama kokemus on ollut monella muullakin ateistilla.
Ateistin epätoivoinen huuto:
"Jumalaa ei ole! Minä vihaan Jumalaa! Silti Jumalaa ei ole! Silti vihaan Jumalaa!"
Koska ihminen ei tahdo kohdata omaa pahuuttaan, ei tahdo olla vastuussa teoistaan Luojalleen ja pelkää Jumalan tuomiota, hän valitsee itsepetoksen väittämällä ettei Jumalaa ole, paetakseen todellisuutta. Näin ihminen kuvittelee, ettei joudu vastuuseen ja saa tehdä pahaa niin paljon kuin tahtoo. Tämä valheellinen käsitys vie ihmisen lopulta kadotukseen, ellei hän käänny Jeesuksen puoleen. Ihmisen luulo siitä, että Jumala katoaa kieltämällä perustuu epätoivoiseen haaveeseen ja on pelkkää itsepetosta. Tämä on totaalinen harha, pelkkää toiveajattelua ja valhetta, joka ei poista sitä tosiasiaa, että Jumala on olemassa.
Jos Jumalaa ei todella olisi, meidän ei tarvitsisi Häntä kieltää.
Miksi kieltäisimme Hänet, jota ei ole?
Järjetöntä. Emmehän me edes tietäisi sellaista asiaa, kuin Jumala, jos Häntä ei olisi. Mielikuvituskaan ei yksin keksisi Jumalaa. Mutta koska Jumala on olemassa, emmekä voi sitä sietää, siksi kiellämme tämän ilmeisen tosiasian ja valitsemme elämän itsepetoksessa. Tietenkään tämä itsepetos ei poista Jumalan olemassa oloa ja sitä, että jokainen on Hänelle vastuussa teoistaan. Viimeistään viimeisellä tuomiolla tämä valhe katoaa, kun olemme Jumalan edessä. Viimeisellä tuomiolla ei ole enää yhtäkään ateistia. Jos ei silloin ole Jeesuksen oma, huonosti käy. Siellä ei enää voi väittää: ”en mä tiennyt, en voinut tietää, ei kukaan kertonut..”. Jokainen tietää, että Jumala on olemassa, ihan jokainen. Joka väittää, ettei tiedä, valehtelee, ja vieläpä itselleen.
Jumalan kieltäminen on turhaa. Se vain turmelee ihmiset, koska kaikki vääristyy ilman Jumalaa ja yhteyttä Häneen.
Tämä kieltämisen tila sumentaa samalla järkemme ja ymmärryksemme.
Emme enää erota, mikä on totta ja mikä ei, elämme valheellisessa mielikuvitusmaailmassa vailla totuutta. Sovitamme todellisuuden sen valheen mukaan, jossa elämme, ja niin kaikki pimenee ja menettää merkityksensä. Tässä tilassa myös ero oikean ja väärän välillä vääristyy niin, että kuvittelemme ettei ole oikeaa ja väärää. Tämäkin on itsepetosta. Tieto oikeasta ja väärästä jää silti ihmisen tajuntaan. Ihminen kuvittelee, että hän itse voi tehdä mitä haluaa, ja ettei joudu vastuuseen, mutta jos joku toinen satuttaa häntä tavalla tai toisella, vaikka ryöstää ja pahoinpitelee tämän, ihminen toteaa, että se oli väärin ja vaatii tekijää vastuuseen teoistaan. Tämä on ilmeisen ristiriitaista toimintaa, ja paljastaa itsepetoksen, jossa ihminen elää.
Ihminen itse tahtoo tehdä niin paljon pahaa kuin haluaa, joutumatta vastuuseen,
Mutta samalla hän vaatii kanssaihmistä toimimaan Jumalan rakkauden lain mukaan itseänsä kohtaan.
Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, joten meillä on tieto Luojastamme. Meihin on luotu tietoisuus Jumalasta ja Hänen suuruudestaan niin tunteiden, kuin järjellisten käsitteiden kautta. Jumalan laki on kirjoitettu sydämiimme, josta me tiedämme mikä on oikein, mikä väärin. Tätä lakia emme itse tahdo toteuttaa, mutta vaadimme sitä toisilta luonnollisesti. Synti on se, joka vääristää meidät muun muassa tunteiden, älyn, havaintojen, järjen, arvostelukyvyn, motiivien ja koko minuuden tasolla. Syntisellä ihmisellä on taipumus vastustaa Jumalaa ja totuutta. Siksi Jeesus Kristus tuli maailmaan sovittamaan meidän synnit, että voisimme Hänessä ja Hänen armonsa kautta palata elämään totuudessa. Jeesuksen ristintyön ansiosta meidän ei tarvitse enää paeta Jumalaa, vaan voimme palata Hänen luokseen ja elää todellista elämää, joka ei perustu valheeseen, vaan totuuteen ja rakkauteen. Synti on siinä, etteivät ihmiset usko Jeesukseen, ja se synti kadottaa. Armo on siinä, että Jeesus Kristus sovitti maailman synnit ja ottaa ilomielin omakseen jokaisen, joka Hänen luokseen tulee. Niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, ei ole mitään kadotustuomiota.
Ihminen ei kestä totuutta ilman armoa, ja siksi tarvitsemme Jeesusta, joka on täynnä armoa ja totuutta.
Jeesus on rakastanut meitä niin paljon, että Hän antoi itsensä alttiiksi ristinkuolemaan, pelastaakseen meidät.
Älä anna tämän suuren työn joutua hukkaan osaltasi! Jeesus vuodatti verensä sinun vuoksesi, älä anna tämän kalliin ja pyhän sovintoveren valua hukkaan! Miksi hylkäisit pelastuksen ja menisit kadotukseen? Jeesus kärsi siksi, ettei kenenkään tarvitsisi joutua kadotukseen. Hän kärsi sen rangaistuksen, joka oli meille tuleva. Tästä syystä vain Jeesus Kristus on tie pelastukseen. Joka uskoo, se pelastuu. Joka hylkää tämän iankaikkisen elämän lahjan, polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan ja sinetöi oman kohtalonsa, jonka loppu on kadotus. Jumala ei tahdo kenenkään joutuvan kadotukseen. Ihminen itse tekee sen valinnan. Mikä on sinun valintasi?
Kirjoittanut: Jenna Karjalainen
Kiitos Tapio Puolimatkalle ja Timo Eskolalle hyvistä ja antoisista opetuksista!
keskiviikko 10. huhtikuuta 2019
Mitä on usko
Usko – mitä se on?
Tässä tekstissä pyrin valaisemaan asiaa uskosta ja sen olemuksesta. Aihe ei ole helppo ja tekstin aikaansaaminen vaati voimia, paljon aikaa, Jumalan sanan ja Tunnustuskirjojen tutkimista ja rukousta. Kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle siitä, että teksti on nyt valmis! Kuten arvata saattaa, en osaa kertoa tätäkään asiaa täysin tyhjentävästi, koska aihe on yliluonnollinen, rajattoman Jumalan aikaansaannos, jota vajavainen ihminen ei voi täysin käsittää.
