Usko = kuuliaisuus osa 3

 Mitä on usko ilman kuuliaisuutta, kuuliaisuus ilman Herran pelkoa, Herran pelko ilman Jumalan tuntemista? 

Nämä kaikki, usko, kuuliaisuus ja Herran pelko, lähtevät ja saavat alkunsa Jumalan tuntemisesta. Joka ei tunne Jumalaa, sillä ei ole näistä yhtäkään. 

Jumalan tunteminen on avain uskoon, kuuluisuuteen ja Herran pelkoon. Kaiken meissä vaikuttaa rakastava Jumala, maailmankaikkeuden Luoja. Hänessä meillä on kaikki. Ilman Häntä meillä ei ole mitään. Jokainen, joka tuntee Jumalan, haluaa olla Hänelle kuuliainen eikä hän voi olla vailla Herran pelkoa. Uskova vailla kuuliaisuutta ja Herran pelkoa on Herralle kauhistus. Sellainen usko on riivaajien uskoa alhaisempaa, sillä riivaajatkin vapisevat Herran edessä. Ihminen, joka ei pelkää Jumalaa, ei tunne Jumalaa. Jos riivaajatkin pelkäävät Jumalaa, eikö sen pitäisi herättää meidät miettimään, miksi me emme pelkää Jumalaa? Ihminen vailla Jumalan pelkoa elää kaikkinaisessa vääryydessä eikä välitä siitä, että hän joutuu aikanaan viimeiselle tuomiolle Elävän Jumalan eteen. Viimeisellä tuomiolla oleminen ilman Jeesuksen sovitustyön turvaa on ajatuksenakin kauhea. 

”Niin kuolettakaat sentähden jäsenenne, jotka maan päällä ovat, huoruus, saastaisuus, häpiällinen himo, rietas halaus ja ahneus, joka on epäjumalan palvelus, joidenka tähden Jumalan viha epäuskoisten lasten päälle tulee; joissa tekin muiden vaelsitte, kuin te niissä elitte.” Kol. 3:5-7 

Tässä puhutaan maallisten jäsenten kuolettamisesta, eli syntisten tapojen hylkäämisestä, joissa me kristitytkin ennen uskoon tuloamme elimme. Uskovan elämään sellaiset teot eivät enää kuulu. Ja kuten Biblia sanoo, edellä mainitut teot saattavat Jumalan vihan epäuskoisten lasten päälle. Nämä teot siis syntyvät epäuskosta. Ja kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä. 

”Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi… …että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.” 1.Tim. 1:18-19 

Uskonelämään sisältyy hyvän omantunnon säilyttäminen, mikä on mahdollista vain kuuliaisuudessa Jumalan sanalle. Jos ei ole kuuliainen ja jatkaa synnissä elämistä, ei omatunto todellakaan säily hyvänä. Se johtaa ajan myötä uskon haaksirikkoon. Ei ole ihme, miksi Jeesus painottaa kuuliaisuutta. Tottelemattomuus turmelee omantunnon ja johtaa uskosta luopumiseen, ellei ihminen tee parannusta tottelemattomuudestaan.  

”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tänä sinetti: ”Herra tuntee omansa” ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee.” 2.Tim. 2:19  

Jos me kristityiksi itseämme kutsuvat emme ole kuuliaisia Herrallemme, me annamme toisille huonon todistuksen ja syntisillä teoillamme häpäisemme Herran nimen. Se on vakava rikos Jumalaa vastaan ja saattaa paljon pahennusta matkaan. Jos olemme tottelemattomia, elämme tahallamme synnissä, meitä kohtaa ankara tuomio.

”…Kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta…” 2.Tess. 1:7-9 

Jälleen puhutaan kuuliaisuudessa Herran evankeliumille. Jotka ovat uskossa kuuliaisia Herralle, ne eivät joudu kadotukseen. Jotka eivät ole kuuliaisia, heitä kohtaa kadotus. Tämäkin kohta antaa ymmärtää, että uskoon sisältyy kuuliaisuus. Eihän Jumala niitä kadotukseen tuomitse, jotka Häneen uskovat.  

”Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään; hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan Totuuden, ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.” 2.Tim. 2:24-26 

Biblia toteaa saman näin:

”Jos Jumala heille joskus antais parannuksen totuutta ymmärtämään, ja he jälleen katuisivat, ja perkeleen paulasta pääsisivät, jolta he hänen tahtonsa jälkeen vangitut ovat” 2.Tim. 2:25-26  

Olennainen osa parannuksen tekoa ja Totuuden tuntoon tuloa on katumus. Ilman katumusta ei ole parannusta eikä armoa. Ja Ihminen, joka ei elä totuudessa ja parannuksessa, on perkeleen paulaan sidottu. Vangittu toteuttamaan Paholaisen tahtoa. Kuka haluaisi elää näin? Tuskin kukaan, mutta koska he ovat sokeita totuudelle, he elävät vangittuina täyttämään Paholaisen tahtoa ja kuvittelevat vielä, että se on hyvää elämää. Jos he eivät vastaa Jumalan kutsuun, he jäävät vankeuteen vailla vapautusta. Jumala kutsuu jokaista ihmistä parannukseen, ja katumus kuuluu siihen läheisesti. Kun ihminen katuu tekojaan, hän on valmis vastaanottamaan Jumalan armon ja anteeksiannon. Ja uskon kautta Jeesukseen ihminen vapautuu Paholaisen paulasta ja saa uuden tahdon, joka vihaa Paholaisen töitä. 

”Sillä me olimme myös muinen taitamattomat, kovakorvaiset  eksyväiset, palvellen himoja ja moninaisia hekumia, ja vaelsimme pahuudessa ja kateudessa, vainoten ja vihaten toinen toistamme. Mutta sitten kuin Jumalan meidän Vapahtajamme hyvyys ja rakkaus ihmisille ilmestyi, Ei vanhurskauden töiden kautta, joita me tehneet olemme, vaan laupiutensa kautta hän meidät autuaaksi teki, uuden syntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, Jonka hän meidän päällemme, Jeesuksen Kristuksen meidän Vapahtajamme kautta, runsaasti vuodattanut on: Että me hänen armonsa kautta vanhurskaiksi tulisimme ja ijankaikkisen elämän perillisiksi toivon jälkeen.” Tiit. 3:3-7 

Kuka ei haluasi olla kuuliainen näin ihmeelliselle Jumalalle, joka antaa tämän kaiken meille lahjaksi sulasta armosta? Mutta kuinka voi olla kuuliainen jos ei pelkää Jumalaa, ei omaa Herran pelkoa? Totinen kuuliaisuus syntyy Jumalan tuntemisesta. Samoin Herran pelko syntyy Jumalan tuntemisesta. Kuka ei pelkäisi Hänen suurta nimeään, joka tuntee Hänet? 

Herran pelko ei ole orjamaista pelkoa, vaan se on Hänen pyhyytensä tuntemista, Hänen rakkautensa tuntemista ja syvää kunnioitusta Hänen armoaan kohtaan. Ja mikä on uskova vailla Herran pelkoa, vailla kuuliaisuutta? Uskoon kuuluu läheisesti kuuliaisuus ja Herran pelko. Ilman näitä se ei ole aitoa uskoa, vaan kuollutta uskoa, joka ei tunne eikä pelkää Jumalaa. 

Jos me tuntisimme Jumalan, tahtoisimme olla Hänelle kuuliaisia kaikesta sydämestämme, niin ihmeellinen ja mahtava persoona Hän on. Hänen rakkautensa on sanoinkuvaamatonta! Vaikka me olemme pahoja ja syntisiä, silti Hän rakastaa meitä ja haluaa läheisen suhteen kanssamme. Jeesuksen sovitustyön kautta läheinen suhde Jumalaan on mahdollista. Kuka ei haluaisi tuntea Luojaansa? Hän on meidät tehnyt, ja Hänellä on vastaukset kaikkiin kysymyksiimme, Hänellä on meille jokaiselle suunnitelma ja Hän tahtoo antaa meille sen aidon ja oikean identiteetin, joka meille on tarkoitettu. Kuka ei haluaisi tulla omaksi aidoksi itsekseen ja elää lähellä Jumalaa? Synti pimentää meiltä tämän ymmärtämisen, ja siksi pakenemme Jumalaa. Jos tuntisimme Hänet, emme pakenisi, vaan juoksisimme Hänen luokseen. 

