Ateismi on itsepetosta

 Jumalaa ei voida kieltää rehellisesti järjellisin perustein. Jumalan olemassa olo on jokaiselle ilmeinen asia. Meillä kaikilla on sisään luotu tietoisuus Jumalasta. Myös koko luomakunta ja maailmankaikkeus kaikkineen todistaa, että Jumala on olemassa, onpa vielä kaiken luonutkin. Jumala loi myös ne, jotka kieltävät Hänet, huutavat nyrkit kohti taivasta: ”ei ole Jumalaa!”. Se on suurta mielen pimeyttä, kun luotu kieltää Luojansa. Tämä mielen pimeys estää ihmistä näkemästä asioita niin kuin ne todellisuudessa ovat. Tilalle tulee vääristynyt, itsekäs, valheellinen maailmankuva, jossa ihminen ei tahdo tietää mitään Jumalasta, joka on rakkaus, koska Jumalan olemassa olo sotii ihmisen itsekkäitä ja pahoja pyrkimyksiä vastaan. Siksi ihminen valitsee itsepetoksen, Jumalan kieltämisen, koska ei kestä totuutta Jumalasta eikä itsestään.

 Tässä kieltämisen tilassa ihmisellä on myös pakottava tarve vastustaa ja pilkata Jumalaa, ”jota ei ole”. Mutta miksi vastustaa, miksi pilkata jotain sellaista, jota muka ei ole? Tämä todistaa, ettei ihminen pääse pakoon sitä tietoisuutta, että Jumala on olemassa. Siksi hän pilkkaa ja vihaa Jumalaa, koska ei pääse Häntä pakoon, ja kokee sisimmässään olevansa nurkkaan ajettu. Ateismi ajaakin ihmisen nurkkaan, koska koko aate perustuu itsepetokseen, joka aikanaan paljastuu. Olin ennen itsekin ateisti, ja vaikka kuinka yritin kieltää Jumalan, en päässyt Hänestä eroon. Koin jatkuvasti sen, kuinka Jumala näkee, kuulee ja tietää kaiken mitä teen. En saanut hetkenkään rauhaa, en päässyt mihinkään piiloon. Siksi pilkkasin ja vihasin Jumalaa. Tämä sama kokemus on ollut monella muullakin ateistilla.

Ateistin epätoivoinen huuto:

"Jumalaa ei ole! Minä vihaan Jumalaa! Silti Jumalaa ei ole! Silti vihaan Jumalaa!"

 Koska ihminen ei tahdo kohdata omaa pahuuttaan, ei tahdo olla vastuussa teoistaan Luojalleen ja pelkää Jumalan tuomiota, hän valitsee itsepetoksen väittämällä ettei Jumalaa ole, paetakseen todellisuutta. Näin ihminen kuvittelee, ettei joudu vastuuseen ja saa tehdä pahaa niin paljon kuin tahtoo. Tämä valheellinen käsitys vie ihmisen lopulta kadotukseen, ellei hän käänny Jeesuksen puoleen. Ihmisen luulo siitä, että Jumala katoaa kieltämällä perustuu epätoivoiseen haaveeseen ja on pelkkää itsepetosta. Tämä on totaalinen harha, pelkkää toiveajattelua ja valhetta, joka ei poista sitä tosiasiaa, että Jumala on olemassa.

Jos Jumalaa ei todella olisi, meidän ei tarvitsisi Häntä kieltää.

Miksi kieltäisimme Hänet, jota ei ole?

 Järjetöntä. Emmehän me edes tietäisi sellaista asiaa, kuin Jumala, jos Häntä ei olisi. Mielikuvituskaan ei yksin keksisi Jumalaa. Mutta koska Jumala on olemassa, emmekä voi sitä sietää, siksi kiellämme tämän ilmeisen tosiasian ja valitsemme elämän itsepetoksessa. Tietenkään tämä itsepetos ei poista Jumalan olemassa oloa ja sitä, että jokainen on Hänelle vastuussa teoistaan. Viimeistään viimeisellä tuomiolla tämä valhe katoaa, kun olemme Jumalan edessä. Viimeisellä tuomiolla ei ole enää yhtäkään ateistia. Jos ei silloin ole Jeesuksen oma, huonosti käy. Siellä ei enää voi väittää: ”en mä tiennyt, en voinut tietää, ei kukaan kertonut..”. Jokainen tietää, että Jumala on olemassa, ihan jokainen. Joka väittää, ettei tiedä, valehtelee, ja vieläpä itselleen.