Usko on jotain sellaista, mitä ihminen ei itse voi saada aikaan. Usko on Jumalan lahja, jota Hän jokaiselle tarjoaa. Usko tulee kuulemisesta, ei mistä tahansa kuulemisesta, vaan evankeliumin sanasta, joka kertoo meille Jeesuksen Kristuksen ristintyöstä, jolla Hän meille ansaitsi lunastuksen, sovituksen, syntien anteeksiantamuksen, iankaikkisen elämän ja rauhan Isän Jumalan kanssa. Usko on luottamusta siihen, että tämä evankeliumin sana, Jeesuksen sovitustyö on totta ja se kuuluu myös itselle. Usko on rauhaa Jumalan kanssa ja uskossa meillä on toivo, iankaikkinen elämä ja olemme Jumalan lapsia.
Jumalan sanan kuuleminen saarnattuna, luettuna, kuultuna tavalla tai toisella, itse lukemalla ja tutkimalla saa aikaan meissä uskoa. Jumala toimii sanansa kautta, eikä sana tyhjänä palaja, vaan tekee sen, minkä vuoksi Herra sen lähetti. Tästä syystä on tärkeää, että olemme paljon tekemisissä Jumalan sanan, Raamatun kanssa. Niinkuin sana saa aikaan uskoa, sana myös uskoa vahvistaa. Sana pitää meidät Herrassa ja sana on totuus. Uskon ja sanan kautta tulemme tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen kahleista. Ilman Jumalan sanaa me eksymme helposti, joten on tärkeää olla sanan äärellä. Joka ei pidä Jumalan sanaa arvossa, se ei arvosta Jumalaakaan. Se, kuinka suhtaudut Jumalan sanaan, ilmaisee suhtautumisesi Jumalaan. Jos et välitä Jumalan sanasta, et välitä Jumalastakaan.
Se, että Jumalan sanaa kaikkialla julistetaan, kertoo sen, että Jumala jokaiselle tarjoaa uskoa ja tahtoo kaikkien pelastuvan. Se, ettei joku usko, on ihmisen oma tahto ja valinta: ihminen paaduttaa itsensä, ei tahdo uskoa sitä hyvää sanomaa Jeesuksesta, ja näin hylkää tämän kalliin lahjan, pahimmillaan hän jopa vihaa ja vastustaa tätä lahjaa ja itse lahjan antajaa. Kuinka voikaan ihminen olla niin hullu, että vihaa pelastusta ja Pelastajaa! Tämä on suurta sokeutta ihmisissä, jotka perkele on sokaissut. Jeesus tahtoisi jokaisen pelastaa, mutta niin moni kääntää Hänelle selkänsä ja Häntä vastustaa. Sellaiset ovat itse valintansa tehneet. Sokeudessaan he eivät ymmärrä omaa parastaan ja valitsevat iankaikkisen kuoleman. Ja se valinta on hyvin turmiollinen. Jumalan tahto ei ole, että kukaan menisi kadotukseen, ihmiset itse sinne tahtovat mennä kieltäessään Jeesuksen, joka kärsi ja kuoli heidänkin puolestaan pelastaakseen heidätkin kadotukselta. Ylpeydessään ja uppiniskaisuudessaan he silti valitsevat kadotuksen, jota vielä tulevat raskaasti katumaan. Voi surkeutta!
Usko ei ole pelkkää historiallista tietoa, se on lisäksi suostumista ja uskoa Jumalan lupaukseen, jossa meille lahjaksi tarjotaan syntien anteeksiantamus ja vanhurskautus Jeesuksessa Kristuksessa. Kun uskomme Jeesukseen, me saamme kaikki syntimme anteeksi, saamme Pyhän Hengen ja uudistumme. Pyhä Henki on Jumalan Henki, ja Hän uudistaa meidät ja johdattaa meitä. Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta ja vaikuttaa meissä uskon ja rakkauden hedelmiä. Saamme uuden ja todellisen elämän, joka on iankaikkinen. Uskon kautta meillä on rauha Jumalan kanssa. Ja niille, jotka uskovat Jeesukseen, ei ole mitään kadotustuomiota. Joka tämän itselleen uskolla omistaa, sitä haluaa, vastaanottaa, ja siinä elää, se on vanhurskautettu uskosta. Tämä on uskon kuuliaisuutta. Se on sydämen uskallusta Taivaallisen Isän armoon ja autuaaksi tekevään tahtoon, Jeesuksen jokaiselle kuuluvaan kalliiseen ansioon ja sovitukseen, joka Golgatan ristillä täytettiin. Tämän saa jokainen katuva syntinen turvallisin mielin uskolla ottaa vastaan ja itselleen omistaa.
Vain uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ihminen tulee vanhurskaaksi, otolliseksi, autuaaksi ja pelastuu. Usko ei ole toimeton meissä, vaan me alamme tekemään hyvää, ja se on Jumalalle otollista, koska tekomme ovat uskossa tehdyt. Siltikään nämä teot eivät meitä vanhurskauta, vaan ne ovat uskon hedelmiä, Jumalan kunniaa kirkastavia tekoja. Usko ei ole meidän ansio, vaan nimenomaan omia ansioitamme vastaan. Usko on Jumalan teko, Jumalan lahja, joka on kaikille tarkoitettu. Ilman uskoa ihminen elää pimeydessä ja hänen mielensä, järkensä ja ymmärryksensä on sumentunut. Hän luulee olevansa viisas, mutta todellisuudessa hän on tyhmäksi tullut kieltäessään ilmeisen tosiasian: Jumalan olemassa olon ja Jeesuksen sovitustyön. Näitä asioita ihminen ei voi kieltää älyllisesti rehellisellä tavalla, joten Jumalan kieltäminen ja Jeesuksen sovitustyön (historiallisen tosiasian), kieltäminen ovat itsepetosta.
Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle, koska kaikki mikä ei ole uskosta, on syntiä. Jopa parhaimmatkin tekomme ovat syntiä ilman uskoa, koska ne ovat tehdyt sydän jumalattomana. Ilman uskoa emme voi tuntea Jumalaa ja olemme perkeleen ja syntiemme vallassa vailla toivoa. Tässä tilassa kuvittelemme Jumalan vihaiseksi tuomariksi, jota täytyy paeta ja siksi yritämme Hänet kieltää. Ilman uskoa emme tunne rakastavaa Jumalaa, vaan mielikuvamme Jumalasta on vääristynyt. Siksi yritämme paeta Häntä, vaikka todellisuudessa saisimme turvallisin mielin mennä Hänen luokseen turvaten Jeesuksen sovitustyöhön, syntien anteeksiantamukseen, joka koskee jokaista. Miksi heittää hukkaan tämä syntien anteeksianto, joka maksoi Jumalan Pojan hengen? Olisi suuri vääryys heittää hukkaan tämä kallis lahja, jossa meille armo ja pelastus tarjotaan!