Usko = kuuliaisuus osa 2

 ”Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.” Sananl. 19:3  

Usein me ihmiset syytämme Jumalaa elämämme vaikeuksista, jopa omista rikkomuksistamme, vaikka olemme ne itse tehneet ja olemme niistä itse vastuussa. Monet syyttävät Jumalaa jopa maailman pahuudesta, ja sanovat: ”Jos Jumala kerran on rakkaus  miksi Hän ei poista kaikkea pahuutta ja vääryyttä maailmasta?” Syy on juuri se, että Jumala on rakkaus. Jos Hän poistaisi kaiken pahuuden ja vääryyden maailmasta, Hän joutuisi pyyhkäisemään pois ja kadottamaan jokaisen ihmisen tästä maailmasta. Ihan jokaisen. On vain Hänen armoaan ja ihmeellistä pitkämielisyyttään, että Hän näinkin kauan on jaksanut seurata meidän pahaa menoamme ja kutsuu jokaista luokseen pelastaakseen meidät kaikki. Eikö tämäkin jo kerro siitä, kuinka valtavasti Jumala meitä jokaista rakastaa?

”Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.” Sananl. 19:16  

”Ihminen, joka eksyy taidon tieltä, joutuu lepäämään haamujen seuraan.” Sananl. 21:16 

Ihminen, joka elää välinpitämättömästi elämänsä suhteen on kuoleman oma. Sellaisen elämän jälkeen on turha selitellä viimeisellä tuomiolla. Meille on annettu tieto ja mahdollisuus pelastukseen. Joka ei välitä elämästään, heittää sen hukkaan, ja joutuu siitä vastuuseen. Elämä on meille annettu lahja, jossa tärkeintä on suhde Jumalaan ja lähimmäisiin. Jos emme elä lähellä Jumalaa, elämämme ei saa sitä täyttymystä, joka siihen kuuluisi. Hänellä on jokaisen elämälle suunnitelma ja tarkoitus. Vailla Jumalaa elämämme on yhtä tuuliajoa, jossa ei ole mitään mieltä. Vain tärkein puuttuu. Vaikka saisimme omaksemme koko maailman, se olisi turhaa, koska se tärkein puuttuu. Heittäisimme silloinkin sielumme hukkaan. Vain Jeesuksessa meillä on elämämme alku, syy ja tarkoitus. Hänen läheisyydessään eläessämme voimme elää täyttä elämää.

”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani… Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani.” Joh. 14:23-24  

”Jos te minun käskyni pidätte,  niin te pysytte minun rakkaudessani.” Joh. 15:10 

Joka rakastaa Jeesusta, hän haluaa olla kuuliainen. Ja joka ei rakasta Jeesusta, hän vähät välittää Jeesuksen käskyistä. Kyllähän sitä luulisi, että uskova rakastaa Jeesusta. Onneksi moni uskova Häntä rakastaakin. Mutta on myös niitä, jotka eivät rakasta Jeesusta ja väittävät silti olevansa uskossa. Sellaiset eivät ole kuuliaisia Herralle. He kyllä väittävät rakastavansa Jeesusta, mutta heidän sydämensä on kaukana Hänestä. Teoillaan he kieltävät Herransa, kun elävät kaikkinaisessa synnissä, haureudessa ja huoruudessa, epäjumalanpalveluksessa ja vatsanpalvonnassa, ahneudessa ja ylpeydessä, himojensa orjuudessa ja toisten riistämisessä, väkivallassa ja vääryydessä, valheessa ja petoksessa, päihteissä ja mässäilyssä. Lista on loputon. He palvelevat itseään eivätkä Jumalaa. Sellaiset eivät peri Jumalan  valtakuntaa. 