Jumalan kieltäminen on turhaa. Se vain turmelee ihmiset, koska kaikki vääristyy ilman Jumalaa ja yhteyttä Häneen.

Tämä kieltämisen tila sumentaa samalla järkemme ja ymmärryksemme.

 Emme enää erota, mikä on totta ja mikä ei, elämme valheellisessa mielikuvitusmaailmassa vailla totuutta. Sovitamme todellisuuden sen valheen mukaan, jossa elämme, ja niin kaikki pimenee ja menettää merkityksensä. Tässä tilassa myös ero oikean ja väärän välillä vääristyy niin, että kuvittelemme ettei ole oikeaa ja väärää. Tämäkin on itsepetosta. Tieto oikeasta ja väärästä jää silti ihmisen tajuntaan. Ihminen kuvittelee, että hän itse voi tehdä mitä haluaa, ja ettei joudu vastuuseen, mutta jos joku toinen satuttaa häntä tavalla tai toisella, vaikka ryöstää ja pahoinpitelee tämän, ihminen toteaa, että se oli väärin ja vaatii tekijää vastuuseen teoistaan. Tämä on ilmeisen ristiriitaista toimintaa, ja paljastaa itsepetoksen, jossa ihminen elää.

Ihminen itse tahtoo tehdä niin paljon pahaa kuin haluaa, joutumatta vastuuseen,

Mutta samalla hän vaatii kanssaihmistä toimimaan Jumalan rakkauden lain mukaan itseänsä kohtaan.

 Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, joten meillä on tieto Luojastamme. Meihin on luotu tietoisuus Jumalasta ja Hänen suuruudestaan niin tunteiden, kuin järjellisten käsitteiden kautta. Jumalan laki on kirjoitettu sydämiimme, josta me tiedämme mikä on oikein, mikä väärin. Tätä lakia emme itse tahdo toteuttaa, mutta vaadimme sitä toisilta luonnollisesti. Synti on se, joka vääristää meidät muun muassa tunteiden, älyn, havaintojen, järjen, arvostelukyvyn, motiivien ja koko minuuden tasolla. Syntisellä ihmisellä on taipumus vastustaa Jumalaa ja totuutta. Siksi Jeesus Kristus tuli maailmaan sovittamaan meidän synnit, että voisimme Hänessä ja Hänen armonsa kautta palata elämään totuudessa. Jeesuksen ristintyön ansiosta meidän ei tarvitse enää paeta Jumalaa, vaan voimme palata Hänen luokseen ja elää todellista elämää, joka ei perustu valheeseen, vaan totuuteen ja rakkauteen. Synti on siinä, etteivät ihmiset usko Jeesukseen, ja se synti kadottaa. Armo on siinä, että Jeesus Kristus sovitti maailman synnit ja ottaa ilomielin omakseen jokaisen, joka Hänen luokseen tulee. Niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen, ei ole mitään kadotustuomiota.

Ihminen ei kestä totuutta ilman armoa, ja siksi tarvitsemme Jeesusta, joka on täynnä armoa ja totuutta.

Jeesus on rakastanut meitä niin paljon, että Hän antoi itsensä alttiiksi ristinkuolemaan, pelastaakseen meidät.

Älä anna tämän suuren työn joutua hukkaan osaltasi! Jeesus vuodatti verensä sinun vuoksesi, älä anna tämän kalliin ja pyhän sovintoveren valua hukkaan! Miksi hylkäisit pelastuksen ja menisit kadotukseen? Jeesus kärsi siksi, ettei kenenkään tarvitsisi joutua kadotukseen. Hän kärsi sen rangaistuksen, joka oli meille tuleva. Tästä syystä vain Jeesus Kristus on tie pelastukseen. Joka uskoo, se pelastuu. Joka hylkää tämän iankaikkisen elämän lahjan, polkee jalkoihinsa Jumalan Pojan ja sinetöi oman kohtalonsa, jonka loppu on kadotus. Jumala ei tahdo kenenkään joutuvan kadotukseen. Ihminen itse tekee sen valinnan. Mikä on sinun valintasi?


Kirjoittanut: Jenna Karjalainen
Kiitos Tapio Puolimatkalle ja Timo Eskolalle hyvistä ja antoisista opetuksista!