Syntinen luontomme meissä on saanut aikaan Jumalan halveksumisen, Jumalan sanan vihaamisen, epäuskon ja Jumalan kieltämisen, koska ilman uskoa emme tunne Jumalaa, emme edes tahdo Häntä tuntea. Vailla uskoa ja Pyhää Henkeä me yritämme paeta Jumalaa ja Hänen tuomiotaan, voimatta päästä pakoon, vihaamme tuomitsevaa Jumalaa ja siksi kiellämme Hänet. Tässä tilassa emme tiedä, että todellisuudessa tämä vihainen Jumala tahtookin armahtaa meitä ja pelastaa meidät. Synti erottaa meidät Jumalasta ja siksi Jeesus tuli maailmaan sovittamaan synnit ja lunastamaan meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, että meillä olisi uskon kautta yhteys Jumalaan, joka rakastaa meitä. Vain tämän uskon kautta Jeesukseen meillä on yhteys Jumalaan, koska vain Jeesus on meidät sovittanut ja vain Jeesus on tie Jumalan luokse. Ei ole muuta uskoa, jonka kautta voisimme pelastua. Näin on Jumala meille pelastuksen valmistanut. Joka uskoo, se ei häpeään joudu. Joka ei usko, se joutuu häpeään, koska ei ole uskonut Jumalan todistusta Pojastaan, vaan kulkee sydän jumalattomana kohti kadotusta välittämättä pelastuksesta.
Tässä jumalattomuuden tilassa meidän parhaimmat ja kunniakkaimmat tekomme ovat syntiä, koska Jumalan vihaaminen ja halveksuminen turmelee ne kaikkein mahtavimmatkin teot, tehden niistä pelkkää saastaa. Teoillamme emme voi sovittaa itseämme Jumalan kanssa, nehän ovat syntiä parhaimmillaankin. Tällaiset teot eivät Jumalalle kelpaa, sillä Hän tuntee meidät kaikki läpikotaisin. Hän tietää, mitä ihminen on. On turhaa yrittää ansaita pelastusta omilla teoillaan, kuten muissa uskonnoissa on tapana. Ne ovat turhuutta, eivätkä voi ketään pelastaa, koska ne palvelevat todellisuudessa pimeyden henkivaltoja. Muut uskonnot yrittävät valmistaa itse tietä ”Jumalan” luokse, joka on mahdottomuus. Kristinuskossa me otamme vastaan Jumalan itse meille valmistaman tien Hänen luokseen, ja se tie on Jeesuksessa, uskon kautta Häneen.
Jumala tahtoo, että Häntä palvellaan uskossa. Usko on sellaista jumalanpalvelusta, joka ottaa vastaan Jumalan meille tarjoamat hyvät teot; omavanhurskaus/lakivanhurskaus on ”jumalanpalvelusta”, joka Jumalalle tarjoaa meidän omia ansioitamme ja tekojamme. Viimeksi mainittu ei voi meitä vanhurskauttaa eikä sovittaa, koska ansiomme on helvetin tuli ja kaikki tekomme pelkkää saastaa. Vai luuletko sinä, että Pyhä Jumala katsoo sitä hyvällä, kun yrität Hänelle tyrkyttää omia syntejäsi ansaitaksesi armon? Totisesti Hän ei sitä hyväksy, eipä anna armoakaan synnin palkaksi. Sillä synnin palkka on kuolema. Mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Yksin Herra Jeesus Kristus on turmeltuneen ihmisen ainoa Vapahtaja ja vanhurskauttaja.
-kirjoittanut Jenna Karjalainen
Tässä tekstissä pyrin valaisemaan asiaa uskosta ja sen olemuksesta. Aihe ei ole helppo ja tekstin aikaansaaminen vaati voimia, paljon aikaa, Jumalan sanan ja Tunnustuskirjojen tutkimista ja rukousta. Kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle siitä, että teksti on nyt valmis! Kuten arvata saattaa, en osaa kertoa tätäkään asiaa täysin tyhjentävästi, koska aihe on yliluonnollinen, rajattoman Jumalan aikaansaannos, jota vajavainen ihminen ei voi täysin käsittää.
Usko on jotain sellaista, mitä ihminen ei itse voi saada aikaan. Usko on Jumalan lahja, jota Hän jokaiselle tarjoaa. Usko tulee kuulemisesta, ei mistä tahansa kuulemisesta, vaan evankeliumin sanasta, joka kertoo meille Jeesuksen Kristuksen ristintyöstä, jolla Hän meille ansaitsi lunastuksen, sovituksen, syntien anteeksiantamuksen, iankaikkisen elämän ja rauhan Isän Jumalan kanssa. Usko on luottamusta siihen, että tämä evankeliumin sana, Jeesuksen sovitustyö on totta ja se kuuluu myös itselle. Usko on rauhaa Jumalan kanssa ja uskossa meillä on toivo, iankaikkinen elämä ja olemme Jumalan lapsia.
Jumalan sanan kuuleminen saarnattuna, luettuna, kuultuna tavalla tai toisella, itse lukemalla ja tutkimalla saa aikaan meissä uskoa. Jumala toimii sanansa kautta, eikä sana tyhjänä palaja, vaan tekee sen, minkä vuoksi Herra sen lähetti. Tästä syystä on tärkeää, että olemme paljon tekemisissä Jumalan sanan, Raamatun kanssa. Niinkuin sana saa aikaan uskoa, sana myös uskoa vahvistaa. Sana pitää meidät Herrassa ja sana on totuus. Uskon ja sanan kautta tulemme tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa meidät synnin, kuoleman ja perkeleen kahleista. Ilman Jumalan sanaa me eksymme helposti, joten on tärkeää olla sanan äärellä. Joka ei pidä Jumalan sanaa arvossa, se ei arvosta Jumalaakaan. Se, kuinka suhtaudut Jumalan sanaan, ilmaisee suhtautumisesi Jumalaan. Jos et välitä Jumalan sanasta, et välitä Jumalastakaan.
Se, että Jumalan sanaa kaikkialla julistetaan, kertoo sen, että Jumala jokaiselle tarjoaa uskoa ja tahtoo kaikkien pelastuvan. Se, ettei joku usko, on ihmisen oma tahto ja valinta: ihminen paaduttaa itsensä, ei tahdo uskoa sitä hyvää sanomaa Jeesuksesta, ja näin hylkää tämän kalliin lahjan, pahimmillaan hän jopa vihaa ja vastustaa tätä lahjaa ja itse lahjan antajaa. Kuinka voikaan ihminen olla niin hullu, että vihaa pelastusta ja Pelastajaa! Tämä on suurta sokeutta ihmisissä, jotka perkele on sokaissut. Jeesus tahtoisi jokaisen pelastaa, mutta niin moni kääntää Hänelle selkänsä ja Häntä vastustaa. Sellaiset ovat itse valintansa tehneet. Sokeudessaan he eivät ymmärrä omaa parastaan ja valitsevat iankaikkisen kuoleman. Ja se valinta on hyvin turmiollinen. Jumalan tahto ei ole, että kukaan menisi kadotukseen, ihmiset itse sinne tahtovat mennä kieltäessään Jeesuksen, joka kärsi ja kuoli heidänkin puolestaan pelastaakseen heidätkin kadotukselta. Ylpeydessään ja uppiniskaisuudessaan he silti valitsevat kadotuksen, jota vielä tulevat raskaasti katumaan. Voi surkeutta!