”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut sen kaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niin kuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” Gal. 5:19-21

”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eivätkä miehitykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. ” 1.Kor. 6:9-10 

”Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen ja ne palavat.” Joh.15:6 

Tämä on vakava varoitus. Jos emme pysy Jeesuksessa, uskossa ja kuuliaisuudessa, me kuivetumme kuin oksat, siis paadumme ja lankeamme uudestaan vääryyteen. Vain Jeesus voi tehdä meistä kuuliaisia ja vain Hän voi meissä vaikuttaa hyvää hedelmää. Jos emme pysy Hänessä, emme voi tehdä mitään hyvää. Joka ei pysy Kristuksessa, sillä ei ole iankaikkista elämää. Joka ei tahdo vaeltaa totuudessa, se ei ole näkevä Jumalan valtakuntaa. Jeesus on totuus ja Joka ei rakasta totuutta, se ei rakasta Jeesusta. Joka ei vaella totuudessa, se rakastaa valhetta ja vaeltaa valheessa. Ne menevät iankaikkisen kadotukseen, kaikki, jotka valhetta rakastavat, ja koska eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen voidakseen pelastua. (2.Tess. 2:10) Ei Jumala voi ottaa valtakuntaansa sellaista ihmistä, jolla on perkeleen mieli. Sellainen turmelisi Hänen valtakuntansa. 

”Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme emmekä tee totuutta.” 1.Joh. 1:6 

”Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valehtelija, ja totuus ei ole hänessä.” 1.Joh 2:3-4 

Joka tuntee Jeesuksen ja uskoo Häneen, se tahtoo olla kuuliainen. Joka väittää tuntevansa Herran, mutta ei ole kuuliainen Hänen Sanalleen, se on valehtelija, eikä Totuus ole hänessä. Jeesus on Totuus. Ja joka tuntee Totuuden, se haluaa olla kuuliainen. 

Kun ihminen kohtaa Elävän Jumalan, tapahtuu valtava muutos. Ihminen alkaa vihata syntiä, jota hän ennen rakasti. Samoin hän alkaa rakastaa Jumalaa, jota hän ennen vihasi. Ja tämä myös alkaa näkyä ihmisen elämässä. Jumala vaikuttaa tämän muutoksen, ihminen ei omin voimin siihen kykene. 

Kuuliaisuus ei ole lain kuuliaisuutta, lain teoissa elämistä, vaan Hengen kuuliaisuutta, jonka Jumalan Henki meissä vaikuttaa. Se on todellista vapautta synnistä, kuolemasta ja perkeleestä. Emme ole enää synnin orjia, sillä Poika, Jeesus on meidät vapauttanut. (Joh. 8:34-35) Ja koska Hän on meidät vapauttanut, emme tahdo enää elää synnissä, vaan olla kuuliaisia jo pelkästä kiitollisuudesta ja rakkaudesta Herraan. Hän vaikuttaa meissä tämän kaiken. Koska olemme tulleet tuntemaan Jumalan rakkauden ja ihmeellisen hyvyyden, tahdomme totisesti olla Hänelle kuuliaisia. Koska Hän on meitä rakastanut, niin tahdomme mekin rakastaa. 

”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.” Gal. 5:22 

”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja kasvattaa meitä, että me hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot,  eläisimme siveästi ja vanhurskaasti, ja jumalisesti nykyisessä maailman ajassa” Tiit. 2:11-12 

Pyhä Henki ja Jumalan armo vaikuttaa meissä muutoksen ja saa aikaan meissä kuuliaisuutta ja hyviä hedelmiä. Kun pysymme Jeesuksessa, Hän tekee sen, mihin emme omin voimin kykene. Hän pelastaa meidät ja tekee meistä uskollisia palvelijoita. Ihmisen tulee haluta muutosta, jos hän vastustaa sitä, muutosta ei tapahdu. Jos ihminen vastustaa Jumalan hyvää työtä itsessään, voi käydä lopulta niin, että hän lankeaa takaisin vääryyteen. 

”Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niin kuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden, ovat päästäneet tuntonsa tuntumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa. ” Ef. 4:17-19 

”Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten ja uudistua mielenne hengeltä.” Ef. 4:22-23 

Usko = kuuliaisuus osa 1

Tämä aihe on hyvin vaikea ja olen kokenut pientä uskonkriisiäkin tämän vuoksi. Monet kerrat olen kysynyt Jumalalta: ”Mikä minä olen tästä aiheesta kirjoittamaan?” Paljon olen tuskaillut aiheen takia ja kirjoittamisen aloittaminen on ollut todella vaikeaa. Ja tekstin kirjoittaminen on ollut pitkä ja työläs prosessi. Yli puoli vuotta olen tätä tekstiä työstänyt.  

