Sain kuulla ystävältäni mielenkiintoisen unen, joka vaikuttaa hyvin ajankohtaiselta. Sain luvan julkaista sen täällä. Mielestäni on tärkeää saada tämä uni ihmisten ilmoille. Aika näyttää, käykö unessa olevat tapahtumat todeksi. En pitäisi tätä huuhaa-juttuna. Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä, mutta minusta tämä on vakavasti otettava asia.
Hei!
Nimeni on Rauno Pakarinen ja olen ollut uskossa noin 8-vuotiaasta saakka. Voisinpa leikillisesti sanoa olevani hengellisesti kahden passin
kansalainen, koska olen noin 35-vuotiaasta lähtien ollut eri helluntaiseurakuntien jäsen asuinpaikoillani. Samalla kuitenkin olen säilyttänyt
jäsenyyteni luterilaisessa kansankirkossamme. Tällä hetkellä olen tasan 50-vuotias.
En pidä itseäni profeettana eikä seuraavassa kertomani minusta sellaista myöskään tee. Viime aikaisten Ukrainan tapahtumien valossa nämä asiat
vaikuttavat kuitenkin mielenkiintoiselta. Olen myös saanut kehoitusta välittää asia julkisuuteen, joten juuri niin tässä kohden teenkin!
Näin heinäkuussa 2017 (ollessani matkalla Itävallassa) seuraavanlaisen unen, jonka aikoinaan kuittasin vain ylivilkkaan mielikuvitukseni
tuotteeksi. Tuolloin en edes harkinnut julkaisevani kertomustani missään instanssissa. Olen korkeintaan maininnut asiasta suusanallisesti
muutamille ystävilleni, viimeksi hyvälle ja luotettavalle ystävälleni Jenna Karjalaiselle.
Uneni jakaantui kahteen osioon, jotka nimeän 1) HYÖKKÄYSSTRATEGIAKSI ja 2) BUNKKERIPALAVERIKSI.
1) HYÖKKÄYSSTRATEGIA: Uneni ensimmäisessä osassa näin kuinka Suomeen kohdistui useamman rintaman massiivinen hyökkäys Venäjältä. Näin kuinka
valtavat joukko-osastot maavoimia tunkeutui maahamme kahdesta suunnasta, koillisesta ja idästä. Näissä molemmissa oli uneni mukaan runsaasti
panssarivaunuja, moottoroituja jalkaväkiyksiköitä ja tykistöä. Ehkä myös kranaatinheittimiä. Sen jälkeen näin kuinka suoraan etelästä Suomeen
tunkeutui laivue hävittäjäkoneita. Ne näyttivät tulevan niin kaakosta Venäjän alueelta kuin suoraan Balttian maiden yltä. Ilmeisesti Balttian
maat eivät kyenneet tai uskaltaneet estää niitä käyttämästä hyväksi omaa ilmatilaansa. Pommikoneet hyökkäsivät pommitusten muodossa kaikkiin
suurempiin Etelä-Suomen kaupunkeihin Helsingistä aina Tampereelle saakka. Viimeisessä vaiheessa näin kuinka Länsi-Suomen ylle laskettiin
lentokoneista laskuvarjojoukkoja, jotka ottivat ilmeisesti haltuun joitakin siellä olevia avainkohteita. Kyseessä saattoivat olla Venäjän
armeijan erikoisjoukot (Spetsnaz), mutta unessa asiaa ei sen kummemmin eritelty.
2) BUNKKERIPALAVERI: Unen toisessa osassa siirryin jonkinlaiseen maanalaiseen bunkkeriin joka näytti minusta sodanaikaiselta komentokeskukselta.
Näin huoneen, jossa oli yksinkertaisia ja lujia pöytiä, tietokoneita, kaapeleita ja ainakin yksi suuri strategiakartta. Kartalla näkyivät
senhetkiset rintamalinjat ja hyökkäävien ja puolustavien armeijoiden sijainnit ja vahvuudet. Symboleilla oli kerrottu myös oliko kyseessä
esimerkiksi jalkaväkeä vai panssarivaunuosastoja tai ylipäänsä mitä tahansa tyyppiä oleva sotilasosasto.
Käsitykseni vahvistettiinkin kun minua tervehti vanha sotilas, joka oli yhtä aikaa arvokkaan oloinen, huolestunut ja vihainen. Hän sanoi olevansa
yleisesikunnan komentaja. Huomasin kauluslaatoissa olevan molemmin puolin kolme leijonaa eli kyseessä oli "täysi" kenraali. Kenraali sanoi
nimensäkin mutta sitä en enää muista. Hän mainitsi tilanteen olevan vakava mutta vakiintunut. Hän tarkoitti että rintamalinjat olivat lukkiutuneet.
Venäjän ja Suomen hallussa olevat alueet kulkivat jokseenkin niin että Suomen armeija oli joutunut vetäytymään idässä jonnekin Kajaanin ja
Savonlinnan kautta kulkevalle viivalle ja pohjoisessa jokseenkin Oulun korkeudelle. Kenraali valitteli tapahtunutta ja totesi että hyökkäys oli
ollut niin massiivinen, että Suomen armeijan oli ollut pakko luovuttaa suuret alueet viholliselle ja vetäytyä, jotta voitettiin edes hieman
aikaa vastahyökkäystä varten.
Aloin miettiä mitä rintaman huonommalla puolella oleville suomalaisille tapahtuisi? Nyt kun oma armeijamme ei ollut enää siellä suojelemassa
heitä...
Muistan masentuneeni kuulemastani aika lailla. Pääni notkahti ja olin lähestulkoon purskahtamassa itkuun. Tunsin myös joutuvani paniikkiin. Sitten
huomasin sivummalla presidentti Sauli Niinistön. Hän sanoi jotenkin tähän tapaan: "Älä sure, Rauno. Emme ole niin heikkoja kuin luulet. Meillä on
olemassa sellaista aseistusta, jota meillä sopimusten mukaan ei edes saisi olla. Me kyllä selviydymme tästä ja annamme Venäjälle vielä
yllätyksen!"
Minulle ei selitetty mitä nuo "luvattomat" aseet voisivat olla. Kyseessä saattavat olla eräänlaiset pitkän kantaman voimakkaat ohjukset. Ehkä
myös sukellusveneitä? Nythän Suomi on tekemässä asekauppoja mm. Israelin kanssa. Ehkä Suomi on hankkimassa jotain myös ns. "tiskin alta"? Mutta en
halua spekuloida asialla sen enempää. Tässä kuitenkin tämä uneni oli. Olen yrittänyt kirjoittaa sen ylös niin hyvin kuin yli neljän vuoden
takaa vain kykenen muistamaan!