Usko ei ole pelkkää historiallista tietoa, se on lisäksi suostumista ja uskoa Jumalan lupaukseen, jossa meille lahjaksi tarjotaan syntien anteeksiantamus ja vanhurskautus Jeesuksessa Kristuksessa. Kun uskomme Jeesukseen, me saamme kaikki syntimme anteeksi, saamme Pyhän Hengen ja uudistumme. Pyhä Henki on Jumalan Henki, ja Hän uudistaa meidät ja johdattaa meitä. Pyhä Henki kirkastaa Jeesusta ja vaikuttaa meissä uskon ja rakkauden hedelmiä. Saamme uuden ja todellisen elämän, joka on iankaikkinen. Uskon kautta meillä on rauha Jumalan kanssa. Ja niille, jotka uskovat Jeesukseen, ei ole mitään kadotustuomiota. Joka tämän itselleen uskolla omistaa, sitä haluaa, vastaanottaa, ja siinä elää, se on vanhurskautettu uskosta. Tämä on uskon kuuliaisuutta. Se on sydämen uskallusta Taivaallisen Isän armoon ja autuaaksi tekevään tahtoon, Jeesuksen jokaiselle kuuluvaan kalliiseen ansioon ja sovitukseen, joka Golgatan ristillä täytettiin. Tämän saa jokainen katuva syntinen turvallisin mielin uskolla ottaa vastaan ja itselleen omistaa.
Vain uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ihminen tulee vanhurskaaksi, otolliseksi, autuaaksi ja pelastuu. Usko ei ole toimeton meissä, vaan me alamme tekemään hyvää, ja se on Jumalalle otollista, koska tekomme ovat uskossa tehdyt. Siltikään nämä teot eivät meitä vanhurskauta, vaan ne ovat uskon hedelmiä, Jumalan kunniaa kirkastavia tekoja. Usko ei ole meidän ansio, vaan nimenomaan omia ansioitamme vastaan. Usko on Jumalan teko, Jumalan lahja, joka on kaikille tarkoitettu. Ilman uskoa ihminen elää pimeydessä ja hänen mielensä, järkensä ja ymmärryksensä on sumentunut. Hän luulee olevansa viisas, mutta todellisuudessa hän on tyhmäksi tullut kieltäessään ilmeisen tosiasian: Jumalan olemassa olon ja Jeesuksen sovitustyön. Näitä asioita ihminen ei voi kieltää älyllisesti rehellisellä tavalla, joten Jumalan kieltäminen ja Jeesuksen sovitustyön (historiallisen tosiasian), kieltäminen ovat itsepetosta.
Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen Jumalalle, koska kaikki mikä ei ole uskosta, on syntiä. Jopa parhaimmatkin tekomme ovat syntiä ilman uskoa, koska ne ovat tehdyt sydän jumalattomana. Ilman uskoa emme voi tuntea Jumalaa ja olemme perkeleen ja syntiemme vallassa vailla toivoa. Tässä tilassa kuvittelemme Jumalan vihaiseksi tuomariksi, jota täytyy paeta ja siksi yritämme Hänet kieltää. Ilman uskoa emme tunne rakastavaa Jumalaa, vaan mielikuvamme Jumalasta on vääristynyt. Siksi yritämme paeta Häntä, vaikka todellisuudessa saisimme turvallisin mielin mennä Hänen luokseen turvaten Jeesuksen sovitustyöhön, syntien anteeksiantamukseen, joka koskee jokaista. Miksi heittää hukkaan tämä syntien anteeksianto, joka maksoi Jumalan Pojan hengen? Olisi suuri vääryys heittää hukkaan tämä kallis lahja, jossa meille armo ja pelastus tarjotaan!
Syntinen luontomme meissä on saanut aikaan Jumalan halveksumisen, Jumalan sanan vihaamisen, epäuskon ja Jumalan kieltämisen, koska ilman uskoa emme tunne Jumalaa, emme edes tahdo Häntä tuntea. Vailla uskoa ja Pyhää Henkeä me yritämme paeta Jumalaa ja Hänen tuomiotaan, voimatta päästä pakoon, vihaamme tuomitsevaa Jumalaa ja siksi kiellämme Hänet. Tässä tilassa emme tiedä, että todellisuudessa tämä vihainen Jumala tahtookin armahtaa meitä ja pelastaa meidät. Synti erottaa meidät Jumalasta ja siksi Jeesus tuli maailmaan sovittamaan synnit ja lunastamaan meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, että meillä olisi uskon kautta yhteys Jumalaan, joka rakastaa meitä. Vain tämän uskon kautta Jeesukseen meillä on yhteys Jumalaan, koska vain Jeesus on meidät sovittanut ja vain Jeesus on tie Jumalan luokse. Ei ole muuta uskoa, jonka kautta voisimme pelastua. Näin on Jumala meille pelastuksen valmistanut. Joka uskoo, se ei häpeään joudu. Joka ei usko, se joutuu häpeään, koska ei ole uskonut Jumalan todistusta Pojastaan, vaan kulkee sydän jumalattomana kohti kadotusta välittämättä pelastuksesta.
Tässä jumalattomuuden tilassa meidän parhaimmat ja kunniakkaimmat tekomme ovat syntiä, koska Jumalan vihaaminen ja halveksuminen turmelee ne kaikkein mahtavimmatkin teot, tehden niistä pelkkää saastaa. Teoillamme emme voi sovittaa itseämme Jumalan kanssa, nehän ovat syntiä parhaimmillaankin. Tällaiset teot eivät Jumalalle kelpaa, sillä Hän tuntee meidät kaikki läpikotaisin. Hän tietää, mitä ihminen on. On turhaa yrittää ansaita pelastusta omilla teoillaan, kuten muissa uskonnoissa on tapana. Ne ovat turhuutta, eivätkä voi ketään pelastaa, koska ne palvelevat todellisuudessa pimeyden henkivaltoja. Muut uskonnot yrittävät valmistaa itse tietä ”Jumalan” luokse, joka on mahdottomuus. Kristinuskossa me otamme vastaan Jumalan itse meille valmistaman tien Hänen luokseen, ja se tie on Jeesuksessa, uskon kautta Häneen.