Tämä asia valkeni minulle aivan uudella tavalla yhtenä yönä, kun en saanut nukuttua ja kuuntelin Raamatusta Johanneksen evankeliumia. Tämä kohta puhutteli aivan uudella tavalla: ”Joka uskoo Poikaan [Jeesukseen], sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Joh. 3:36 

Joka siis ei ole kuuliainen Jumalalle, on Jumalan vihan alainen. Aika hurjaa. Jeesus puhuu paljon kuuliaisuudesta. Hän tahtoo, että Hänen omansa olisivat Hänelle kuuliaisia. Usko Häneen synnyttää kuuliaisuutta, jos usko on oikeaa uskoa. Joka ei ole Hänelle kuuliainen, se ei ole elämää näkevä, sanoo Jeesus. Ei siis ole ihan sama kuinka me uskoon tultuamme elämme. Jos emme ole kuuliaisia, uskommekin on turha. 

”Ja vaikka hän Jumalan Poika oli, on hän kuitenkin niistä, joita hän kärsi, kuuliaisuuden oppinut. Ja kuin hän täydelliseksi tuli, on hän kaikille niille, jotka hänelle kuuliaiset ovat, syy ijankaikkiseen autuuteen.” Hebr. 5:8-9 (Biblia)

Tässäkin sanotaan, että jotka ovat kuuliaisia Jeesukselle, pääsevät iankaikkiseen autuuteen. Uskoon sisältyy kuuliaisuus. Emme voi ansaita pelastusta kuuliaisuudellamme, mutta jos kuuliaisuutta ei ole, usko on kuollutta. Jumala vaikuttaa meissä sen  että tahdomme olla Hänelle kuuliaisia, koska tiedämme, kuka Hän on ja mistä Hän on meidät pelastanut, se on:  helvetistä. 

Hän vaikuttaa meissä tahtoa ja tekemistä, Hän tekee meistä kuuliaisia ja Hän antaa meille rakkautta ja vaikuttaa sen, että elämme Hänen tahtonsa mukaan. Jos siis sallimme Hänen tehdä tätä työtä itsessämme. Ei Jumala väkisin meitä muuta. Meidän on suostuttava tähän muutosprosessiin. Vanhan ihmisen on kuoltava, jotta uusi ihminen voisi elää tosi elämää Kristuksessa. Ellemme suostu tähän muutokseen, emme voi kasvaa ja ajan myötä uskommekin muuttuu kuolleeksi uskoksi. 

”Sinä uskot, että  Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin  sen uskovat ja vapisevat. Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja  on voimaton? ” Jaak. 2:19-20 

”Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” Jaak. 2:26 

Usko ja kuuliaisuus kuuluvat väistämättä yhteen. Kuuliaisuudessa teemme niitä hyviä tekoja, joihin Jumala on meidät valmistanut. Jos emme ole kuuliaisia, emme toteuta Jumalan tahtoa ja suunnitelmaa. Tottelemattomuus on synti, mikä pitkään jatkuessaan johtaa lopulta luopumukseen ja joudumme Jumalan vihan alaisiksi. 

”Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus on parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelemista.” 1.Sam. 15:22-23 

”Mutta jollette kuule Herran ääntä, vaan niskoittelette hänen käskyjänsä vastaan, niin Herran käsi on oleva teitä vastaan, niin kuin oli myös teidän isiänne vastaan.” 1.Sam. 12:15 