Jumala tahtoo, että Häntä palvellaan uskossa. Usko on sellaista jumalanpalvelusta, joka ottaa vastaan Jumalan meille tarjoamat hyvät teot; omavanhurskaus/lakivanhurskaus on ”jumalanpalvelusta”, joka Jumalalle tarjoaa meidän omia ansioitamme ja tekojamme. Viimeksi mainittu ei voi meitä vanhurskauttaa eikä sovittaa, koska ansiomme on helvetin tuli ja kaikki tekomme pelkkää saastaa. Vai luuletko sinä, että Pyhä Jumala katsoo sitä hyvällä, kun yrität Hänelle tyrkyttää omia syntejäsi ansaitaksesi armon? Totisesti Hän ei sitä hyväksy, eipä anna armoakaan synnin palkaksi. Sillä synnin palkka on kuolema. Mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Yksin Herra Jeesus Kristus on turmeltuneen ihmisen ainoa Vapahtaja ja vanhurskauttaja.
-kirjoittanut Jenna Karjalainen
keskiviikko 13. maaliskuuta 2019
Jumalan rakkaus
Tämä on pieni teksti suuresta asiasta.
Jumalan rakkaus on jotain niin suurta ja radikaalia, ettemme voi sitä käsittää. Elämässä kuitenkin saa nähdä ja kokea Jumalan rakkautta, joka ilmenee monin tavoin, ja sen kautta saamme ymmärtää edes jotain Jumalan rakkaudesta. Kuten arvata saattaa, en pysty tästä saamaan aikaan täysin tyhjentävää ja kaiken kattavaa tekstiä, eikä se ole tarkoituskaan, koska en pysty siihen. Jumalan rakkaus on niin käsittämätön, ettei vajavainen ihminen voi sitä täydellisesti esittää, eikä käsittää. Tässä joitain asioita, joissa ilmenee Jumalan suurenmoinen ja rajaton rakkaus.
o Jo se, että Hän on meidät luonut, on suuri rakkauden osoitus. Herra olisi voinut olla luomatta sinut tai minut, mutta Hän loi meidät, koska Hän rakastaa meitä. Me emme ymmärrä, kuinka suuri asia on se, että Jumala loi meidät, sinut ja minut. Se on suurta rakkautta, kun Jumala antoi meille elämän. Jokainen ihmisen hengenveto on pelkkää Jumalan armoa.
Kaikki on yksin Hänen varassaan, ja Hän pitää huolen luoduistaan. Miksi emme turvaisi Häneen, joka on meidät luonut? Jumala tahtoo olla yhteydessä luotuihinsa. Hänen tahtonsa on, että eläisimme Häneen turvaten, emmekä itseemme. Ihminen omassa varassaan ei tiedä, mihin menee. Kun ihminen elää Jumalan yhteydessä, hänen ei tarvitse pelätä tulevaa, koska kaikki on Herran kädessä. Jumala on paras turva ihmisen elämässä.
o Se, että Jumala pitää huolta meistä kaikista, niin uskovista, kuin ei uskovista, on suurta rakkautta. Kukaan meistä ei ole ansainnut Hänen huolenpitoaan, mutta silti Hän huolehtii meistä jokaisesta. Hän pitää huolen jumalattomistakin, antaa heillekin kaikki tarpeet, kodin, ruoan, lämmön, perheen, työn, kaiken. Vaikka he eivät kunnioita Jumalaa, eivät Häneen usko, Hän silti pitää heistäkin huolen yhtälailla kuin uskovista.
Hän voisi jättää jumalattomat ja uskovatkin vaille huolenpitoa, mutta Hän ei tee niin, koska Hän rakastaa meitä kaikkia. Osoittamalla huolenpitoaan Hän tahtoo vetää meitä luokseen. Hän tahtoo pelastaa meidät. Jumalaton ei sitä ymmärrä, hän ei tajua, että kaikki hänen tiensä, koko hänen elämänsä on Jumalan kädessä. Kaikki se hyvä, mitä saamme, tulee Jumalalta, joten miksi emme olisi kiitollisia kaiken hyvän antajalle? On suurta armoa se, että Herra pitää huolen meistä kaikista, jumalattomistakin, jotka eivät edes usko Häneen.
o Jumala tahtoo pelastaa meidät syntiset ihmiset, ja se on suurta rakkautta kaiken Luojalta meitä syntisiä kohtaan, jotka emme ole ansainneet muuta kuin kadotustuomion. Me olemme syntisen luontomme vuoksi Jumalan vihollisia, joka ikinen. Hän voisi tuomita meidät kaikki kadotukseen täysin oikeudenmukaisesti, mutta Hän ei tahdo, että kukaan joutuisi kadotukseen. Koska Hän rakastaa meitä, vihollisiaan, Hän tahtoo meidät pelastaa. Kaikki.
Näin radikaali on Jumalan rakkaus. Hän on jopa valmistanut meille pelastuksen lahjaksi, koska me emme kykene pelastamaan itseämme. Oman älynsä ja tekojensa varassa ihminen hukkuu, menee laveaa tietä helvettiin, ja siitä Jumala tahtoo meidät pelastaa.
Mitkään ihmisen teot eivät voi meitä pelastaa, tekomme ovat pelkkää saastaa, joten kuka kehtaisi tyrkyttää Jumalalle syntisiä tekojaan, muka ansaitakseen niillä armon? Monikin (valitettavasti), mutta teoillamme emme voi ansaita armoa. Jumalalla on toinen keino pelastaa meidät. Se on ainut keino pelastua. Hän tahtoo johdattaa meidät ahtaasta portista kaidalle elämän tielle, ja se tie on Jeesus Kristus.
o Jumala lähetti ainokaisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen maailmaan sovittamaan meidän kaikki synnit, pelastaakseen meidät kadotusesta, tästä nurjasta sukupolvesta ja tulevasta vihasta, joka kohtaa jumalatonta maailmaa. Hän teki sen, koska me emme itse voi itseämme saattaa autuuteen, emme voi itseämme pelastaa. Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että Hän antoi alttiiksi ristinkuolemaan meidän edestämme ainokaisen Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi lahjaksi iankaikkisen elämän.
Jumala ei tahdo kenenkään menevän kadotukseen, ja siksi Hän lähetti Herran Jeesuksen Kristuksen sovittamaan maailman synnit, poistamaan vihollisuuden, valmistamaan meille lahjaksi pelastuksen, iankaikkisen elämän. Tämä elämä on Jeesuksessa. Joka uskoo, se pelastuu. Joka uskoo, se saa syntinsä anteeksi, hänestä tulee perkeleen lapsen sijasta Jumalan lapsi, hänet luetaan vanhurskaaksi Jeesuksen tähden, hän saa Pyhän Hengen ja uuden elämän, todellisen elämän.
Ilman uskoa ihminen on hengellisesti kuollut, perkeleen vallassa vailla toivoa ja kun ihminen tulee uskoon, hän uudistuu, saa Pyhän Hengen ja saa aidon elämän, vailla hengellistä kuolemaa. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja näin paholaisen valta kukistuu. Tämä on täyttä ja iankaikkista elämää. Suuri rakkauden teko Jumalalta meille syntisille. Miksi emme ottaisi vastaan tätä suurta lahjaa?
o Jumala on rakkaus. Rakkaus ei ole vain pelkkä ominaisuus, vaan Jumala ON rakkaus. Tätä on pienen ihmisen vaikea käsittää, mutta niin se on, Jumala on rakkaus. Hän ei vain rakasta, vaan Hän on rakkaus. Tämä on ilmeisen suuri asia pienen ihmisen ymmärrykselle, joka on hyvin rajallinen. Jumala taas on niin suuri ja ihmeellinen, ettemme voi täysin (läheskään) Häntä käsittää.
Jumalan rakkaus on aivan toisella tasolla, kuin ihmisen rakkaus. Ihmisen rakkaus on kovin vajavaista, Jumalan rakkaus on täydellistä. Niitä ei voi edes verrata toisiinsa. Jumalan rakkaus on pyyteetöntä, kaiken kattavaa, niin voimallista, ettemme sitä käsitä. Jumalan rakkaus on pyhää. Jumala on Pyhä, Jumala on Rakkaus.
Miksi emme palvelisi perkeleen sijasta todellista, rakastavaa Jumalaa, jolla on meitä kohtaan hyvä tahto? Toisin kuin saatanalla, joka tahtoo meidät tuhota, Jumalalla on meitä kohtaan rauhan eikä tuhon ajatukset.
o Vaikka me olemme raskaasti rikkoneet, tehneet paljon syntiä Jumalaa vastaan, Hän tahtoo antaa meille synnit anteeksi. Siksi Hän lähetti Herran Jeesuksen sovittamaan meidän synnit ja lunastamaan meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Tämä syntien anteeksiantamus otetaan vastaan uskolla. Meidän ei tarvitse tyrkyttää omia tekojamme Jumalalle, yrittää Häntä niillä lepyttää, totisesti meidän parhaimmatkaan tekomme eivät voi Jumalaa lepyttää, sillä parhaimmatkin tekomme ovat synnin tahraamat.
Sen sijaan me saamme ottaa vastaan Häneltä lahjaksi syntien anteeksiannon ja pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Miksi emme ottaisi tätä suurta lahjaa vastaan? Otammehan me ihmisiltäkin vastaan lahjoja, joten miksi hyljätä Jumalan meille tarjoama lahja, joka voi meidät pelastaa varmalta tuholta? Jumala niin paljon meitä rakastaa, että Hän on tehnyt kaiken meidän puolestamme, valmistanut meille lahjaksi pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, uskon kautta Häneen. Vain hölmö hylkää tämän lahjan, joka voisi hölmönkin pelastaa!
Jumala tahtoo antaa anteeksi meidän pahat tekomme, koska Hän rakastaa meitä. Hän voisi jättää meidät sovittamatta, syntiemme valtaan ja tuomita meidät kaikki kadotukseen ansiomme mukaan, mutta Hän ei tee niin. Jeesus on jo sovittanut meidät, tehnyt kaiken puolestamme, ja joka ottaa vastaan tämän sovituksen lahjan eli uskoo Jeesukseen, se pelastuu. Joka hylkää tämän lahjan, se on hullu, joka on valinnut itselleen kadotuksen pelastuksen sijasta.
o Jumalan rakkautta on sekin, että Hän on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa Sanassaan, Raamatussa. Hän tahtoo olla tunnettu ja tunnustettu luotujensa joukossa. Hän on Sanassaan ilmoittanut kaiken tarpeellisen, mitä meidän tulee tietää Hänestä. Sanassa kerrotaan kaikki tarpeellinen maailman luomisesta maailman loppuun asti. Tämän Sanan avulla me tulemme tuntemaan Jumalan ja Hänen tahtonsa ja suunnitelmansa.
Sana tekee meidät eläväksi, Sana vahvistaa uskoamme, Sanan kautta Jumala puhuu ja toimii, Sana pitää meidät totuudessa, Sana opettaa meidät tuntemaan myös itsemme, syntisyytemme ja Jumalan tuomion, Sana ilmoittaa meille tien pelastukseen Jeesuksessa, anteeksiantamuksen ja toivon, Sanassa meille tarjotaan monia suuria lupauksia Jumalalta meille uskolla omistettaviksi, Sana myös lohduttaa, kasvattaa, opettaa, nuhtelee, vahvistaa, luo varman ja vankkumattoman perustuksen ihmisen elämään tässä epävakaassa maailmassa.
Sana pitää meidät Jumalassa, tuli mitä tuli. Jumalan Sana on Henki ja Elämä, se on elävää sanaa, ei tästä maailmasta, vaikka maailmassa onkin. Se on voimallinen ja varma. Jumalan sana pysyy iäti. Vain tietämätön ja hullu hylkää tämän Sanan, vieläpä väittäen sitä valheeksi! Jumalaton ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen ilmoittamaa on, se on heille hullutus. Vielä nämä Jumalan Sanan vastustajat tulevat tuntemaan sen, että Jumalan Sana on kokonansa totuus.
o Jumalan rakkaus ilmenee usein myös ahdistuksissa ja koettelemuksissa. Kaikki ikävä ei kuitenkaan ole Jumalasta, mutta tarpeen tullen Jumala käyttää ahdistuksiakin meidän hyväksemme. Niiden avulla Herra vetää meitä puoleensa, ojentaa meitä, ettemme liikaa luottaisi itseemme, vaan Häneen. Kun ahdistusten keskellä huomaamme oman avuttomuutemme, käännymme Hänen puoleensa, turvaamme Jumalaan ja Hän auttaa meitä ja lohduttaa, ohjaa meidät oikealle tielle. Hän myös kasvattaa meitä ahdistusten ja koetusten kautta. Niiden avulla me vahvistumme. Se mikä ei tapa, se vahvistaa, sanotaan ja se on totta. Vaikka ahdistukset ja koetukset eivät siinä hetkessä tunnu mukavalta, niillä kuitenkin useimmiten on hyvä tarkoitus. Esim. kun ihminen on ylpeydessään ja sokeudessaan täysin tietämätön Jumalasta ja turmelee itseään, tehden syntiä synnin päälle, Jumala voi hänelle lähettää voimakkaan ahdistuksen herättämään hänet, että hän tulisi huomaamaan oman mahdottomuuteensa, nöyrtyisi ja tulisi tuntemaan totuuden niin itsestään kuin Jumalastakin, ja tunnustaisi Jumalan, kääntyisi Hänen puoleensa ja turvaisi Häneen, ja saisi syntinsä anteeksi.
Ahdistus on koetus, joka voi saada itseensä luottavaisen uskosta osattoman, jopa uskovankin katkeroitumaan Jumalalle, koska hän ei ymmärrä, että Jumala kasvattaa häntä ja kutsuu häntä kääntymään parannukseen. Uskovia ahdistuksen koetus kasvattaa uskossa ja saa yhä enemmän luottamaan Jumalaan, koska hän tietää, että kaikki vaikuttaa hänen parhaakseen ja hän voi ahdistuksessa turvata Jumalaan, jolla on kaikki valta yli ahdistuksen ja kaiken.