 Usko ilman kuuliaisuutta on turhaa uskoa, riivaajien uskoa. Sellainen usko on kuollutta uskoa. Riivaajatkin uskovat, että Jeesus on Herra, ja ne vapisevat. Mutta silti eivät ole kuuliaisia Hänen tahdolleen, vaan elävät kaikkinaisessa pahuudessa ja riettaudessa vailla haluakaan parannukseen. Riivaajatkin pelkäävät Jumalaa. Mitä se kertoo ihmisestä, joka ei pelkää Jumalaa? Tällainen ihminen on sokea eikä tahdo uskoa Jumalan olemassaoloa,  vaikka hän syvällä sisimmässään tietää, että Jumala on olemassa. Jumala on laittanut sen tiedon jokaiseen. Vain hullu sanoo sydämessään, ettei Jumalaa ole. Ja entäs sitten uskovaksi itseään sanova ihminen, joka ei pelkää Jumalaa? Se on jo kauhistus. Tällaisten ihmisten teot puhuvat puolestaan. He elävät perkeleen teoissa vailla tahtoa tehdä parannusta. Heillä on perkeleen mieli ja he toteuttavat Paholaisen tahtoa, ja pitävät sitä vielä hyvänä. Teoillaan He pilkkaavat Jumalaa ja kieltävät Hänet. Elleivät he käänny ja tee parannusta, heidän loppunsa tulee olemaan heidän tekojensa mukainen. Jumala kutsuu jokaista luokseen, ja mitä useammin ihminen kieltäytyy kutsusta, sitä enemmän hänen sydämensä paatuu. Heidän omatuntonsa on lopulta poltinraudalla merkitty. He ovat valinneet kadotuksen pelastuksen sijasta. 

Usko ei ole vain sen tietämistä, että Jumala on olemassa. Todellinen usko tahtoo olla kuuliainen Jumalalle, ja elää Hänen tahtonsa mukaan, vaikka vajavainen onkin. Jumalan armo saa meissä aikaan kuuliaisuutta. Kuuliaisuutta on elämä Jumalan Sanassa ja tahdossa, parannuksen teossa, syntien tunnustamisessa ja niiden hylkäämisessä, sekä anteeksiannossa ja rakkaudessa. Uskova on saanut uuden mielen, vihaa pahuutta ja karttaa syntiä.  Pahan vihaaminen on uskovan mieli, se on Herran pelkoa. Hän ei tahdo enää elää siinä synnissä, josta Jumala on hänet pelastanut. Herran pelko on viisauden alku ja ilman Herran pelkoa uskomme on turha.  

Jeesus sanoo: ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?” Luuk. 6:46  

Turha on huutaa Herraa avuksi, jos ei ole Hänelle kuuliainen. Sellainen avuksi huutaminen on tekopyhyyttä, siitä puuttuu elävä usko, johon sisältyy kuuliaisuus. Näytellään uskovaa, huudetaan avuksi Herraa, vaikka samalla eletään riettaasti synnissä vailla katumuksen häivääkään. Jumala tuntee ihmisen mielen, Häntä ei voi pettää. Hänelle synnissä tahallaan elävän ihmisen rukous on kauhistus. Herra kuulee niitä, jotka ovat Hänelle kuuliaisia. 

”Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.” Sananl. 15:29 

”Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on Hänelle otollinen. Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.” Sananl. 15:8-9

”Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.” Sananl. 14:2 

”Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset. Sananl. 12:22

”Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: ’Herrani tulo viivästyy ’, ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille. ” Luuk. 12:45-46  

Ei todellakaan ole aivan sama, kuinka me elämme. Herra puhuu tässä pahasta palvelijasta. Paha palvelija siis on Herran palvelija, mutta teoillaan hän kieltää Herransa. Paha palvelija vähättelee Herraa, pahoinpitelee kanssapalvelijoitaan, mässäilee, ryyppää ja muutenkin päihdyttää itseään. Tällainen ei ole uskovan elämää ja sellainen syntielämä erottaa ihmisen Jumalasta. Tahallisesti synnissä elävän ihmisen usko käy turhaksi. Hän hylkää Herran teoillaan ja hänen uskonsa kuolee synnissä elämisen myötä. Samoin myös Hänen sydämensä paatuu. Hän palaa niihin vääryyden kahleisiin, joista Herra hänet aiemmin oli vapauttanut. Ellei hän käänny ja tee parannusta, Hänen loppunsa tulee olemaan kauhea. Paha palvelija tulee saamaan saman osan kuin uskosta osattomat, jumalattomat. Iankaikkinen kadotus lyhyen synnissä elämisen vuoksi. Synti erottaa meidät Jumalasta ja joka rakastaa syntiä, se ei tunne Jumalaa. Joka tuntee Jumalan, hän rakastaa Jumalaa ja vihaa  syntiä.

”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman; kuinka paljon ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!” Hebr. 10:26-29 

”Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.” Hebr. 10:31

 

Teksti jatkuu seuraavassa postauksessa.