Ahdistuksissa Jumala tahtoo, että turvaamme Häneen, emmekä itseemme. Hän on kaiken Herra, joten miksi emme turvaisi Häneen, jolla on kaikki vallassaan?
Työllä ja tuskalla kirjoittanut: Jenna Karjalainen (ei todellakaan ollut helppo aihe!)
Jumalan rakkaus on jotain niin suurta ja radikaalia, ettemme voi sitä käsittää. Elämässä kuitenkin saa nähdä ja kokea Jumalan rakkautta, joka ilmenee monin tavoin, ja sen kautta saamme ymmärtää edes jotain Jumalan rakkaudesta. Kuten arvata saattaa, en pysty tästä saamaan aikaan täysin tyhjentävää ja kaiken kattavaa tekstiä, eikä se ole tarkoituskaan, koska en pysty siihen. Jumalan rakkaus on niin käsittämätön, ettei vajavainen ihminen voi sitä täydellisesti esittää, eikä käsittää. Tässä joitain asioita, joissa ilmenee Jumalan suurenmoinen ja rajaton rakkaus.
o Jo se, että Hän on meidät luonut, on suuri rakkauden osoitus. Herra olisi voinut olla luomatta sinut tai minut, mutta Hän loi meidät, koska Hän rakastaa meitä. Me emme ymmärrä, kuinka suuri asia on se, että Jumala loi meidät, sinut ja minut. Se on suurta rakkautta, kun Jumala antoi meille elämän. Jokainen ihmisen hengenveto on pelkkää Jumalan armoa.
Kaikki on yksin Hänen varassaan, ja Hän pitää huolen luoduistaan. Miksi emme turvaisi Häneen, joka on meidät luonut? Jumala tahtoo olla yhteydessä luotuihinsa. Hänen tahtonsa on, että eläisimme Häneen turvaten, emmekä itseemme. Ihminen omassa varassaan ei tiedä, mihin menee. Kun ihminen elää Jumalan yhteydessä, hänen ei tarvitse pelätä tulevaa, koska kaikki on Herran kädessä. Jumala on paras turva ihmisen elämässä.
o Se, että Jumala pitää huolta meistä kaikista, niin uskovista, kuin ei uskovista, on suurta rakkautta. Kukaan meistä ei ole ansainnut Hänen huolenpitoaan, mutta silti Hän huolehtii meistä jokaisesta. Hän pitää huolen jumalattomistakin, antaa heillekin kaikki tarpeet, kodin, ruoan, lämmön, perheen, työn, kaiken. Vaikka he eivät kunnioita Jumalaa, eivät Häneen usko, Hän silti pitää heistäkin huolen yhtälailla kuin uskovista.
Hän voisi jättää jumalattomat ja uskovatkin vaille huolenpitoa, mutta Hän ei tee niin, koska Hän rakastaa meitä kaikkia. Osoittamalla huolenpitoaan Hän tahtoo vetää meitä luokseen. Hän tahtoo pelastaa meidät. Jumalaton ei sitä ymmärrä, hän ei tajua, että kaikki hänen tiensä, koko hänen elämänsä on Jumalan kädessä. Kaikki se hyvä, mitä saamme, tulee Jumalalta, joten miksi emme olisi kiitollisia kaiken hyvän antajalle? On suurta armoa se, että Herra pitää huolen meistä kaikista, jumalattomistakin, jotka eivät edes usko Häneen.
o Jumala tahtoo pelastaa meidät syntiset ihmiset, ja se on suurta rakkautta kaiken Luojalta meitä syntisiä kohtaan, jotka emme ole ansainneet muuta kuin kadotustuomion. Me olemme syntisen luontomme vuoksi Jumalan vihollisia, joka ikinen. Hän voisi tuomita meidät kaikki kadotukseen täysin oikeudenmukaisesti, mutta Hän ei tahdo, että kukaan joutuisi kadotukseen. Koska Hän rakastaa meitä, vihollisiaan, Hän tahtoo meidät pelastaa. Kaikki.
Näin radikaali on Jumalan rakkaus. Hän on jopa valmistanut meille pelastuksen lahjaksi, koska me emme kykene pelastamaan itseämme. Oman älynsä ja tekojensa varassa ihminen hukkuu, menee laveaa tietä helvettiin, ja siitä Jumala tahtoo meidät pelastaa.
Mitkään ihmisen teot eivät voi meitä pelastaa, tekomme ovat pelkkää saastaa, joten kuka kehtaisi tyrkyttää Jumalalle syntisiä tekojaan, muka ansaitakseen niillä armon? Monikin (valitettavasti), mutta teoillamme emme voi ansaita armoa. Jumalalla on toinen keino pelastaa meidät. Se on ainut keino pelastua. Hän tahtoo johdattaa meidät ahtaasta portista kaidalle elämän tielle, ja se tie on Jeesus Kristus.
o Jumala lähetti ainokaisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen maailmaan sovittamaan meidän kaikki synnit, pelastaakseen meidät kadotusesta, tästä nurjasta sukupolvesta ja tulevasta vihasta, joka kohtaa jumalatonta maailmaa. Hän teki sen, koska me emme itse voi itseämme saattaa autuuteen, emme voi itseämme pelastaa. Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että Hän antoi alttiiksi ristinkuolemaan meidän edestämme ainokaisen Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi lahjaksi iankaikkisen elämän.
Jumala ei tahdo kenenkään menevän kadotukseen, ja siksi Hän lähetti Herran Jeesuksen Kristuksen sovittamaan maailman synnit, poistamaan vihollisuuden, valmistamaan meille lahjaksi pelastuksen, iankaikkisen elämän. Tämä elämä on Jeesuksessa. Joka uskoo, se pelastuu. Joka uskoo, se saa syntinsä anteeksi, hänestä tulee perkeleen lapsen sijasta Jumalan lapsi, hänet luetaan vanhurskaaksi Jeesuksen tähden, hän saa Pyhän Hengen ja uuden elämän, todellisen elämän.
Ilman uskoa ihminen on hengellisesti kuollut, perkeleen vallassa vailla toivoa ja kun ihminen tulee uskoon, hän uudistuu, saa Pyhän Hengen ja saa aidon elämän, vailla hengellistä kuolemaa. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja näin paholaisen valta kukistuu. Tämä on täyttä ja iankaikkista elämää. Suuri rakkauden teko Jumalalta meille syntisille. Miksi emme ottaisi vastaan tätä suurta lahjaa?
o Jumala on rakkaus. Rakkaus ei ole vain pelkkä ominaisuus, vaan Jumala ON rakkaus. Tätä on pienen ihmisen vaikea käsittää, mutta niin se on, Jumala on rakkaus. Hän ei vain rakasta, vaan Hän on rakkaus. Tämä on ilmeisen suuri asia pienen ihmisen ymmärrykselle, joka on hyvin rajallinen. Jumala taas on niin suuri ja ihmeellinen, ettemme voi täysin (läheskään) Häntä käsittää.
Jumalan rakkaus on aivan toisella tasolla, kuin ihmisen rakkaus. Ihmisen rakkaus on kovin vajavaista, Jumalan rakkaus on täydellistä. Niitä ei voi edes verrata toisiinsa. Jumalan rakkaus on pyyteetöntä, kaiken kattavaa, niin voimallista, ettemme sitä käsitä. Jumalan rakkaus on pyhää. Jumala on Pyhä, Jumala on Rakkaus.
Miksi emme palvelisi perkeleen sijasta todellista, rakastavaa Jumalaa, jolla on meitä kohtaan hyvä tahto? Toisin kuin saatanalla, joka tahtoo meidät tuhota, Jumalalla on meitä kohtaan rauhan eikä tuhon ajatukset.
o Vaikka me olemme raskaasti rikkoneet, tehneet paljon syntiä Jumalaa vastaan, Hän tahtoo antaa meille synnit anteeksi. Siksi Hän lähetti Herran Jeesuksen sovittamaan meidän synnit ja lunastamaan meidät synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Tämä syntien anteeksiantamus otetaan vastaan uskolla. Meidän ei tarvitse tyrkyttää omia tekojamme Jumalalle, yrittää Häntä niillä lepyttää, totisesti meidän parhaimmatkaan tekomme eivät voi Jumalaa lepyttää, sillä parhaimmatkin tekomme ovat synnin tahraamat.
Sen sijaan me saamme ottaa vastaan Häneltä lahjaksi syntien anteeksiannon ja pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa. Miksi emme ottaisi tätä suurta lahjaa vastaan? Otammehan me ihmisiltäkin vastaan lahjoja, joten miksi hyljätä Jumalan meille tarjoama lahja, joka voi meidät pelastaa varmalta tuholta? Jumala niin paljon meitä rakastaa, että Hän on tehnyt kaiken meidän puolestamme, valmistanut meille lahjaksi pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, uskon kautta Häneen. Vain hölmö hylkää tämän lahjan, joka voisi hölmönkin pelastaa!
Jumala tahtoo antaa anteeksi meidän pahat tekomme, koska Hän rakastaa meitä. Hän voisi jättää meidät sovittamatta, syntiemme valtaan ja tuomita meidät kaikki kadotukseen ansiomme mukaan, mutta Hän ei tee niin. Jeesus on jo sovittanut meidät, tehnyt kaiken puolestamme, ja joka ottaa vastaan tämän sovituksen lahjan eli uskoo Jeesukseen, se pelastuu. Joka hylkää tämän lahjan, se on hullu, joka on valinnut itselleen kadotuksen pelastuksen sijasta.
o Jumalan rakkautta on sekin, että Hän on ilmoittanut itsensä ja tahtonsa Sanassaan, Raamatussa. Hän tahtoo olla tunnettu ja tunnustettu luotujensa joukossa. Hän on Sanassaan ilmoittanut kaiken tarpeellisen, mitä meidän tulee tietää Hänestä. Sanassa kerrotaan kaikki tarpeellinen maailman luomisesta maailman loppuun asti. Tämän Sanan avulla me tulemme tuntemaan Jumalan ja Hänen tahtonsa ja suunnitelmansa.
Sana tekee meidät eläväksi, Sana vahvistaa uskoamme, Sanan kautta Jumala puhuu ja toimii, Sana pitää meidät totuudessa, Sana opettaa meidät tuntemaan myös itsemme, syntisyytemme ja Jumalan tuomion, Sana ilmoittaa meille tien pelastukseen Jeesuksessa, anteeksiantamuksen ja toivon, Sanassa meille tarjotaan monia suuria lupauksia Jumalalta meille uskolla omistettaviksi, Sana myös lohduttaa, kasvattaa, opettaa, nuhtelee, vahvistaa, luo varman ja vankkumattoman perustuksen ihmisen elämään tässä epävakaassa maailmassa.
Sana pitää meidät Jumalassa, tuli mitä tuli. Jumalan Sana on Henki ja Elämä, se on elävää sanaa, ei tästä maailmasta, vaikka maailmassa onkin. Se on voimallinen ja varma. Jumalan sana pysyy iäti. Vain tietämätön ja hullu hylkää tämän Sanan, vieläpä väittäen sitä valheeksi! Jumalaton ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen ilmoittamaa on, se on heille hullutus. Vielä nämä Jumalan Sanan vastustajat tulevat tuntemaan sen, että Jumalan Sana on kokonansa totuus.
o Jumalan rakkaus ilmenee usein myös ahdistuksissa ja koettelemuksissa. Kaikki ikävä ei kuitenkaan ole Jumalasta, mutta tarpeen tullen Jumala käyttää ahdistuksiakin meidän hyväksemme. Niiden avulla Herra vetää meitä puoleensa, ojentaa meitä, ettemme liikaa luottaisi itseemme, vaan Häneen. Kun ahdistusten keskellä huomaamme oman avuttomuutemme, käännymme Hänen puoleensa, turvaamme Jumalaan ja Hän auttaa meitä ja lohduttaa, ohjaa meidät oikealle tielle. Hän myös kasvattaa meitä ahdistusten ja koetusten kautta. Niiden avulla me vahvistumme. Se mikä ei tapa, se vahvistaa, sanotaan ja se on totta. Vaikka ahdistukset ja koetukset eivät siinä hetkessä tunnu mukavalta, niillä kuitenkin useimmiten on hyvä tarkoitus. Esim. kun ihminen on ylpeydessään ja sokeudessaan täysin tietämätön Jumalasta ja turmelee itseään, tehden syntiä synnin päälle, Jumala voi hänelle lähettää voimakkaan ahdistuksen herättämään hänet, että hän tulisi huomaamaan oman mahdottomuuteensa, nöyrtyisi ja tulisi tuntemaan totuuden niin itsestään kuin Jumalastakin, ja tunnustaisi Jumalan, kääntyisi Hänen puoleensa ja turvaisi Häneen, ja saisi syntinsä anteeksi.
Ahdistus on koetus, joka voi saada itseensä luottavaisen uskosta osattoman, jopa uskovankin katkeroitumaan Jumalalle, koska hän ei ymmärrä, että Jumala kasvattaa häntä ja kutsuu häntä kääntymään parannukseen. Uskovia ahdistuksen koetus kasvattaa uskossa ja saa yhä enemmän luottamaan Jumalaan, koska hän tietää, että kaikki vaikuttaa hänen parhaakseen ja hän voi ahdistuksessa turvata Jumalaan, jolla on kaikki valta yli ahdistuksen ja kaiken.
Ahdistuksissa Jumala tahtoo, että turvaamme Häneen, emmekä itseemme. Hän on kaiken Herra, joten miksi emme turvaisi Häneen, jolla on kaikki vallassaan?
Työllä ja tuskalla kirjoittanut: Jenna Karjalainen (ei todellakaan ollut helppo aihe!)
P.S. Herra armahtakoon minua tässä suuressa työssä, että osaisin ilmaista asiat oikein ja ymmärrettävästi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)